Ovatko rauhanneuvottelut Erdoganin Turkissa mahdolliset?

Ovatko rauhanneuvottelut Erdoganin Turkissa mahdolliset?

[rapu] GaroPaylan (23.06.16)Pohjois-Kurdistanin (Kaakkois-Turkki, josta kurdit käyttävät nimitystä Bakur) kurdien ja Turkin hallituksen välinen konflikti leimahti jälleen täydeksi sodaksi noin vuosi sitten. Useimmilla viime aikoina tapaamillani Suomessa asuvilla kurdeilla ja kurdiliikkeiden edustajilla on ollut sama huoli: He eivät usko, että Turkkia hallitsevan konservatiivisen AKP-puolueen kanssa on mahdollista käynnistää uudestaan rauhanneuvotteluita. Viime vuoden heinäkuuhun asti käynnissä olleet neuvottelut käytiin Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n vangitun johtajan Abdullah Öcalanin ja hallituksen edustajien välillä kurdimyönteisen HDP-puolueen toimiessa välikätenä.
Kesäkuun 2. päivänä Helsingissä puhunut HDP:n edustaja Garo Paylan kertoi taistelujen olevan välttämättömyys, sillä ”AKP ei tiedä mitään rauhan tekemisestä, se tietää vain sodasta. Siksi se on pakotettava neuvottelupöytään täydellä hyökkäyksellä kaupungeissa. Ei ole muuta vaihtoehtoa.” Vastaavat lausunnot vain osoittavat, kuinka vakava tilanne on ja kuinka tärkeää on painostaa Turkin hallitusta istumaan takaisin neuvottelupöydän ääreen.

Rauhanneuvottelut ovat kaksisuuntainen tie, ja molemmilta osapuolilta vaaditaan kompromisseja. Valitettavasti tällä hetkellä rauha vaikuttaa erittäin kaukaiselta. Itse asiassa presidentti Recep Tayyip Erdogan on hankkiutunut eroon kaikista, jotka ovat vaatineet rauhanomaisen ratkaisun etsimistä. Osansa Erdoganin toimista ovat saaneet niin median edustajat kuin yliopistoväki ja maan hallitus. Hän erotti pääministerinsä Ahmet Davutoglun tämän väläytettyä rauhanneuvottelujen mahdollisuutta PKK:n kanssa, mikäli sissit vetäytyisivät Etelä-Kurdistanin (Bashur/Irakin kurdialueet) puolelle rajaa.

VÄKIVALLAN KIERRE SYVENEE
Kurdiliike on jo viime kesästä lähtien varoitellut, että ikkuna rauhanneuvotteluihin palaamiseksi saattaa olla sulkeutumassa lopullisesti. Uudet kurdinuorten muodostamat aseistetut ryhmät, jotka kasvoivat keskellä 1990-luvun raakaa sotaa, eivät ole enää täysin PKK:n johtoportaan hallinnassa. Näin ollen on olemassa vaara, että kukaan ei hallitse tilannetta. Pelättävissä on, että Turkissa päädytään todistamaan väkivallan kierrettä, joka on piinannut esimerkiksi Palestiinaa vuosikymmenestä toiseen.

Yhtenä ongelmana ovat radikaalit ryhmät kuten TAK (Kurdistanin vapauden haukat), joka pitää PKK:n sotilaallista linjaa riittämättömänä Turkin joukkoja vastaan. TAK onkin jo avoimesti kutsunut taistelijoita tuomaan ”sota Länsi-Turkin kaupunkien kaduille” ja suorittanut iskuja Istanbulissa ja Ankarassa. Iskemällä alueilla, joiden talous pyörii pitkälti vuosittain maassa vierailevien miljoonien turistien varassa, TAK pyrkii horjuttamaan maan taloutta. Kesäkuun alussa TAK iski jälleen Istanbulissa tappaen autopommi-iskussa ainakin 11 erikoisjoukkojen poliisia.

