Näyttelijä ja laulaja Sinikka Sokka on pitkän uransa aikana ollut monessa mukana. Vauhtia energisellä ja valoisalla taitelijalla riittää tänäkin päivänä. Sokka saapuu haastateltavaksi Hakaniemen kauppahallin kahvilaan suoraan aamupäiväkeikalta. Harmaasta syyspäiväistä ja tihkusateesta huolimatta juttu lähtee heti kulkemaan. Sokka on irti.

Folk

Sinikka Sokan laulu-ura käynnistyi 1960-luvun puolivälissä folk-innostuksen merkeissä. Folk-musiikkiin hän tutustui ystäviensä kera rippikoululeirillä Norkullassa. "Rippikouluni oli erittäin musiikkipainotteinen. Sen jälkeen vietin aikaa paljon Helsingin Mustasaaressa, jossa tutustuin muun muassa Anssi Sinnemäkeen, Pekka Aarnioon, Martti Launikseen ja Hannu "Tuomari" Nurmioon. Aarnio ja Launis soittivat iltanuotiolla kitaraa ja lauloivat irlantilaista kansanmusiikkia", Sokka kertoo.

Laulutaitoisen Sinikka Sokan ensimmäinen yhtye oli nimeltään Sinkat. Siihen kuuluivat hänen lisäkseen sisarukset Tomi ja Kirsti Lamminen. Folk-henkinen trio keikkaili paljon ja levytti singlen. "Hootenanny-innostus iski minuunkin. Munkkivuoren kirkon hootenanny-klubilla esiintyivät Hector ja Anki Lindqvist. Sinkatkin pääsi mukaan hootenanny-kiertueelle, jota luotsasi Juhani Joutsenniemen, Keijo Räikkösen ja Pertti Reposen Hootenanny Trio." Sinkat-yhtyeen ohjelmisto koostui pääasiassa kansanlauluista.

Folk- ja hootenanny-musiikissa eli jo kapinan siemen. Puhuttiin protestilaulusta, jota edustivat muun muassa Bob Dylan, Joan Baez sekä Suomessa Hector ja Folk-Fredi. Sinikka Sokan yhteiskunnallinen herääminen tapahtui tosin vasta myöhemmin. "Muistan intiaanilaulaja Buffy Sainte-Marien keikan Helsingin Folkfestivaaleilla 1966. Se teki vaikutuksen." Sainte-Marien tunnetuin kappale on "The Universal Soldier", jonka Hector suomensi ja levytti nimellä "Palkkasoturi".

Myös Vietnamin sota herätti ajatuksia nuoressa Sinikka Sokassa. Erilaiset kansanliikkeet nostivat maailmalla päätään. Sokka kirjoitti ylioppilaaksi Euroopan hulluna vuonna 1968. Hän hakeutui ensin opiskelemaan kasvatustieteitä Helsingin yliopistoon ja osallistui Vanhan valtaukseen. Samana vuonna hän pääsi Helsingin Ylioppilasteatteriin, jossa yhteiskunnallinen kuohunta valtasi niin ikään alaa. Esiintymishaluinen Sokka pyrki myös Teatterikouluun, jonka ovet avautuivat hänelle vuonna 1970.

Agit Prop

Uudenmaan sosialistiselle nuorisoliitolle tuli kutsu Berliinin toisille poliittisen laulun festivaaleille vuonna 1971. USNL:n ohjelmatoiminnassa mukana olleet Pekka Aarnio ja Martti Launis muistivat Sokan ja pyysivät häntä mukaan laulamaan. "Pojat halusivat perustaa bändin. Kaj Chydenius oli tuolloin säveltänyt jo lukuisia biisejä, muun muassa "Kenen joukoissa seisot". Ylioppilasteatterin Lapualaisoopperan jälkimainingeissa oli syntynyt yhteiskunnallisesti kantaaottavaa teatteria ja musiikkia. Huomasimme, että ohjelmistoa on olemassa ja sitä voi käyttää hyvin poliittisen festivaalin tarkoituksiin." Mukaan tuli vielä laulaja Kiti Neuvonen ja legendaarinen Agit Prop oli syntynyt.

