Mitä pohjoismainen rauhanliike, joka on jo neljän vuoden ajan toiminut hieman epäpohjoismaisella nimellä Nordic Peace Alliance (NPA), voi tehdä nykytilanteessa? Miten se voi edistää rauhaa ja pysäyttää asevarustelukilpailun? Se oli pohjoismaisen neljännen NPA-kesäkokouksen teema. Tällä kertaa kokous järjestettiin yhteistyössä norjalaisen Hardanger-akatemian kanssa upean kauniissa Jondalissa, Hardangerfjorden eteläpuolella. Akatemia vaalii rauhan- ja konfliktintutkija Johan Galtungin perintöä ja järjestää vuosittain rauhansymposiumin, joka oli tänä vuonna yhdistetty NPA:n kokouksen kanssa yhteiseksi tapahtumaksi heinä-elokuun vaihteessa.
Suurin osa noin 60 osallistujasta oli luonnollisista syistä norjalaisia. Suomalaisia olisi voinut olla enemmän. Toisaalta myös ruotsalaisia ja tanskalaisia olisi voinut olla enemmän. Valitettavasti Jondaliin pääseminen muualta Pohjoismaista ei ole helppoa – eikä halpaa – mutta matka on vaivan arvoinen.
NPA:n ei voida sanoa kasvavan harppauksin, mutta pienetkin askeleet ovat askelia. Jondalissa oli mukana ensimmäistä kertaa allianssin 34. jäsenen Färsaarien rauhanliikkeen edustaja Henrik Weihe Joensen. Toiveena on, että myös Baltian maiden edustajat voitaisiin vähitellen ottaa mukaan piiriin.
Monikriisi
Viikonlopun kokouksessa puheenvuoron käyttäneistä kaukaisin oli Tony Jenkins. Hän on yhdysvaltalainen, Washingtonissa sijaitsevan Georgetownin yliopiston apulaisprofessori ja mukana yliopiston oikeudenmukaisuus- ja rauhanopintojen ohjelmassa. Hän tekee usein yhteistyötä YK:n ja Unescon kanssa ja johtaa Institute of Peace Education -instituuttia, joka kokoaa opettajia, tutkijoita ja kansalaisaktivisteja viikon mittaisiin kokouksiin eri maissa. Ja – mikä vielä mielenkiintoisempaa – hän vastaa maailmanlaajuisesta rauhankasvatuskampanjasta: Global Campaign for Peace Education, GCPE. Hän on johtanut kampanjaa vuodesta 2007 lähtien. Jondaliin hän saapui Madridissa järjestetystä kampanjan kokouksesta.
Jenkinsin mukaan olemme nyt monikriisissä – sodan, ilmastokriisin, muuttovirtojen ja tekoälyyn liittyvien haasteiden sekamelskassa – jonka ei saa antaa lamauttaa meitä. Samalla rauhankasvatus on aiheena sekä politisoitunut että syrjäytynyt.
”Näemme koulutuspolitiikan, joka edistää erottelua sen sijaan, että se vahvistaisi kykyä elää yhdessä. Uusliberalistinen ajattelutapa on vallannut myös koulutussektorin. Se avaa oven autoritaariselle vaikutukselle koulutuksessa.”
”Maailman väestöstä 74 prosenttia asuu enemmän tai vähemmän autoritaarisissa valtioissa. Se on tosiasia, jonka Eurooppa, jossa demokratiaa pidetään luonnollisena ja itsestään selvänä, usein unohtaa.”
Pidä positiivinen visio elossa
Jenkinsin mukaan sodat, militarismi ja uusliberalismi – ihmisen pimeimpien puolien avustuksella – luovat yhteiskuntaan negatiivisen mentaliteetin. Mutta ihmisluonnosta puhuttaessa hän, kuten monet muutkin rauhantutkijat, sanoo, ettei ole tieteellisesti oikein väittää, että ihminen olisi luonteeltaan väkivaltainen.