Turkin miestappiot taisteluissa alkavat olla merkittäviä. Satoja sotilaita ja erikoisjoukkojen poliiseja on kuollut HPG-sissien (PKK:n aseellinen siipi) ja YPS-itsepuolustusjoukkojen väijytyksissä. Yksi käännekohta oli se, kun PKK ampui alas Cobra-helikopterin käyttämällä venäläistä olalta laukaistavaa MANPAD-ohjusta. Tämä syvensi jälleen myös Venäjän ja Turkin välistä diplomaattista kriisiä, sillä Recep Tayyip Erdogan syytti suoraan Venäjää aseiden toimittamisesta PKK:lle. Moni on epäillyt Syyrian kurdien taistelijoiden Yhdysvalloilta ja Venäjältä saamien aseiden päätyneen myös PKK:n käsiin Turkin puolelle rajaa.

BASKIEN JA KURDIEN SAMANKALTAINEN TILANNE
Sodan kiihdyttyä AKP-hallitus on tehnyt lakiesityksen, joka antaisi Turkin armeijan sotilaille ja poliisille koskemattomuuden lain edessä. Näin ollen kaikki jo tähän mennessä esiin tulleet syytökset sotarikoksista kurdeja vastaan voitaisiin haudata kuolleiden siviilien mukana. Turkin armeijan on muun muassa väitetty polttaneen satoja siviilejä hengiltä Cizren ja Surin taisteluissa, samoin sen sanotaan pommittaneen Nusaybinin kaupunkia kielletyillä fosforipommeilla, jotka napalmin tavoin kirjaimellisesti polttavat lihan luiden päältä. Liekö sattumaa, että Turkin hallituksen suhteet ovatkin alkaneet lämmetä Israeliin, jota on syytetty samojen aseiden käytöstä palestiinalaisia vastaan.

Jatkuvasti kasvava asevarustelu molemmin puolin ei kuitenkaan tule ratkaisemaan konfliktia. Ainoa tapa eteenpäin on sallia rauhanneuvottelujen jatkua ja tukea kurdiliikkeen demokratisoimisprosessia, jossa juuri HDP on avainasemassa. Hyökkäämällä demokraattisia ja parlamentaarisia toimijoita vastaan Turkin hallitus ei jätä muuta vaihtoehtoa kuin sodan. Tämä on nähty useita kertoja jopa Euroopan alueella.

Yksi esimerkki löytyy Espanjasta, jossa hallitus on jo vuosikymmenten ajan koettanut estää kaikki pyrkimykset lopettaa baskivähemmistön aseellinen taistelu ja siirtää se demokraattiselle pohjalle. Myös baskiliike on jo pitkään yrittänyt luoda poliittisen puolueen tukemaan sen pyrkimyksiä kansalle kuuluvien oikeuksien voittamisessa, mutta Espanjan hallitus on kerta toisensa jälkeen julistanut puolueet laittomiksi ja väittänyt niiden olevan vain osa aseellista ETA-järjestöä. Monessa mielessä baskien ja kurdien tilanteet ovat identtiset, sillä myös baskeilla on laaja poliittinen ohjelma, johon kuuluu nuorisoryhmiä, ammattiliittoja, opiskelijaryhmiä ja feministejä. Kurdeilla vastaava ohjelma on PKK:n ajama demokraattinen konfederalismi, joka pyrkii luomaan toimivan alueellisen (federalistisen) demokratian Turkkiin ja muihin valtioihin, joiden alueilla kurdeja asuu. Etenkin presidentti Erdogan on kuitenkin ottanut saman linjan kuin Espanjassa ja pidättänyt, karkottanut ja kiduttanut niitä, joiden hän näkee olevan osa kurdien demokratialiikettä. Juuri nuoriin kohdistuva sorto tulee vaikeuttamaan rauhanprosessia ja kenties tuhoamaan sen täysin, sillä he tulevat muistamaan sen mitä tänään tapahtuu, ja tulevaisuudessa tämän päivän tapahtumat tulevat näyttäytymään joko neuvotteluina tai sotana.