"Ohjelmistossamme Berliinissä oli muun muassa "Balladi shaahista ja kuolemasta", "Kenen joukoissa seisot" ja "Spartakus". Viimeksi mainittu tuli mukaan Helsingin kaupungin teatterin väkevästä esityksestä Berliini järjestyksen kourissa. Se oli käänteentekevä teatteriesitys laitosteatterissa." Agit-Prop harjoitteli ohjelmistonsa kuntoon lyhyessä ajassa ja Berliinin festivaali-keikka oli suurmenestys. Suosio jatkui myös kotimaassa. Agit Prop levytti Love Recordsille albumit Agit Propin kvartetti laulaa työväenlauluja (1972) ja Laulu kaikille (1974). Agit Propista tuli Kom-teatterin ohella poliittisen laululiikkeen tunnetuin yhtye ja ehdoton esikuva maamme sadoille poliittisille ohjelmaryhmille. Kiti Neuvonen vaihtui Anu Saareen ja myöhemmin Monna Kamuun.

"Tyylimme erottui joukosta jo Berliinissä. Muut esittivät akustisin kitaroin säestettyä auvoista folkia. Meillä oli mukana rokkia, poppia ja kitapurjeet suorana esitettyä todellista agitaatiota." Myös Agit Propin yhtyeen soundi oli omaleimainen. Se perustui rumpujen, basson ja pianon kolmiyhteyteen. Laulajien äänet soivat maagisesti yhteen ja Eero Ojasen sekä Kaj Chydeniuksen kirjoittamat iskevät laulustemmat soivat väkevästi.

Chile

Poliittinen laululiike eli kukoistuskautta ympäri maailmaa 1970-luvun alussa. Agit Prop oli käynyt Berliinin poliittisen laulun festivaaleilla useaan otteeseen. Keikkoja oli myös Länsi-Saksan puolella. Syntyi kansainvälisiä kontakteja. Agit Prop pääsi keikoille Chileen.

"Tutustuimme Berliinissä Quilapayun-nimiseen chileläisyhtyeeseen. Meille syntyi henkilökohtaisia ystävyys- ja rakkaussuhteita. Quilapayun oli erittäin tunnettu yhtye ja he tunsivat presidentti Salvador Allenden henkilökohtaisesti. Meille tuli kutsu Chileen Primero festival de canción popular -festivaalille. Mukana oli paikallista viihdemusiikkia, mutta myös Allenden valtakauden aikana syntyneitä vasemmistolaisia ryhmiä. Olimme ainoat eurooppalaiset esiintyjät ja esitimme omaa musiikkiamme omalla kielellämme. 20 000 ihmistä kuunteli meitä."

Agit Propin Chilen-keikat olivat kesällä 1973. Vallankaappauksen uhan aisti ilmassa. "Osa paikallisista tutuistamme meni jo tuolloin maan alle. He aavistivat, että jotain tulee tapahtumaan. Ensimmäinen vallankaappausyritys tapahtui kesäkuussa, kun olimme maassa. Kenraali Carlos Prats yritettiin murhata. Heräsimme eräänä aamuna Monna Kamun kanssa hotellissamme kadulta kuuluviin laukausten ääniin. Lakkoja ja mielenosoituksia oli joka päivä. Liikuimme koko vierailun ajan turvamiesten kanssa, joskin tämä paljastui vasta jälkeen päin."

Vierailulla tuli myös mahdollisuus tavata presidentti Allende. "Hän oli todellinen kansan presidentti. Allende kutsui ison joukon lähimpiä tukijoitaan 60-vuotispäivilleen. Mukana oli ihan tavallisia duunareita, jotka olivat osallistuneet kulttuuri- ja järjestötyöhön sekä kravattimiehiä ja Chilen vasemmiston johtoa. Minä, Monna ja eräs kuubalainen Flora Margarita olimme ainoat paikalla olleet naiset. Saimme kätellä presidenttiä. Hän piti pitkän puheen chileläisen demokratian kehityksestä." Vain muutamaa kuukautta myöhemmin 11.9.1973 sotilaat kaappasivat vallan kenraali Augusto Pinochetin johdolla ja Salvador Allende sai surmansa. Lännessä syntyi voimakas Chile-solidaarisuusliike, jonka näkyviä osanottajia Suomessa olivat muun muassa Agit Prop ja Kom-teatteri.

