Kuuban vallankumouksen voitosta tuli tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Latinalaisen Amerikan poliittista maantiedettä muuttaneita tapahtumia on muisteltu ristiriitaisissa tunnelmissa, kun Donald Trumpin hallinto on palannut kylmän sodan juoksuhautoihin ja pannut jäihin Barack Obaman aloittamat lähentymis- ja yhteistyöhankkeet. Kuuban vastainen kauppasaarto on viime kuukausina jälleen kiristetty äärimmilleen.
Yhdysvallat julisti Kuuban täydelliseen kauppasaartoon pian vallankumouksen voiton jälkeen. Uusi kumppani Fidel Castron hallitukselle löytyi Neuvostoliitosta, joka suostui ostamaan saarivaltion koko sokerisadon reiluilla kauppaehdoilla. Tästä huolimatta Kuuban talouden ahdinko paheni pitkin 1960-lukua.
Tilannetta yritettiin korjata vallankumouksellisella innostuksella. Kuuban hallitus sai idean korjata vuonna 1970 maan historian suurin sokerisato, 10 miljoonaa tonnia. Kaikki kynnelle kykenevät – maan johtoa myöten – lähetettiin sokeripelloille huhkimaan. Mukana oli myös ensimmäinen pohjoismainen työprikaati, jonne muutamaa vuotta aiemmin perustettu Suomi–Kuuba-seura oli lähettänyt joukon suomalaisia solidaarisuusaktiiveja sokeriruokoa leikkaamaan.
Kymmenen miljoonan tonnin sokerisato jäi saavuttamatta suomalaisten työpanoksesta huolimatta. Solidaarisuusprikaatit jäivät kuitenkin elämään. 50 vuoden aikana pitkälle toista tuhatta suomalaista on osallistunut prikaateihin Kuubassa. Monet suomalaiset prikaatilaiset ovat sittemmin nousseet merkittäviinkin asemiin, aina ministerin ja tasavallan presidentin tehtäviä myöten.
Työtehtävät prikaateissa ovat vaihdelleet rakennustöistä maataloustöihin sitruuna- ja bataattipelloilla. Vielä 1970-, 80- ja 90-luvuilla prikaatimatka kesti kuukauden ja työmäärä oli merkittävästi suurempi kuin nykyisin. Pohjoismaiseen prikaatiin päästiin valintaprosessin kautta. Suomen kiintiönä oli 40 osallistujaa, jotka Suomi–Kuuba-seuran hallitus valitsi. Tavoitteena oli saada prikaateihin eri ammatteja ja järjestöjä edustavia ihmisiä eri puolilta Suomea.
Viime vuosikymmenellä Suomi–Kuuba-seurassa alettiin pohtia prikaatitoimintaa uudelta pohjalta. Syntyi idea suomalaisten omasta prikaatimatkasta, joka yhdistäisi mielekästä vapaaehtoistyötä ja nykypäivän suomalaista kiinnostavaa ohjelmaa. Pitkällisten valmistelujen jälkeen saatiin lopulta alulle yhteistyö Kuuban itäosassa sijaitsevassa Las Tunasin maakunnassa, jonne ensimmäinen suomalaisprikaati matkusti kesällä 2009.
Kymmenen vuoden aikana suomalaisprikaatit ovat kunnostaneet kokonaan Las Tunasin äitiystalon ja remontoineet monia maakunnan lastensairaalan osia.
”Prikaatissa parasta on tekemisen meininki ja hyvä yhteishenki”, kuvailee itsekin jälleen Las Tunasiin lähtevä Suomi–Kuuba-seuran puheenjohtaja Paula Pere.
Maaliskuussa 2020 prikaatimatka Las Tunasiin järjestetään jo kymmenettä kertaa, ja matkalla juhlitaan suomalaisten 50-vuotista prikaatihistoriaa. Ohjelmassa on vapaaehtoistyötä lastensairaalassa yhdessä kuubalaisten kanssa, koulu- ja tehdasvierailuja, musiikkia, kulttuuria ja retkiä sekä tapaamisia eri alojen ihmisten kanssa. Keskustelujen aiheina ovat muun muassa ilmastonmuutos ja nuoria koskettavat asiat.
Aikojen muuttuessa historiaa ja juuria ei unohdeta: prikaatimatkat ovat jatkoa vuosikymmenien solidaarisuustoiminnalle, jota tavalliset ihmiset haluavat tehdä kauppasaarron vaikeuttaessa kuubalaisten elämää. Prikaati on kulttuurimatkan lisäksi edelleen rauhantyötä, jolla edistetään ruohonjuuritason ystävyyttä suomalaisten ja kuubalaisten välillä.
Teksti Tomi Kuhanen
Kuva Toivo Koivisto
Kymmenes Las Tunas -prikaati järjestetään 6.–16.3.2020. Lisätietoa: www.kuubaseura.fi/prikaatit. Suomi–Kuuba-seura kerää myös valokuvia suomalaisten prikaatimatkoilta vuosikymmenten varrelta. Ota yhteyttä: info@kuubaseura.fi.
