Ukrainan hauras rauhanprosessi

Ukrainan hauras rauhanprosessi

 

Itä-Ukrainan sodan rauhanprosessi, Minskissä sovittu toinen tulitaukosopimus, sai vakavan kolauksen Ukrainan parlamentin käsitellessä sen edellyttämää perustuslain muutosta Itä-Ukrainan maakuntien laajemmasta itsehallinnosta. Parlamentti äänesti muutoksista mellakan varjossa elokuun viimeisenä päivänä.

Lakiesityksiä vastustaneessa väkivaltaisessa mielenosoituksessa parlamentin ulkopuolella kuoli kolme ukrainalaissotilasta. Lähes 150 ihmistä loukkaantui yhteenotossa. Äänestyksessä hallituksen rivit hajosivat pahasti, mutta esitys voitti äänestyksen niukasti, vaikka se sai tukea myös oppositiolta. Sitä tuki 265 edustajaa 450:stä. Hallitusrintamasta lakiesitystä vastaan äänesti Radikaalipuolueen ja Julija Tymošenkon Isänmaan edustajat sekä osa Lvivin pormestarin ympärille syntyneen Oma apu -puolueen edustajista. Tullakseen hyväksytyksi lakiuudistus tarvitsee vielä toisen käsittelyn, jossa sen on saatava 300 edustajan tuki puolelleen. Tilanne on siis se, että väkivaltaisten äärinationalististen puolueiden lisäksi osa hallituskoalitiossa mukana olevista puolueista ei tue rauhanprosessia. Mikäli itsehallintoa koskeva lakiuudistus ei mene läpi parlamentin toisessa käsittelyssä, voitaneen hauras Minskin tulitaukosopimus haudata lopullisesti.

Moni on toki jo aiemmin lyönyt naulan Miskin sopimuksen arkkuun. Tulitaukosopimuksesta huolimatta taistelut Itä-Ukrainassa ovat jatkuneet vaihtelevalla intensiteetillä. Erilaiset asiantuntijat ovat ennustaneet Venäjän tukemaa suurhyökkäystä, tai vastaavasti venäläislähteissä kapinallisten entinen komentaja venäläinen Igor Strelkov väitti Ukrainan varustautuvan suurhyökkäykseen. Tilanne tulitaukorajalla on räjähdysherkkä, molemmat osapuolet syyllistyvät jatkuvasti tulitaukorikkomuksiin. Kaikkea raskasta aseistusta ei ole vedetty kauemmas raja-alueelta, ja tykistöä on sijoitettu siviilialueille.

Siviiliväestö on yhä ahtaammalla – nimettöminä pysyttelevien Etyjin edustajien mukaan alueella vallitsee humanitaarinen katastrofi, siviilialueiden pommituksista puhumattakaan. Puutetta on peruselintarvikkeista, lääkkeistä, vaatteista – kaikesta. Itäukrainalaiset avustusjärjestöt ovat ahtaalla, sillä Ukrainan hallinto on monin tavoin estänyt vähäisenkin humanitaarisen avun toimittamisen konfliktialueelle.

Rauhan mahdollisuudet

Itä-Ukrainan itsehallintoa koskevan lainsäädännön merkitys konfliktin ratkaisemiseksi on hyvin tärkeä yksityiskohta. Vaikka monilla suomalaisilla turvallisuuspolitiikan ”asiantuntijoilla” tuntuu olevan yksinkertainen näkemys siitä, että Ukrainan sodassa on kyse vain Venäjästä, niin suuri ellei suurin osa itäukrainalaisista ei jaa tätä näkemystä. Eikä tässä ole kysymys vain Luhanskin ja Donetskin niin sanottujen kansantasavaltojen asukkaista, vaan laajemminkin Itä-Ukrainasta – väheksymättä lainkaan Venäjän roolia konfliktissa.

Tuki Kiovan hallinnolle on varsin vähäistä. Vapaaehtoispataljoonien, salaisen palvelun ja muiden ryhmittymien toiminta ei ole omiaan lisäämään alueen väestön luottamusta hallintoon. Sieppaukset, painostus ja ilmiantojärjestelmä ovat alueen arkipäivää koko maata koskevan korruption lisäksi. Nykyisessä tilanteessa itäukrainalaisten todellista mielipidettä on tietysti hyvin vaikea mitata luotettavasti.

Tämä onkin suuri haaste rauhanprosessille: luottamuksen rakentaminen Ukrainan sisällä. Ukrainalaisten on hyväksyttävä tosiasia, että pitkittyneen konfliktin ratkaisemiseksi tarvitaan kansallinen sovinto. Ja mitä pitempään konflikti jatkuu, sitä hankalammaksi sovinnonteko tulee. Jokainen sodan uhri vähentää hiekkaa tiimalasissa, joka mittaa aikaa todellisen rauhanprosessin alkamiseen. Itä-Ukrainan itsehallinto voisi olla tämän prosessin alku.

Toki rauhan tiellä on monia muitakin tekijöitä – parlamenttitalon edustan väkivaltainen mielenosoitus on yksi esimerkki niistä. Suomalaisessakin mediassa on väheksytty äärioikeistolaisten ja -nationalististen liikkeiden merkitystä viitaten niiden vaatimattomaan menestykseen parlamenttivaaleissa. Todellisuudessa vahvasti aseistautuneet liikkeet eivät välttämättä kaipaa äänestäjien tukea saadakseen tavoitteensa läpi. Ja niiden tavoitteilla näyttää olevan varsin suuri tuki muidenkin puolueiden keskuudessa.

Teemu Matinpuro