”Tutkija David Adams on yksi niistä, jotka olivat järjestäneet sitä Espanjassa pidettyä kokousta, josta olen juuri tullut tänne. Adams korosti, että väkivaltainen käyttäytyminen on nurtured, learned… se on kasvatettua, opittua. Yksi tunnetuimmista varhaisista amerikkalaisista antropologeista, Margaret Mead (1901–1978), päätyi samaan johtopäätökseen.
Tony Jenkins suhtautuu kriittisesti myös vallitsevaan kulutuskulttuuriin.
”Meidän on valittava, määritämmekö itsemme sen perusteella, mitä meillä on, vai sen perusteella, mitä me olemme, to have or to be. Nykyinen talousjärjestelmämme suosii to have -ajattelua, ja se johtaa taisteluun siitä, mitä meillä on.”
Jenkinsin johtaman rauhankasvatuskampanjan aloitteentekijä oli yhdysvaltalainen opettaja ja rauhanaktivisti Betty Reardon. Hän kuoli vuonna 2023, ja Jenkinsin mukaan hän kysyi elämänsä loppuvaiheessa usein itseltään, miksi hänen työnsä tulokset olivat jääneet niin vaatimattomiksi.
”Se oli sydäntä särkevää kuulla.”
Pienenä lohdutuksena Jenkins päätti esitelmänsä toiseen naispuoliseen edelläkävijään, Norjassa syntyneeseen mutta Yhdysvalloissa toimineeseen Elise Bouldingiin. Kveekariin, jolle annetaan yleensä kunnia siitä, että hän on ollut mukana luomassa suurelta osin rauhan- ja konfliktintutkimusta taloudellisesta näkökulmasta. Boulding korosti erityisesti naisen ja perheen merkitystä rauhanprosessissa. Samoin sitä, että emme mitenkään voi työskennellä sellaisen maailman puolesta, jota emme osaa kuvitella.
”Siksi meidän on pidettävä positiiviset visiot elossa ja kuviteltava aktiivisesti parempaa maailmaa. Se, miten ajattelemme tulevaisuudesta, vaikuttaa siihen, mitä teemme tai jätämme tekemättä.”
Nato Europe on selvässä etulyöntiasemassa
Tukholman kansainvälisessä rauhantutkimusinstituutissa Siprissä vanhempana tutkijana työskentelevä Tytti Erästö toi tilaisuuteen suomalaista näkökulmaa, vaikka hän onkin asunut jo useita vuosia Ruotsissa. Hänen aiheensa oli jännitteiden kasvaminen arktisella alueella, jonne kylmän sodan aikaiset ongelmat ovat palanneet. Puheen alaotsikko oli: Miten ydinsodan riskiä voidaan vähentää?
Erästön mukaan kynnys ydinaseiden käyttöön on edelleen korkea.
”Riski on kuitenkin kasvanut Ukrainan hyökättyä esimerkiksi Venäjän ydinasehyökkäysten varoitusjärjestelmään. Tällaiset hyökkäykset olivat aiemmin tabu, mutta Venäjä ei ole reagoinut niihin.”
Erästö puhui tekijöistä, jotka voivat lisätä konfliktin riskiä pohjoisessa: Ukrainan sota (ei yllättäen luettelon kärjessä), uhkakuvien paluu, joka on johtanut militarisoitumisen kasvuun, EU:n Venäjälle asettamat öljysanktiot, jotka ovat johtaneet joihinkin sotilaallisiin välikohtauksiin, sekä lopuksi vuoropuhelun ja viestintäkanavien puute.
”Viestintää käydään diplomaattisella tasolla, mutta ei sotilaallisella. Poikkeuksena on Norja, jolla on edelleen avoinna tiettyjä sotilaallisia kanavia Venäjään.”
Vertailtaessa Naton ja Venäjän sotilaallista voimaa käy ilmi, että Nato on huomattavasti vahvempi. Huomionarvoista on, että tämä pätee, vaikka vertailu koskisi ainoastaan Naton eurooppalaista haaraa, eli ilman Yhdysvaltoja.
