Muutimme elokuussa Ranskaan, Marseillehin. Tilaisuus avautui, kuten hyvät ja ikävät asiat elämässä yleensä, sattumien kautta. Hain vuonna 2020 Tampereen yliopiston ERC-rahoitteiseen EmergentCommunity-tutkimusprojektiin. Projektissa tutkitaan yhteisöjen muodostumista kaupunkitilassa Suomessa, Ruotsissa ja Ranskassa. Olen ollut mukana kenttätutkimuksessa Tampereella, Helsingissä ja nyt Marseillessa ja Lyonissa.

Kyseessä on monitieteellinen tutkimus. Mukana on yhteiskuntatieteilijöitä sekä sosiaalipsykologian ja neurologian asiantuntijoita. Rakennamme etnografisen kenttätutkimuksen pohjalta virtuaalitodellisuusympäristöjä, joiden kautta paikannamme, miten ihmiset reagoivat monimuotoisuuteen ja tulkitsevat sitä.

Olemme huolestuneita lisääntyvästä yhteiskunnallisesta eriarvoistumisesta ja polarisaatiosta, samalla kun ihmiset kohtaavat toisiaan ja neuvottelevat kuulumisestaan kasvavan erilaisuuden keskellä. Pohdimme, miten kaupunkitila rakentuu arjen kohtaamisissa, minkälaisia yhteisöjä prosessissa muodostuu ja kuinka arkipäivän rauhaa voidaan edistää.

Meidät on otettu Marseillessa todella hyvin vastaan. Ihmiset ovat ystävällisiä, ja usein saamme vastata kysymykseen, mitä kieltä puhumme. Aluksi kerroimme avoimesti tulevamme Suomesta. Nykyään pyydämme kyselijöitä arvaamaan. Yleensä meidät sijoitetaan Italiaan, Espanjaan tai Portugaliin. Kun kerromme tulevamme Suomesta, kyselijät yllättyvät ja alkavat pohtia, missä Suomi sijaitsee ja mitä he maasta tietävät.

Monet osaavat valmistautua pitempiin työkomennuksiin ennakolta. Meille kävi niin, että ikään kuin tulla tupsahdimme paikan päälle ja aloimme sitten ratkoa byrokratian solmuja. Usein kuulee varoiteltavan Ranskan monikerroksisesta byrokratiasta, mutta meidän kokemuksemme mukaan asiat ovat edenneet todella sulavasti. Meidän on pitänyt järjestää asunnon vuokrasopimus, sähkösopimus, asunnon vakuutukset, lasten koulutus, pankkitili ja kaikki ne muut asiat, mitä juuri nyt en muista. Kokemus lisää ymmärrystä Suomeen muuttavia perheitä kohtaan.

Marseille on Euroopan portti, kuten sanotaan. Se on yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista. Samalla se on omalaatuinen sulatusuuni. Täällä monikulttuurisuus, erilaisuus, köyhyys, rikkaus, meri, elinkeinot ja poliittiset virtaukset rytmittävät arkea omalla painollaan ja omaan tahtiinsa. Mistään paratiisista ei ole kyse, ja myös rasismia ja ennakkoluuloja tulee vastaan. Kaupungin keskustassa ei voi olla törmäämättä asunnottomuuteen, päihteisiin ja prostituutioon. Varakkaammat asuttavat kaupungin ulkopuolisia alueita. Marseille on monella tapaa hyvin vapaa kaupunki. Kaikki pitävät huolta omista asioistaan, erilaisuus on normi. Rannalla voi nähdä ihmisiä uimassa uimapuvussa, yläosattomissa ja hijabissa. Joskus jopa samassa seurueessa.

Keskustelut ihmisten kanssa Ukrainan sodasta ja maailmanpolitiikasta virkistävät. Sanomalehtiä ja kirjallisuutta pursuavat lehtikioskit ja kirjakaupat tarjoavat paljon uutta ajateltavaa. Ilmastonmuutos näkyy ennennäkemättömänä helleaaltona. Onneksi ilmat alkavat viilentyä. Jatkossa tulen pohtimaan vajaan vuoden verran erilaisia matkan aikana heränneitä ajatuksia ja kokemuksia.

Teksti ja kuva: Karim Maïche
Teksti aloittaa Kirjeitä Marseillesta -sarjan.