Poliittinen laululiike

Agit Prop ei ole koskaan hajonnut. Heidän viimeisin keikkansa oli lokakuussa 2013 Chilen vallankaappauksen 40-vuotismuistokonsertissa Kom-teatterissa. Sokka muistelee bändi 1970-luvun kultakautta lämmöllä vaikkei Agit Propin keikoista liiemmälti rahaa herunutkaan. "Me edustimme mielestäni laatua. Myös aatteellinen sisältö ilmeni pähkinän kuoressa laulujemme kautta. Musiikki innosti ihmisiä emotionaalisesti ja valjasti suuria kansan joukkoja poliittiseenkin toimintaan. Treenasimme paljon ja paneuduimme musiikin tekemiseen varsinkin Monna Kamun tultua mukaan. Nuoruuden into yhdistyi taiteelliseen kunnianhimoon. "

Vähemmistökommunistien 1970-luvulla edustamista aatteista osa on jäänyt omaan arvoonsa, osa ei. "Olimme taistolaisbändi. Olin nuori ja ajattelin olevani oikeassa kaikissa asioissa. Mustavalkoisuus kuuluu mielestäni nuoruuteen. Hyvän valtion perusta on se, että kaikilla on töitä, leipää ja vieläpä sirkushuvejakin. Tähän perustui myös Neuvostoliiton kommunismi. Kysymyshän on jokaiselle ihmisille kuuluvista perusoikeuksista. Nämä arvothan ovat täysin päteviä tänä päivänäkin. Tiedämme myös mihin suuntaan tämän päivän Venäjällä on menty, huonompaan kuin neuvosto-aikoina. Vääjäämätön kapitalismi vain tulee ja kurjistaa ihmisiä."

Sinikka Sokan valmistuttua teatterikoulusta hän ehti olla monessa mukana. Hän levytti solistina eri poliittisen laululiikkeen levyillä, teki lastenmusiikkia M. A. Nummisen kanssa sekä esitti lukuisia teatterirooleja Helsingin kaupunginteatterissa ja Kom-teatterissa. "Sain kiinnityksen kaupunginteatteriin heti valmistuttuani ja sen jälkeen minut pyydettiin Komiin. Komissa laulettiin paljon ja tehtiin kiertueita." Välillä töitä oli niin paljon, että Liisa Tavi liittyi 1970-luvun lopulla pariksi vuodeksi Agit Propiin Sokan tilalle.

Rauhanliike

Poliittinen laululiike hiipui 1970-luvun lopulla. Sen tiimoilta järjestetyt keikat vähenivät, Love Records teki konkurssin eikä taistolaisuudelle tuntunut olevan yhteiskunnallista tilausta. Sokka pitää 1970-lukua änkyryyden aikakautena. Sen sijaan 1980-luvun alkupuolta leimasivat kylmä sota ja ydinsodan pelko. Rauhanliike nosti päätään muun muassa massiivisten rauhanmarssien muodossa. "Mielestäni rauhanmarssit olivat erittäin tärkeitä. 1970-luvun räikeä puoluepoliittinen sitoutuminen kanavoitui minunkin kohdallani enemmän rauhantyöksi 1980-luvulla ja kanavoituu edelleen. Olen totaalisen aseistariisunnan kannalla. Aseteollisuudessa pyörivät hirveät rahat ja jotkut käärivät suuria voittoja. Se on väärin. Rauhantyön kohdalla tietynlainen ehdottomuus on minulle ainoa vaihtoehto."

1970-luvulla vastustettiin imperialismia ja USA:n ydinaseita punaisten lippujen liehuessa. 1980-luvun rauhanliike kritisoi myös Neuvostoliiton ydinasepolitiikkaa. "Itseäni alkoi arveluttaa "Kenen joukoissa seisot" -kappaleen lause, jossa puolueettomia humanisteja pyydetään pitämään korulauseensa. Minusta alkoi tuntua, etten voi laulaa tuota lausetta. Jos puolueettomalla humanistilla on hienoja näkemyksiä ihmisen arvosta, kauneudesta tai kauneuden etsimisestä ihmiselämän tarkoituksena, se on tärkeää vastapainoa sodan tuhoavuudelle ja viattomien ihmisten kärsimykselle. Mielestäni humanismi on kestävä ajatusmalli eikä pelkkää höpinää tai sanahelinää." Sinikka Sokka laulaa edelleen "Kenen joukoissa seisot" -kappaletta, mutta on jättänyt eriävän mielipiteensä laululiikkeen pöytäkirjaan.

