Ukrainan kriisi ”Taas sota Euroopassa? Ei meidän nimissämme!”

Ukrainan kriisi ”Taas sota Euroopassa? Ei meidän nimissämme!”

[rapu] ukraina_rauha_vetoomus (19.12.14)Saksalaisvaikuttajat vetosivat näyttävästi rauhan puolesta Zeit-lehdessä julkaistussa kirjeessään. Allekirjoittajat vetosivat paitsi päättäjiin myös tiedotusvälineisiin, jotta ne kantaisivat vastuunsa siitä, että ne toimisivat vastuullisesti vastakkainasettelun lietsonnan sijaan liennytyksen puolesta. Allekirjoittajien joukossa ovat muun muassa entinen liittopresidentti Roman Herzog, näyttelijät Anna Schygulla ja Klaus Maria Brandauer, entinen liittokansleri Gerhard Schröder ja Horst Teltschik, entinen liittokanslerin turvallisuus- ja ulkopoliittinen neuvonantaja.

Kukaan ei halua sotaa. Mutta Pohjois-Amerikka, Euroopan unioni ja Venäjä kulkevat väistämättä sitä kohti, mikäli ne eivät pysty lopullisesti pysäyttämään uhan ja vastauhan tuhoisaa kierrettä. Kaikki eurooppalaiset, venäläiset mukaan luettuina, kantavat yhdessä vastuuta rauhasta ja turvallisuudesta. Harhapolut välttää vain se, joka ei päästä tätä päämäärää silmistään.

Ukraina-konflikti osoittaa, ettei himoa valtaan ja ylivaltaan voida voittaa. Vuonna 1990, kylmän sodan lopussa, me kaikki toivoimme sitä. Mutta liennytyspolitiikan menestykset ja rauhanomaiset vallankumoukset ovat saaneet meidät unisiksi ja huolimattomiksi, niin idässä kuin lännessäkin. Amerikkalaisten, eurooppalaisten ja venäläisten johtoajatus, ettei välien anneta enää koskaan kiristyä sodan asteelle, on nyt kadoksissa. Muuten Venäjän kannalta uhkaavalta vaikuttava lännen levittäytyminen itään ilman samanaikaista yhteistyön syventämistä Moskovan kanssa ei ole selitettävissä, kuten ei myöskään Putinin suorittama Krimin liittäminen Venäjään vastoin kansainvälistä oikeutta.

Tänä mantereen kannalta suuren vaaran hetkenä Saksa on erityisvastuussa rauhan säilyttämisestä. Ilman Venäjän kansan valmiutta sovintoon, ilman Mihail Gorbatšovin kaukokatseisuutta, ilman läntisten liittolaistemme tukea ja ilman silloisen liittohallituksen harkitsevaista toimintaa Euroopan jakoa ei olisi saatu loppumaan. Saksan rauhanomaisen yhdistymisen salliminen oli voittajavaltojen suuri, järjen sanelema ele. Päätös, jolla on historiallista ulottuvuutta. Taakse jätetystä jaosta piti syntyä vankka eurooppalainen rauhan ja turvallisuuden järjestys Vancouverista Vladivostokiin, kuten kaikki Etyk-valtioiden 35 valtion- ja hallituksen päämiestä marraskuussa 1990 ”Pariisin uuden Euroopan peruskirjassa” sopivat. Yhdessä sovittujen periaatteiden ja ensimmäisten konkreettisten toimien pohjalta piti perustaa ”yhteinen eurooppalainen koti”, jossa kaikki osallistujavaltiot saisivat kokea samanlaista turvallisuutta. Tätä sodanjälkeisen politiikan päämäärää ei ole tähän päivään mennessä saavutettu. Ihmisten täytyy taas pelätä Euroopassa.