Seuraavassa muutamia otteita Erästön esittelemistä Siprin tutkijoiden laskemista luvuista vuodelta 2024:
Sotilasmenot: Eurooppalaiset Nato-maat 406 687 490 000 €, Venäjä 109 454 390 000 €
Sotilashenkilöstö: Eurooppalaiset Nato-maat 3 225 235, Venäjä 2 600 000
Lentokoneet: Eurooppalaiset Nato-maat 2 326, Venäjä 1 377
Panssarivaunut: Eurooppalaiset Nato-maat 6 297, Venäjä 2 000
Tykistö: Eurooppalaiset Nato-maat 15 399, Venäjä 5 360
Tilanteen kiristyessä Pohjoismaat ovat luopuneet tietyistä aiemmista periaatteistaan. Tytti Erästö mainitsi Norjan viimevuotisen päätöksen lieventää kansallisia sääntöjä, jotka koskevat ulkomaista sotilaallista toimintaa Finnmarkissa – kyse on itäisessä Finnmarkissa voimassa olevista itse asetetuista rajoituksista, jotka Norja aikoinaan otti käyttöön osoittaakseen Neuvostoliitolle, että Norjan Nato-jäsenyys oli puolustuksellinen. Muutoksen tarkoituksena on helpottaa Norjan, Suomen ja Ruotsin välisiä sotaharjoituksia.
Hän mainitsi myös Suomen tämänvuotisen päätöksen muuttaa lakia, joka kielsi ydinaseet Suomen alueella, sekä sen, että Suomi on sallinut B-52-lentokoneiden lennot Kuolan niemimaan läheisyydessä.
Erästön mukaan Venäjän tavoitteena Pohjoismaissa näyttää olevan lähinnä status quon säilyttäminen.
Ja mitä voidaan tehdä, jotta voitaisiin vähentää ydinaseiden käytön kauhistuttavaa riskiä? Erästön esittämän kuvasarjan viimeisessä kuvassa kannatettiin niin sanotun Track 1 -vuoropuhelun elvyttämistä sekä uuden Track 2 -vuoropuhelun aloittamista venäläisten asiantuntijoiden kanssa. (Track 1 ja Track 2 kuvaavat kansainvälisen politiikan ja konfliktinratkaisun eri tasoja, joissa virallinen valtioiden välinen toiminta ja epävirallinen kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelu täydentävät toisiaan.)
”Sivilisaatiosota”
Sindre Mørk on Norjan rauhanliiton (Norjan vanhin rauhanjärjestö, perustettu vuonna 1885) jäsen ja Venäjä-asiantuntija, jolla on takanaan opinnot Moskovassa ja Lontoossa. Hän kertoi tutkimuksestaan venäläisten ajatushautomoiden ulkopolitiikan asiantuntijoiden suhtautumisesta Norjaan.
Yksi johtopäätös on, että keskustelu on polarisoitunut myös Venäjällä, ja toinen se, että kovan linjan kannattajien määrä on kasvanut. Mørk on löytänyt ehdotuksia siitä, että Venäjän pitäisi erota Arktisesta neuvostosta, mutta myös siitä, että Venäjä haluaa neuvoston jatkavan toimintaansa. Aineistosta löytyy lisäksi vaatimuksia, että Venäjän pitäisi saada haltuunsa Huippuvuoret. Perusteluissa todettiin, että Huippuvuoria koskeva nykyinen sopimus, jonka seurauksena saariryhmä siirtyi Norjan hallintaan, syntyi ”koska muut valtiot hyödynsivät Venäjän/ nuoren Neuvostoliiton heikkoutta 1920-luvun tienoilla”.
Yleinen tulkinta Ukrainan sodasta on, että se on puolustussota, jossa päävastustaja ei ole Ukraina vaan Yhdysvaltojen imperialismi/Nato. Sotaa pidetään ”sivilisaatiosotana”, jossa Venäjä taistelee olemassaolostaan; erään ajatushautomon mukaan kaksi kolmasosaa venäläisistä näkee asian näin.
Tälle venäläiselle tulkinnalle löytyy tukea yhdestä yhdysvaltalaisesta strategiasta, jonka muut Jondal-kokouksen osallistujat toivat esiin. Sen nimi on Overextending and unbalancing Russia (suom. Venäjän ylikuormittaminen ja tasapainon horjuttaminen), ja sen laati ajatushautomo Rand Corporation vuonna 2019. Strategian yhdysvaltalaiset puolustajat väittävät, että Venäjä on tulkinnut sitä väärin ja käyttää sitä virheellisesti ”aseena” Ukrainan kysymyksessä.