Sinikka Sokka on tehnyt aktiivisesti rauhankasvatustyötä. Hänet ja säveltäjä-pianisti Eero Ojanen palkittiin rauhankasvatuspalkinnolla vuonna 2000. "Olen tehnyt paljon yhteistyötä rauhanaktivisti Helena Kekkosen kanssa. Kekkosella on hyvät kansainväliset suhteet ja olen käynyt laulamassa hänen ulkomaalaisille vierailleen. Helena Kekkosella on monia ystävyyskouluja, joissa hän on käynyt puhumassa rauhankasvatuksesta. Näissä yhteyksissä pidimme Eero Ojasen kanssa koulukonsertteja. Lauloimme rauhanlauluja ja yhteiskunnallisia lauluja." Sinikka Sokan suosikkeihin rauhanlauluista kuuluvat Bertolt Brechtin lapsille tekemä "Rauhanlaulu", Boris Vianin "Seison torilla" ja niin ikään Brechtin teksti "Oppimisen ylistys".

Afrikka

Kotimaassa tehdyn taiteilijantyön lisäksi Sokka on käynyt avartamassa maailmankuvaansa Afrikassa. Hän osallistui Kepan järjestämään South–North-workshopiin Sambiassa sekä Suuri Tammi -produktion Tansanian kiertueelle. Kummallakin matkalla oli mukana ohjaaja Laura Jäntti. "Olimme kuukauden Sambiassa pitämässä teatterityöpajaa ja katsomassa silmästä silmään miten ihmiset elävät. Mukana oli ihmisiä eri Afrikan maista ja Pohjoismaista. Teimme yhteisöteatteria. Aiheena olivat muun muassa puhdas veden ja luonnon puolesta puhuminen sekä bakteerien ja aidsin leviäminen. Ammensimme myös afrikkalaisten omasta traditiosta heidän tarinoitaan. Minua hätkähdytti miksi osa paikallisista nuorista jäi pois aamuharjoituksista. Luulin heitä laiskoiksi. Kävi ilmi, että poissaolo johtui aidsin heikentämästä kunnosta. Omasta laiskaksi syyttelystäni tuli todella paha olo. Isot ongelmat joita käsittelimme työpajassakin tulivat esille kouriintuntuvasti."

Coda

Viime vuosina Sinikka Sokka on esiintynyt useissa musikaaleissa. Isoja rooleja ovat olleet muun muassa Edith Piaf ja Elizabeth Taylor. Hän viihtyy suurilla näyttämöillä ja nauttii näyttelemisestä ja laulamisesta ammattitaitoisen työryhmän kanssa. "Musikaaliroolit ovat vaativia ja mielenkiintoisia. Musikaalien vastapainoksi olen esittänyt runoja muun muassa Kajaanin runoviikoilla. Lisäksi opetan Teatterikorkeakoulussa lauluilmaisua. Siellä perehdymme Kurt Weiliin, Jacques Breliin ja Bertolt Brechtiin. Olen päässyt juurilleni."

Myöskään Agit Prop ei ole suostunut pelkäksi nostalgian varassa toimivaksi museo-ensembleksi. Harvoin tehdyissä ja tarkkaan valituissa konserteissa on kuultu uuttakin materiaalia. Sokka päättääkin haastattelutuokiomme sitaattiin argentiinalaisen León Giecon kappaleesta "Sólo le Pido a Dios", jonka on Agit Propille suomentanut Liisa Ryömä nimellä "Ainoa pyyntöni on".

"Ettemme uskoisi sodan

hirviön voimaan

että syyttömäin itkun,

kuoleman alta

äänet ilon ja ihmisen

saamme soimaan"

Timo Kalevi Forss