Yllä on tiivistettynä rauhanjärjestöjen yhteiset teemat Rajat auki rauhalle -tapahtumassa 14.5. Teemoja käsittelevä teksti julkaistiin rauha.org-liitteessä, joka ilmestyi Voiman 4/2016 välissä. Liite on luettavissa myös rauha.org-portaalissa.
Rauhanliike vaatii rajoja auki rauhalle. Konkreettisesti se tarkoittaa muun muassa sitä, että Suomen tulee kantaa vastuunsa sotia pakenevista turvapaikanhakijoista ja pitää huoli siitä, ettei sotilaallinen vastakkainasettelu ainakaan omien toimiemme ansiosta lisäänny Itämeren alueella. Sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden tulee olla niin kansallinen kuin kansainvälinenkin tavoitteemme.
SOTAHARJOITUSTEN
SIJAAN VUOROPUHELUA
Suomen tulee olla aloitteellinen liennytyksen ja vuoropuhelun edistäjänä. Sotaharjoitusten sijaan tarvitsemme neuvotteluyhteyttä. Sotilaallinen liittoutumattomuus antaa uskottavuutta Suomen roolille konfliktien sovittelijana. Aloite Itämeren alueen rauhankonferenssista odottaa kipeästi tekijää: sotilaallisesti liittoutumattomat Suomi ja Ruotsi voisivat ottaa tehtävän vastaan.
Venäjän kansainvälisen oikeuden vastainen Krimin itseensä liittäminen ja sekaantuminen Itä-Ukrainan sotaan on tuomittava, mutta sen ei pidä antaa syytä sotavarustautumisen hyväksymiselle Pohjois-Euroopassa. Jännite Itämeren alueella on kiristynyt. Suomi on tehnyt virheen lähtemällä mukaan suurvaltojen väliseen sotilaalliseen vastakkainasetteluun. Yhdysvaltain armeijan joukkojen ja kaluston tuominen Suomen maaperälle ennennäkemättömässä laajuudessa on väärä, sotaisa viesti.
TURVAA KAIKILLE
Inhimillinen pakolaispoliitiikka tarkoittaa ihmisarvon tunnustamista YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ensimmäisen artiklan mukaisesti: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” Meidän tulee kohdella sotia pakenevia ihmisiä yksilöinä ja annettava turvaa niille, jotka sitä tarvitsevat. Tuhannet pakolaiset ja siirtolaiset ovat kuolleet pyrkiessään Eurooppaan, ja Euroopan unionin jäsenmaat ovat osaltaan vaikuttaneet Lähi-idän epävakaistumiseen ja radikalismin nousuun osallistumalla alueella käytyihin sotiin ja tukemalla konfliktien osapuolia.
Jotkut tahot pyrkivät keräämään irtopisteitä asettamalla vastakkain vähävarai set suomalaiset ja turvapaikanhakijat. Aito välittäminen ei tun ne rajoja. Tosi asiassa samat ihmiset, jotka kantavat eniten vastuuta oman yhteiskuntamme vähäosaisista, ovat niitä, jotka tuntevat myös globaalin vastuunsa. Monet paljon Suomea köyhemmät yhteiskunnat kantavat huomattavasti suuremman taakan maailman pakolaistilanteesta. Esimerkiksi Syyrian naapurimaissa on jo miljoonia sotaa paenneita ihmisiä. Yhtenä maailman vauraimmista maista meidän on havahduttava siihen, että ei ole olemassa meidän ja meistä ulkopuolisten niiden asioita: on vain yhteisiä asioita.
EI NATOLLE
Kansalaisten enemmistö vastustaa Natoon liittymistä. Se ei näytä heijastuvan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan millään tavoin. Voidaankin puhua demokratian kriisistä, jossa poliittisia ratkaisuja tehdään pienessä piirissä ilman syvällistä keskustelua turvallisuuspolitiikan suuntaviivoista. Tarvitsemme vision siitä, miltä aktiivinen rauhaa edistävä ulko- ja turvallisuuspolitiikka sotilaallisesti liittoutumattomana tarkoittaa, ja miten sitä voidaan kehittää vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.
Jättäytymällä Eurooppaan uudelleen syntyneen sotilaallisen vastakkainasettelun ulkopuolelle voimme edistää paremmin Itämeren alueen turvallisuutta. Asevarustelukilvassa jäämme pienenä maana aina muiden jalkoihin, puhumattakaan siitä, että voisimme ottaa sotilaallista vastuuta laajemmin. Suomalaisten joukkojen osallistumisen kansainvälisiin operaatioihin tulee aina perustua YK:n mandaattiin ja nimenomaan perinteiseen rauhanturvatoimintaan sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä taistelutoimiin tai niiden tukemiseen.
ASEVARUSTELUN SIJAAN VAROJA KESTÄVIIN RATKAISUIHIN
Hallitus on leikannut sosiaali- ja terveydenhuollosta, kehitysyhteistyövaroista, koulutuksesta ja köyhimpien tuista. Samaan aikaan hallitus on kasvattanut sotilasmenoja ja suunnittelee jätti-investointia uusiin hävittäjiin. Todelliset globaalit uhat kuten ilmastonmuutos eivät näytä heijastuvan hallituksen politiikkaan millään tavoin. Tähän on tultava muutos. Maailmasta tulee parempi paikka kaikille elää, kun resursseja suunnataan ilmastonmuutoksen, köyhyyden ja epätasa-arvoistumisen torjuntaan. Hyvinvoiva ekosysteemi ja sellainen ihmiskunta, jossa kaikkien ihmisarvoa kunnioitetaan, on meidän kaikkien etu.
Vuosi 2015 oli
jälleen historian kuumin siltä ajalta, kun
lämpötiloja on mitattu. Ilmastonmuutos ja sen mukanaan tuomat muutokset kuivuuksineen ja napa-alueiden jäätiköiden sulamisineen on vakavasti otettava uhka koko ihmiskunnalle. Maailman armeijat ja asevarustelu ovat myös merkittäviä ilmastonmuutosta edistäviä tekijöitä.
Koulutus lisää ihmisten yhdenvertaisuutta ja antaa edellytyksiä aktiiviselle kansalaisuudelle, sellaiselle, joka saa toimimaan paremman ja rauhanomaisemman huomisen puolesta.