Laustin lukuvinkki: Riippumattomien, kriittisten kommentaattorien esittelyä. Vuorossa Arundhati Roy
Puhuessaan taannoin amerikkalaisen occupy-liikkeen osanottajille New Yorkissa intialainen kirjailija, aktivisti ja kommentaattori Arundhati Roy lausui nuo otsikon sanat ja kiitti osanottajia uudenlaisen mielikuvituksen ja poliittisen kielen tuomisesta amerikkalaisen imperiumin sydämeen.
Roy sanoi: ”Olette palauttaneet sinne oikeuden haaveilla. Tämä järjestelmä on yrittänyt tehdä ihmisistä ajattelukyvyttömiä hölmöjä. Oli kuviteltava, että mieletön kulutuskulttuuri on onnellista ja tyydytystä tuottavaa elämää. Sallikaa minun kirjailijana sanoa teille, että tämä on valtava saavutus. En voi teitä kyllin kiittää.”
Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Arundhati Roy on ollut Yhdysvaltojen ulkopolitiikan ja Afganistanin sodan kiivaimpia arvostelijoita. Lieneekö tämä yksi syy siihen, ettei Royta ole juuri mainittu suomalaisissa joukkotiedotusvälineissä. Suomalaisessa julkisuudessa amerikkalaisten ja muiden maiden joukkojen kuvitellaan olevan Afganistanissa ”rauhanturvaamistehtävissä”.
Roy sanoo kavahtavansa tapaa, jolla monet ihmiset kuvittelevat Afganistanin sodan vastustamisen olevan terrorismin ja talibanien kannattamista. Rikkaissa maissa tällainen propaganda paljolti niellään, mutta köyhissä maissa ihmiset ymmärtävät vaikeuksitta, että Afganistaniin hyökkäämisellä 9/11-iskut kostettiin kokonaiselle kansakunnalle, vaikka näillä ihmisillä ei ollut mitään osuutta terrori-iskuihin. Yhdysvallat oli taas kerran ajamassa omia geostrategisia etujaan. Vasta hyökkäys Irakiin sai miljoonat rikkaiden maiden kansalaiset kaduille.
Yhdysvaltain menettelytapojen arvostelemisen lisäksi nyt oli myös yritettävä purkaa kielenkäytön orwellilaista vyyhtiä. Roy muistuttaa, miten George W. Bush julistaessaan Afganistanin ilmaiskut alkaneeksi sanoi: ”Olemme rauhaa rakastava kansakunta.” Bush sanoi myös: ”Tämä on Amerikan Yhdysvaltojen velvollisuus, olemmehan me maailman vapain kansakunta, kansakunta, joka on perustettu perustavanlaatuisille arvoille, jotka torjuvat vihan, torjuvat väkivallan, torjuvat murhat, torjuvat pahuuden. Emmekä me väsy tehtävässämme.”
Rikkaissa maissa nämä -lausunnot eivät ole juuri saaneet osakseen ansaitsemaansa halveksuntaa. Muualla maailmassa ollaan tietoisia siitä kammottavasta hinnasta, jonka miljoonat ihmiset ovat joutuneet maksamaan Yhdysvaltojen väliintuloista. Roy kirjoittaa: ”Miten monissa syyskuissa vuosikymmenten mittaan miljoonia aasialaisia on pommitettu, poltettu ja teurastettu.” Hän toteaa myös: ”Yhdysvallat, jota George Bush luonnehtii rauhaa rakastavaksi kansakunnaksi, on ollut alinomaa sodassa jonkin maan kanssa viimeksi kuluneiden viidenkymmenen vuoden aikana.”
Kotimaassaan Roy oli pitkään juhlittu kirjailija. Kaikki muuttui, kun hän arvosteli oikeistolaisen Bharatiya Janata -hindupuolueen muodostamaa hallitusta ydinasekokeista. Roy sanoo, ettei hän voinut vaieta asiassa, koska hänen kuviaan oli alinomaa lehtien etusivuilla. Vaikeneminen olisi sekin tulkittu kommentiksi. Vuonna 1998 ilmestyneessä esseessä, jonka otsikko oli ”Mielikuvituksen loppu”, Roy syytti kokeista innostuneita intialaisia militarismin juhlimisesta. Hän vaati hallitusta sen sijaan tekemään jotakin kurjissa oloissa elävän intialaisten enemmistön olojen parantamiseksi. Näin hänestä tuli köyhän kansan suosima aktvisti, kun taas vauras väki käänsi hänelle selkänsä.