Me allekirjoittaneet vetoamme Saksan liittohallitukseen, jotta se kantaisi vastuunsa rauhasta Euroopassa. Tarvitsemme uutta liennytyspolitiikkaa Eurooppaan. Se onnistuu vain kaikille yhtäläisen turvallisuuden perustalla sekä tasavertaisten ja molemminpuolisesti kunnioitettujen kumppaneiden voimin. Saksan hallitus ei lähde millekään erityistielle, jos se juuri tässä tilanteessa edelleenkin pyrkii maltillisesti dialogiin Venäjän kanssa. Venäläisten turvallisuudentarve on yhtä legitiimi ja selvä kuin saksalaisten, puolalaisten, balttien ja ukrainalaistenkin.

Me emme saa työntää Venäjää pois Euroopasta. Se olisi historiatonta, mieletöntä ja vaarallista rauhalle. Vuoden 1814 Wienin kongressista lähtien Venäjä on kuulunut Euroopan tunnustettuihin suurvaltoihin. Kaikki, jotka ovat yrittäneet muuttaa sitä väkivalloin, ovat kokeneet verisen epäonnistumisen – viimeksi suuruudenhullu Hitlerin Saksa, joka vuonna 1941 lähti murharetkelle alistaakseen myös Venäjän.

Vetoamme Saksan liittopäivien kansanedustajiin, että he kansan valitsemina poliitikkoina ottavat tilanteen vakavuuden huomioon ja pitävät tarkkaavaisesti silmällä myös liittohallituksen velvollisuutta rauhaan. Joka rakentaa vain viholliskuvia ja puuhaa yksipuolisilla syyllisyyden osoitteluilla, kärjistää jännitystä aikana, jolloin pitäisi antaa liennytyksen merkkejä. Saksan poliitikkojen johtoaiheena pitää olla mukaan ottaminen eikä poissulkeminen.

Vetoamme tiedotusvälineisiin ja niiden velvollisuuteen selostaa asioita ennakkoluulottomasti ja vakuuttavammin kuin tähän asti. Pääkirjoitukset ja kommentaattorit demonisoivat kokonaisia kansoja kunnioittamatta riittävästi niiden historiaa. Jokainen ulkopoliittisesti kokenut journalisti ymmärtää venäläisten pelon, että vuodesta 2008 Nato-jäseniksi kutsutuista Georgiasta ja Ukrainasta tulisi liittoutuman jäseniä. Kyse ei ole Putinista. Valtionpäämiehiä tulee ja menee. Kyse on Euroopasta. Kyse on siitä, että ihmisten ei tarvitsisi taas pelätä sotaa. Vastuullinen, lujaan tutkimukseen perustuva selvitys voi auttaa tätä paljon.

Lokakuun kolmantena vuonna 1990, Saksan yhtenäisyyden päivänä, liittopresidentti Richard von Weizsäcker sanoi: ”Kylmä sota on voitettu. Vapaus ja demokratia on pian toteutettu kaikissa valtioissa… Nyt ne voivat tiivistää suhteitaan ja vahvistaa niitä organisatorisesti niin, että siitä voi tulla ensi kertaa yhteinen elämän ja rauhan järjestys. Euroopan kansoilla alkaa siten aivan uusi kappale historiassaan. Sen päämäärä on yhteiseurooppalainen yhdistyminen. Se on valtava päämäärä. Voimme päästä siihen, mutta voimme myös epäonnistua. Olemme selvän valinnan edessä: joko Eurooppa yhdistetään tai vajoamme tuskallisten historiallisten esimerkkien mukaisesti takaisin nationalistisiin vastakkaisuuksiin.”

Ukrainan konfliktiin asti luulimme olevamme Euroopassa oikealla tiellä. Richard von Weizsäckerin muistutus on tänään, neljännesvuosisata myöhemmin, ajankohtaisempi kuin koskaan.