Hieman eroavia mielipiteitä
Muista puhujista Kansainvälisen rauhanjärjestön International Peace Bureaun IPB:n Reiner Braun oli selvästi kaikkein järkyttynein Ukrainan sodan tietyistä seurauksista ja siitä käytävästä keskustelusta. Hän piti valitettavana muun muassa Saksan päätöstä sulkea Max Planck -instituutti Pietarissa ja jättää siten 9 000 venäläistä opiskelijaa ilman opiskelupaikkaa.
Reiner Braun on sekä Norjan että Saksan kansalainen, ja hän muistutti, kuinka natsi-Saksa surmasi kymmeniä miljoonia ihmisiä Neuvostoliitossa, mukaan lukien monia siviilejä.
Tämä sai Sindre Mørkin puolestaan muistuttamaan, että monet näistä kuolleista olivat tosiasiassa ukrainalaisia – juuri sen kansan keskuudessa Venäjä nyt levittää kuolemaa ja tuhoa.
Reiner Braun vaati uutta START-sopimusta. START on lyhenne sanoista Strategic Reduction Treaty. Tämän aseriisuntasopimuksen ensimmäinen versio syntyi 1990-luvulla; toinen START-sopimus solmittiin vuonna 2010, mutta se päättyi tämän vuoden helmikuussa. Lisäksi Braun puhui välineistä, joilla voitaisiin tehokkaasti valvoa kahta voimakasta ”modernin ajan ilmiötä”, drooneja ja tekoälyä. Samoin hän puhui itsenäisestä mutta neutraalista Ukrainasta, joka järjestäisi vaalit kiistanalaisilla alueilla.
Juuri tässä kysymyksessä – siinä, miten syyllisyys Ukrainan julmaan sotaan tulisi jakaa – oli ilmeistä, että konferenssin osallistujien mielipiteet vaihtelivat jonkin verran. Kukaan ei kiistänyt Venäjän syyllisyyttä, mutta lännen ja Naton toimien ja laiminlyöntien seurauksiin kiinnitettiin vaihtelevaa huomiota. Tässä yhteydessä Laura Lodenius huomautti, että Suomen Rauhanliitto keskittyy tällä hetkellä tukemaan sotaa vastustavia venäläisiä kansalaisia – sekä niitä, jotka ovat paenneet Suomeen, että niitä, jotka ovat jääneet Venäjälle.
Lopuksi huomautus kahdesta Jondalista puuttuneesta äänestä. Grönlantilainen poliitikko ja entinen ministeri Vivian Motzfeldt oli estynyt perhesyistä, kun taas ruotsalainen tutkija ja Yhdysvaltain asiantuntija Frida Stranne oli sairauslomalla. Siitä lähtien, kun hän ja yksi hänen kanssaan kirjoittaneista julkaisivat kirjan Illusionen om den amerikanska freden vuonna 2023, sen sisällöstä on käyty paikoin kiivasta keskustelua, erityisesti Ukrainan sodasta esitettyjen näkemysten osalta. Kaikkein epäasiallisimmat kommentit ovat todennäköisesti vaikuttaneet Strannen sairauslomaan ja vetäytymiseen julkisesta keskustelusta.
Käännös: Teemu Matinpuro
...meillä on pieni toivomus. Rauhanpuolustajat julkaisee aineistonsa verkossa kaikkien luettavaksi ilmaiseksi. Toimintamme rahoitus perustuu jäsenmaksuihin ja jäsentemme maksamiin tukimaksuihin. Liity sinäkin tukijoukkoihimme! Jäsenmaksun suuruus on 25 €. Maksamalla saat myös Rauhanpuolustaja-lehden kotiisi 4–5 kertaa vuodessa, ja loppuvuodesta postitamme aina seuraavan vuoden Solidaarisuuskalenterin lehden mukana.
Jäseneksi liittyminen onnistuu helposti täällä.
