Nainen oli suuttunut, suorastaan vihainen. Hän ymmärsi kyllä kysymyksen, mutta ei osannut vastata. Suomen kielen sanat eivät muistuneet mieleen, rivit hyppivät silmissä eikä kynä pysynyt kädessä. Mutta hän halusi vastata. Hän tiesi, että pystyisi. Hän oli viimein päässyt opiskelemaan, eikä hän luovuttaisi.

Vuotta myöhemmin turhautuminen on tiessään. Pimenevänä iltana nainen istuu oppitunnilla rauhallisena ja seuraa opetusta tarkkana. Suomen kielen kursseilla alkanut koulunkäynti jatkuu, ja nyt hän opiskelee matematiikkaa, terveystietoa, biologiaa ja maantietoa sekä muita peruskoulun kursseja.

Hän istuutui koulunpenkille vuosikymmeniä myöhässä. Matka tähän kouluun oli yli kymmenen tuhatta kilometriä pitkä. Takana on lapsuus, johon ei kuulunut koulunkäynti vaan kotiaskareet. Nuoruus, johon kuului avioliitto ja lastensaanti. Kouluun pääsivät vain ne, joilla oli varaa maksaa. Hän kävi kyllä koraanikoulua ja oppi lyhyellä kurssilla latinalaiset kirjaimet. Myöhemmin pakolaisleirillä opiskelusta oli voinut vain unelmoida, varsinkin kun mies oli kadonnut sodan jalkoihin.

Nyt hän opiskeli vieraassa maassa vieraalla kielellä vieraita asioita. Pohjoinen havumetsävyöhyke, paikkalintu vai vaelluslintu, ekosysteemipalvelut, yhteyttäminen eli fotosynteesi, kuiva kangasmetsä vai tuore kangasmetsä. Leveys- ja pituuspiirit, matalapaineen synty, mannerlaattojen liike, ilmastodiagrammi. Illat koulussa venyvät pitkiksi ja aamulla pitää nousta aikaisin ja laittaa lapset kouluun, tehdä kotityöt ja huolehtia kaikesta.

”Jos ei ole käynyt koulua, ei kuule mitään, ei näe mitään, ei ymmärrä mitään”, hän sanoo ja peittää käsillään ensin korvansa, sitten silmänsä. Sellainen hän kuulemma oli aiemmin.

Suomessa opiskelee paljon hänen kaltaisiaan maahanmuuttajataustaisia aikuisia, joilla ei aiemmin ole ollut mahdollisuutta käydä koulua. Osa heistä opettelee aluksi lukemaan ja kirjoittamaan. Osa pääsee peruskouluun vasta kun lapset ovat käyneet omansa. Osa käy päivisin töissä ja iltaisin koulua.

Maahanmuuttajataustaiset opiskelevat samoilla kursseilla suomea äidinkielenään puhuvien kanssa. Kun maantiedon oppitunnilla opettaja kysyy mitä tarkoittaa sana pouta, vyöhyke tai kalotti, luokassa leviää vieraskielinen puheensorina kun käännöstä kunkin omalle äidinkielelle etsitään. Usein sitä ei löydy. Sanojen merkitys mietityttää riippumatta äidinkielestä.

Oppitunneilla pitää muistaa iso alkukirjain, yhdyssanat, pilkku ja piste, partitiivi, verbin taivutus, pitkät vokaalit. Ja monta muuta kieliopin sääntöä ja poikkeusta. Maahanmuuttajataustaiset opiskelevat suomea vieraana kielenä. Todellisuudessa he voivat oppia kirjoittamaan vieraalla kielellä paremmin kuin omalla äidinkielellään. Harva aikuisoppilaitos pystyy tarjoamaan heille oman äidinkielen opetusta.

Miten ihmeessä he selviävät?

Totta kai he selviävät. Ovathan he selvinneet tähänkin asti. Omin voimin, tiedoin ja taidoin.

Tiina Taskila
Kirjoittaja on maantieteen ja biologian sekä vieraan kielen aineenopettaja.