Aamu-TV:ssä näyttelijä Martti Suosalo sanoi, että hän pitää monologien esittämisestä, koska on tottunut elämässään siihen, että hänet keskeytetään, eikä kukaan jaksa kuunnella hänen asiaansa loppuun. Monologissa saa puhua rauhassa. Apua: emmekö me osaa kuunnella toisiamme?

Erätauko-dialogi-ohjaajakoulutukseen on kokoontunut 11 koulutettavaa. Suurin osa työskentelee Helsingin kaupungilla hommissa, joiden tavoitteena on saada kaupunkilaisten ääni kuuluviin kaupunkia koskevissa toimissa. Yksi osallistuja vetää itähelsinkiläistä asukastaloa, yksi on heittäytynyt konsultiksi, yksi on bisnespuolen HR-ihminen. Minä ja Daria puolustamme rauhaa. Kahden päivän koulutus maksaa 300 euroa, eikä siihen osallistuminen näin ollen ole mahdollista kelle tahansa. Päätämme Darian kanssa vakaasti tästä etuoikeutetusta asemastamme käsin järjestää dialogeja, joissa harvoin kuulluksi tulevat tulisivat kuulluiksi. Toivottavasti löydämme heidät.

Kouluttaja Olli-Pekka Ahtiaisen mukaan dialogia tarvitaan (ja minä kommentoin näitä tarpeita):

• Keskinäisen ymmärryksen lisäämiseen (Huomio: Ei ole lainkaan tavoitteena päästä yksimielisyyteen. Dialogi ei ole myöskään väittely, jossa on voittajia ja häviäjiä.)
• Yhteisen tilannekuvan muodostamiseen (On tärkeää muistuttaa itseään siitä, että moni tosiaan ajattelee asioista eri tavalla kuin minä. Monet näkökulmat voivat olla yhtä aikaa totta.)
• Luottamuksen vahvistamiseen (Kunpa ihmisten olisi helpompi uskoa toistensa hyväntahtoisuuteen. No joo: eivät ihan kaikki ole hyväntahtoisia, mutta jos ajattelee heidän olevan, oma ilmaisu pysyy lempeänä.)
• Ideoiden yhteiskehittelyyn (Kaikki viisaus ei asukaan minussa, vaikka silloin tällöin saattaa tuntua siltä.)
• Demokraattisen elämäntavan edistämiseen (Tämä tavoite edellyttää, että dialogissa on mukana muitakin kuin me etuoikeutetut.)
• Elossa olemiseen (En usko, että haluaisin olla elossa, jos siitä elosta puuttuisi yhteys muihin ihmisiin. Monien tutkimustenkin mukaan ihmistenvälisyys lisää merkityksellisyyden kokemusta ja sitä kautta onnellisuutta.)

Koulutuksessa sanotaan, että dialogeissa on tärkeää puhua omista kokemuksista. Tämä herättää huolta osallistujissa. Viime vuosien julkisessa keskustelussa on ollut vaarana, että totuus hämärtyy, jos mikä tahansa mielipide esitetään tutkitun tiedon rinnalla tasa-arvoisena vaihtoehtona tyyliin ”mutta kun mä oon kokenu että asia on näin…” Tuosta ilmiöstä pitääkin olla huolissaan, mutta se ei sinänsä liity ihmisten väliseen dialogiin. Dialogit, joiden ohjaamiseen meitä nyt koulutetaan, ovat pääosin suljettuja tilanteita. Emme valmistaudu vetämään A-studioita tai muita koko kansan valistukseen suunnattuja settejä. Ja tietenkään näiden yksityisten keskustelujenkaan ideana ei pidä olla tutkitun tiedon ja mutu-tiedon vastakkain asettaminen.

Koulutuksen lopussa vetäydytään käymään tunnin dialogi. Puhumme kuuden naisen kesken vanhenemisesta. Toisten tarinoita ja ajatuksia on ihanaa kuunnella. On myös ihanaa tulla kuulluksi.

Tähän loppuun pitäisi sanoa jotain painavaa ja yhteiskunnallista. En sano. Voitte lukea muualta tästä lehdestä tekstejä huolestuttavasta maailmantilanteesta.

Minä haluan ehdottaa, että vaihdetaan välillä puheenaihetta. Jotta jaksaisimme paremmin, ei puhuta pelkästään raskaista aiheista. Toivon, että sinulla on mahdollisuus keskustella jonkun tai joidenkin kanssa mistä tahansa rauhassa ja ajan kanssa. Aihe voi olla vaikka tuo vanheneminen tai tuleva tai mennyt kesä tai koulumuistelot tai oman suvun hassuudet.

Juju on siinä, että keskustelijat kuuntelevat toisiaan avoimesti ilman ennakkoluuloja. Kaikenlaiset keskustelijat saavat sanoa asiansa loppuun ja kokemuksen kuulluksi tulemisesta.

Lukusuositus:
Laura Arikka: Dialogi pelastaa maailman. Kirjapaja 2021.

Hanna Niittymäki