Syysterveiset TEPistä. Kevätterveiset jäivät tulematta, koska kevätlehteä on jaettu Maailma kylässä -festareilla, ja näytti ettemme pääsisi osallistumaan. Päätimme taloustilanteen vuoksi siirtää tämän tiedotteen julkaisun syksyyn.

Maailmanmenoa yritetään nyt ymmärtää. Toimintaamme ohjaa yksilöllinen itsekkyys ja sen seurauksena kansallinen. Ikääntyessään on ehtinyt nähdä muutoksen. Lapsuudessani paikkakuntalaiset tunsivat toisella tavalla toisensa, myös vähän kauempana asuvat. Lapsena noiden setien ja tätien kanssa pääsi aina juttuun. Lapset olivat sillain yhteisiä, että pieni kurinpalautus perheen ulkopuoliseltakin oli paikallaan. Nykyään ollaan linnottautuneina itseen, perheeseen ja omaan sosiaaliseen yhteisöön. Ensihoitaja kertoi, miten onnettomuuspaikalla omainen saattaa alkaa videoida auttamista, jotta saa todisteen, jos jotain menee vikaan. Omaa lasta ei saa ulkopuolinen torua. Opettajiin suhtaudutaan varauksella. Ojennus katsotaan helposti hyökkäykseksi perhettä vastaan.

Miksi maailma nähdään uhkana? Markkinointi työntää meille mielikuvaa maailmasta, jota vastaan täytyy kilpailla ja taistella. Se käskee vertailemaan itseä toisiin. Meillekin on tullut käsite ”luuseri”, ja tuon nimen saa, jos ei rakenna ympärilleen oikeanlaista statusta. Nuoret tajuavat olevansa markkinavoimien saalista. Aggressiivisuus lisääntyy, se kuuluu tähän maailmaan. Henkilöautot suunnitellaan näyttämään kiukkuisilta. Riittämättömyys ja paha olo lisäävät kulutusta. Tyytyväinen on huono kuluttaja. Länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan moottorina on pahoinvointi. Kansalaisopiston opettaja kertoi jo 80-luvun lopulla, että nuorten narsistiset häiriöt ovat lisääntyneet. Kulutustavaroilla käsketään hankkia tyylikkyyttä, statusta ja toisten kateutta. Näin luodaan ihmisiin epävarmuutta omasta itsestä. Silloin ei riitä intoa kiinnostua maailmasta itsen ulkopuolella. Kukin istuu yksinään pienen maailmansa huipulla. Ja yksinäisyyshän on todettu länsimaiden yleiseksi ongelmaksi. Kapuamalla alas huipultaan voi astua paljon suurempaan ja mielenkiintoisempaan maailmaan. Saa nähdä itsensä turvallisesti pienenä osana suurta.

Ihmislajin käyttäytymiseen vaikuttaa tietenkin perimämme. Tuo perimä kehittyy hitaasti vuosituhansien aikana ja on eri ihmisryhmillä hyvin samanlainen. Yhteisöissä toimintakulttuuri, moraali ja arvot kehittyvät nopeammin sukupolvien aikana, ja ne eroavat eri kulttuureissa. Kehityksessä tasapainoilevat yksilöiden itsekkäät tarpeet ja yhteisön vaatimukset sosiaalisesta joukkoon sopeutumisesta. Mihin päädytään, kun virallisessa talousajattelussa todelliseksi ohjaavaksi voimaksi katsotaan itsekkyys? Meilläkin on tulospalkkausta työnnetty aloille, joille se ei laisinkaan sovi. Kun Helsingissä pysäköinninvalvontaan tuli tulospalkkaus, alkoi pysäköintivirhemaksuja tulla niin paljon, että vuonna 2016 oikaisupyynnöille määrättiin 250 euron valitusmaksu. Kaupallinen termistö on työnnetty kaikkialle. Opettaessani ammattikoulussa olivat oppilaat Opetushallituksen mukaan asiakkaita, ja se näkyi toiminnassa. Onko lääkärin tai sairaanhoitajan motiivi tosiaan vain raha? Missä olemme vaikkapa kolmen sukupolven päästä?

Aavistuksen tulevasta voi saada USA:sta. On keskitytty kilpailemaan. Kuka saa enemmän? Kuka juoksee nopeimmin tai hyppää korkeimmalle? Vanhat tärkeinä pidetyt arvot eivät merkitse mitään. Muualla olevien tai tulevien sukupolvien ongelmat eivät kiinnosta. Tärkeää on bensiinin hinta. Nykyarvoista on tullut uusi normaali. Ei ole ihme, että kansa valitsee presidentikseen sen, joka haluaa enemmän kaikkea, nimeä ja omaisuutta, välittämättä toisista ja heidän oikeuksistaan.

Edessä on välttämättä umpikuja. Ihmiskunnalle lienee ominaista ajautua aina uuteen katastrofiin, mikä saa taas aktivoitumaan ja katselemaan, missä olemme ja miten tähän päädyttiin. Silloin ymmärrämme taas olevamme yhteisten haasteiden edessä. Parempi on huomata se aiemmin niin, ettei tarvitse mennä pahimman kautta. Näitä asioita pohdimme myös seminaarissamme marraskuussa.

• Kirjoittanut Rauhanpuolustajat