Ydinpommin käyttö on uhka myös ilmastolle

Ydinpommin käyttö on uhka myös ilmastolle

 

Ydinsulkusopimuksessa on reikiä. Vuonna 1968 solmittu sopimus vahvisti ja rajoitti oikeuden ydinaseisiin viidelle valtiolle, jotka puolestaan lupasivat ryhtyä ydinaseriisuntaan. Nyt liki 50 vuotta myöhemmin ydinasevaltioita on jo 9, eikä asearsenaalien vähentäminen ole edennyt vuosiin. Tällä hetkellä maailmassa on edelleen arviolta 16 400 ydinasetta, suurin osa kymmeniä kertoja Japaniin pudotettuja suurempia.

Ydinsulkusopimuksen viime neuvottelukierros toukokuussa 2015 päättyi käytännössä umpikujaan, minkäänlaista loppuasiakirjaa ei lopulta saatu aikaan. Myöskään Lähi-idän joukkotuhoaseiden riisunta ei ole edennyt.

Keskusteluilmapiiri on kuitenkin viime vuosina muuttunut. Rauhanliikkeen aloitteesta on huomio kiinnitetty yhä selvemmin ydinaseiden humanitaarisiin vaikutuksiin sen sijaan, että keskusteltaisiin megatonneista ja ohjusten kantosäteistä.

Uhkasta on saatu myös uutta, hyvin huolestuttavaa tietoa. Ilmastotutkijoiden mukaan jo esimerkiksi Intian ja Pakistanin välillä käytävä paikallinen ydinsota, jossa käytettäisiin ”vain” 0,03 prosenttia koko maailman ydinasearsenaalista, nostattaisi tulimyrskyjen seurauksena ilmakehään niin suuret määrät nokea ja pienhiukkasia, että maan pinnalle tuleva auringon valon määrä heikkenisi dramaattisesti kymmeneksi vuodeksi. Tästä seuraisi keskilämpötilan lasku ja sademäärien väheneminen monin paikoin. Kasvukausi lyhenisi, sadot supistuisivat ja jopa kahta miljoonaa ihmistä uhkaisi nälkäkuolema.


Humanitaarinen vetoomus

Kansalaisjärjestöjen lisäksi myös monet ydinaseettomat valtiot ovat havahtuneet tähän uhkaan. Vuodesta 2013 on järjestetty kolme laajaa kongressia ydinaseiden humanitaarisista vaikutuksista. Viimeisin pidettiin joulukuussa 2014 Wienissä, jossa myös suuri joukko kansalaisjärjestöjä oli koolla vaatimassa ydinaseiden kieltoa. Itävalta laittoi liikkeelle humanitaarisen vetoomuksen, jossa kehotetaan kaikkia maita toimimaan juridisen ristiriidan poistamiseksi ydinaseiden olemassaolon ja niiden kieltämisen ja hävittämisen tarpeen välillä. Eli käytännössä toimimaan ydinaseiden kieltämiseksi. Tämän vetoomuksen on allekirjoittanut jo 113 valtiota, mutta Suomi ei vielä ole mukana. Myös Etyjin parlamentaarikkojen juhlakokous Helsingissä viime heinäkuussa kehotti loppulausumassaan kaikkia jäsenmaitaan tukemaan tätä aloitetta.

On toki selvää, että ydinaseriisunta on viime kädessä ydinasevaltioiden käsissä. Kansalaisyhteiskunta ja ydinaseettomat maat voivat kuitenkin vaikuttaa näiden maiden päättäjiin. Kemialliset ja biologiset aseet on jo saatu kielletyksi, samoin jalkaväkimiinat. Ydinaseriisunta on niin vakava asia, ettei sitä voi jättää yksinomaan ydinasevaltioille.

Ydinaseettomat maat aktiviisina

Kansainvälinen verkosto ICAN (International Campaign to Abolish Nuclear Weapons) toimii laajasti ympäri maailmaa, ja suomalaisia on pitkään ollut mukana tässä toiminnassa. Suomen virallinen ICAN-verkosto perustettiin viime keväänä, ja mukana ovat kaikki merkittävät rauhanjärjestöt. Kansainvälisesti ICAN-verkoston työtä ja ydinaseiden kieltoa tukevat muun muassa Kansainvälinen Punainen Risti, Kirkkojen maailmanneuvosto ja Rotary International.

Myös Suomen tulisi olla selvästi nykyistä aktiivisempi kansainvälisessä ydinaseriisuntakeskustelussa. Toistaiseksi Suomi on ollut tässä hyvin varovainen. Yhtenä syynä lienee ollut se, että Suomella on ollut vastuu Lähi-idän joukkotuhoaseisiin liittyvän kongressin järjestämisestä, ja tällöin on haluttu varmistaa kaikkien osapuolten (esimerkiksi Yhdysvaltojen) täysi luottamus, eli ei ole haluttu ”keikuttaa venettä”. Tuota kongressia ei kuitenkaan koskaan saatu järjestetyksi ja Suomen järjestämisvastuu on rauennut, joten nyt olisi aika aktivoitua.

Hiroshima-päivän lehdistötiedotteessa 6.8. ulkoministeriö kyllä toteaa, että Suomi tukee Humanitaarista vetoomusta, mutta ”korostaa, että ne maat, joilla on ydinaseita, tulee saada vuoropuheluun mukaan”. Tämä on tietysti totta, mutta sen taakse ei pidä jäädä passivoitumaan. Nyt olisi tärkeää saada Suomi aiempaa aktiivisemmaksi ja tukemaan ydinaseettomien maiden vaatimusta ydinaseet kieltävän sopimuksen aikaansaamiseksi.

Ulkoministeri Timo Soini ei ole ollut kiinnostunut tapaamaan rauhanjärjestöjä (ministerin koko syksy on osoittautunut niin kiireiseksi, ettei tälle tapaamiselle ole aikaa), mutta Suomen ICAN-verkosto on menossa keskustelemaan asiasta ulkoministeriön asevalvontayksikön kanssa. Toivottavasti viesti menee perille päättäjille saakka.

Kati Juva
Kirjoittaja on Suomen ICAN-verkoston koordinaattori ja Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestön puheenjohtaja.

www.facebook.com/icanfinland

Suomen Rauhanpuolustajat on ICANin virallinen suomalainen yhteistyöjärjestö.

[rapu] Kati Juva (16.09.15)

Kati Juva Hiroshima-muistomerkillä vuonna 2012.