Allekirjoittajat:

Mario Adorf, näyttelijä • Robert Antretter, entinen kansanedustaja liittopäivillä • Prof. Dr. Wilfried Bergmann, varapresidentti, Alma Mater Europaea • Luitpold Prinz von Bayern, Königliche Holding und Lizenz KG • Achim von Borries, ohjaaja ja käsikirjoittaja • Klaus Maria Brandauer, näyttelijä, ohjaaja • Dr. Eckhard Cordes, Saksan talouselämän itätoimikunnan puheenjohtaja • Prof. Dr. Herta Däubler-Gmelin, liittovaltion oikeusministeri • Eberhard Diepgen, entinen Berliinin ylipormestari • Alexander van Dülmen, pääjohtaja, A Company Filmed Entertainment AG • Stefan Dürr, toimitusjohtaja ja johtokunnan puh.joht., CEO Ekosem-Agrar GmbH • Dr. Erhard Eppler, entinen liittovaltion kehitys- ja yhteistoimintaministeri • Prof. Dr. Dr. Heino Falcke, rovasti eläkkeellä • Prof. Hans-Joachim Frey, Dresdenin Semper-oopperajuhlien hallituksen puh.joht. • Pater Anselm Grün, pappi • Sibylle Havemann, Berliini • Dr. Roman Herzog, entinen liittopresidentti • Christoph Hein, kirjailija • Dr. Dr. h.c. Burkhard Hirsch, entinen liittopäivien varapuheenjohtaja • Volker Hörner, akatemian johtaja, eläkkeellä • Josef Jacobi, ekoviljelijä • Dr. Sigmund Jähn, entinen avaruuslentäjä • Uli Jörges, toimittaja • Prof. Dr. Dr. h.c. Margot Käßmann, Saksan kirkkoneuvoston entinen puheenjohtaja ja piispa • Dr. Andrea von Knoop, Moskova • Prof. Dr. Gabriele Krone-Schmalz, entinen ARD:n kirjeenvaihtaja Moskovassa • Friedrich Küppersbusch, toimittaja • Vera Gräfin von Lehndorff, taiteilija • Irina Liebmann, kirjailija • Dr. h.c. Lothar de Maizière, entinen osavaltion pääministeri • Stephan Märki, Bernin teatterin intendentti • Prof. Dr. Klaus Mangold, puheenjohtaja, Mangold Consulting GmbH • Reinhard und Hella Mey, lauluntekijöitä • Ruth Misselwitz, Pankowin evankelinen kirkkoherra • Klaus Prömpers, toimittaja • Prof. Dr. Konrad Raiser, Kirkkojen ekumeenisen maailmanneuvoston ent. puh.joht. • Jim Rakete, valokuvaaja • Gerhard Rein, toimittaja • Michael Röskau, entinen apulaisosastopäällikkö • Eugen Ruge, kirjailija • Dr. h.c. Otto Schily, entinen liittovaltion sisäasiainministeri • Dr. h.c. Friedrich Schorlemmer, evankelinen teologi, kansalaisoikeusaktivisti • Georg Schramm, kabarettitaiteilija • Gerhard Schröder, entinen liittokansleri • Philipp von Schulthess, näyttelijä • Ingo Schulze, kirjailija • Hanna Schygulla, näyttelijä, laulaja • Dr. Dieter Spöri, entinen talousministeri • Prof. Dr. Fulbert Steffensky, katolinen teologi • Dr. Wolf-D. Stelzner, toimitusjohtaja, WDS-Institut für Analysen in Kulturen mbH • Dr. Manfred Stolpe, entinen osavaltion pääministeri • Dr. Ernst-Jörg von Studnitz, entinen suurlähettiläs • Prof. Dr. Walther Stützle, entinen puolustusministeriön valtiosihteeri • Prof. Dr. Christian R. Supthut, entinen johtokunnanjäsen • Prof. Dr. h.c. Horst Teltschik, entinen liittokanslerin turvallisuus- ja ulkopoliittinen neuvonantaja • Andres Veiel, ohjaaja • Dr. Hans-Jochen Vogel, entinen liittovaltion oikeusministeri • Dr. Antje Vollmer, Saksan liittopäivien entinen varapuheenjohtaja • Bärbel Wartenberg-Potter, entinen Lübeckin piispa • Dr. Ernst Ulrich von Weizsäcker, tieteenharjoittaja • Wim Wenders, ohjaaja • Hans-Eckardt Wenzel, lauluntekijä

http://www.zeit.de/politik/2014-12/aufruf-russland-dialog

Käännös: Tapani Kaakkuriniemi ja Kerttu Loukola