Roy heittäytyi mukaan moniin kampanjoihin, jotka syvensivät välirikkoa maan eliitin kanssa. Hän oli mukana kampanjoimassa tavallista kansaa vahingoittavia suurpatohankkeita vastaan. Hän ymmärsi maolaishenkisten sissien vastarintaa. Hän näki näiden joutuneen pakon alla väkivaltaisiin yhteenottoihin armeijan kanssa. Hän kannattaa Kashmirin itsenäisyyttä ja irtautumista Intian hallinnasta.
Intialaista ”edistystä”
Intiaa luonnehditaan valtamediassa maailman suurimmaksi demokratiaksi. Vuonna 2009 ilmestyneessä kirjassaan Listening to Grasshoppers: Field Notes on Democracy (suomeksi Kuuntelen heinäsirkkoja. Merkintöjä demokratiasta, Like 2011) Roy kysyy, mitä tapahtuu, kun demokratia on kulutettu loppuun. Maailman eliitit vakuuttavat, että demokratia ja ”vapaat markkinat” ovat saman kolikon kaksi puolta. Tässä keskustelussa ihmisiltä on viety kieli, jolla he voisivat ilmaista tyytymättömyyttään. Olivatpa ns. vapaat markkinat miten tuhoisia hyvänsä – ja Intiassa tästä löytyy runsaasti esimerkkejä – niiden mielettömyyksien arvostelu leimataan ”edistyksen” vastustamiseksi. Kuinka kukaan voi vastustaa ”markkinoita”?
Roy kirjoittaa intialaisen ”edistyksen” kauhuista: ”Kahden ‘edistyksen’ vuosikymmenen aikana Intiaan on syntynyt valtava keskiluokka, joka on humaltunut nopeasta vaurastumisesta ja sen mukana tulleesta kunnioituksesta – ja paljon, paljon valtavampi epätoivoinen alaluokka. Kymmenet miljoonat ihmiset ovat menettäneet omaisuutensa ja maansa tulvissa, kuivuudessa ja erämaan leviämisessä. Näitä ovat aiheut-taneet hillitön ympäristön muuntelu ja massiiviset infrastruktuuriprojektit kuten padot, kaivokset ja erityistalousalueet.
Vastarintaan on vastattu muuttamalla Intiaa poliisivaltioksi. Ihmisiä ajetaan mailtaan aseilla uhaten. Epätoivoiset maanviljelijät tekevät usein itsemurhan. Luvut ovat kauhistuttavia. Parisataatuhatta maanviljelijää on viime vuosina lopettanut näin elämänsä. Voi vain kuvitella reaktioita, jos tällaista tapahtuisi rikkaissa maissa. Köyhien maiden murhenäytelmiin reagoidaan rauhallisesti.
Hiljattain Roylta kysyttiin, mihin hän perustaa ajatuksensa uudenlaisen maail-man lähestymisestä. Hän kertoi, että kun hän 12 vuotta sitten arvosteli Intian yksityistämisprosessia, häntä kehotettiin hakeutumaan psykiatrin hoitoon. Nyt ihmiset ymmärtävät, mitä maailmassa on tapahtumassa. Tämä on hieno kollektiivinen saavutus. Tieysti intialaisten lehtien lukeminen on masentavaa, mutta asiaa voi tarkastella myös toisin. Roy sanoo, että maailman köyhimmät ihmiset ovat kyenneet vastustamaan rikkaimpien yhtiöiden hankkeita. Hän kysyy, miksi suuryhtiöt tukevat juuri nyt pääministeri Narendra Modia. Ne tukevat häntä, koska ne näkevät hänessä miehen, joka ei kaihda verenvuodatusta. Hän on valmis tukahduttamaan väkivalloin vastarinnan, joka on pakottanut lykkäämään esimerkiksi suuria kaivoshankkeita.
Vuonna 2004 ilmestyneessä kirjassaan The Ordinary Person’s Guide to Empire -(Tavallisen ihmisen imperiumiopas) Roy kehottaa ihmisiä kapinaan kaikkea yhtiövaltaa vastaan: ”Yhtiövallankumous romahtaa, jos kieltäydymme ostamasta sen kauppatavaraa – sen ajatuksia, sen käsitystä historiasta, sen sotia, sen aseita ja sen käsitystä kaiken väistämättömyydestä. Muistakaa tämä: meitä on paljon, heitä on vähän. He tarvitsevat meitä enemmän kuin me heitä.”
Tapani Lausti
www.lausti.com