RAUHAN MAHDOLLISUUS KARKAA
Kidutus on erittäin vakava ongelma Turkissa. On hyvin tiedossa, että Turkin viranomaiset käyttävät kidutusta aseena taistelussa kurdien demokratialiikettä vastaan. Mutta tämä ei rajoitu vain todistettuihin PKK-taistelijoihin, vaan juuri nuoria ja jopa naissiviilejä on kidutettu. Pitkien taisteluiden jälkeen Nusaybinissa osa kaupunkiin jääneistä siviileistä joutui antautumaan Turkin joukoille jäätyään keskelle taisteluita. Luotettavat raportit kertovat, että kaikki kymmenet siviilit, jotka pyrkivät vain pois taisteluiden alta, oli viety paikalliselle poliisiasemalle, jossa heitä kaikkia kidutettiin. Paikalla olleet poliisit olivat toivottaneet heidät ”tervetulleiksi helvettiin”. Samoin sosiaalisessa mediassa on nähty kuvia, joissa turkkilaiset sotilaat ovat pakottaneet kurdinaisia pitämään kädessään Turkin lippua ja vannomaan uskollisuutta Turkin valtiolle. Kuvia hakatuista tai kuolleista naisista, joiden ruumiit sotilaat ovat häpäisseet, on viime aikoina tullut säännöllisesti esiin.

Oikeudenmukaisen ratkaisun suurin este on Turkin valtion syvään juurtunut nationalismi ja käsitys kansallisvaltiosta. Turkkilainen nationalismi on aina perustunut ajatukselle ”turkkilaisuudesta”, ja jopa sanat kuten ”armenialainen” ja ”kurdi” ovat olleet kiellettyjä. On ollut vain turkkilaisia. Kurdeja on kutsuttu loukkaavilla termeillä kuten ”vuoristoturkkilaiset” ja kieltämällä mahdollisuus omaan kieleen ja kulttuuriin. Koko 15–20-miljoonainen kansa on pyritty pakottamalla integroitumaan osaksi Turkin valtion fasistista ideologiaa. Vastaavasti PKK:n ajama demokraattinen konfederalismi tarjoaisi mahdollisuuden luoda uusi lähtökohta modernille monikulttuuriselle Turkille.

Rauhan aika ei kuitenkaan ole käsillä. Itse asiassa rauha on erittäin kaukana kenenkään käsistä, ja ainoa keino näyttäisi olevan AKP-hallituksen kaatuminen. Presidentti Erdogan on tällä hetkellä suurin vaara Turkin demokratialle ja oikeudenmukaisen rauhan saavuttamiselle. Eivätkä hänen hallituksensa politiikan ongelmat rajoitu vain Turkkiin. Kurdit näkevätkin, että tarvitaan vallankumous koko Turkin alueella.
Perinteiset turkkilaiset puolueet ja muut poliittiset ryhmät ovat kuitenkin olleet hiljaa, ja rauhaa ajava HDP-puolue on jäänyt yksin. Nyt sen edustajat ovat vaarassa joutua vankilaan, sillä Erdogan on juuri poistattanut puolueen kansanedustajien koskemattomuussuojan. Näin ollen – AKP:n näkemyksen mukaan – heitä tullaan syyttämään PKK:n ja terrorismin tukijoiksi.

Jos jokin tällä hetkellä muistuttaa terrorismia Turkissa, on se jatkuvasti lisääntyvä autoritaarisuus ja hallituksen lipuminen kohti diktatuuria. Kurdiliike on tehnyt kaikkensa, jotta rauhanneuvotteluihin voitaisiin palata. Olisi Turkin hallituksen aika ottaa askel kohti rauhaa. Pelkään kuitenkin pahoin, että tämä kesä tulee olemaan verinen Euroopan johtajien kääntäessä katseensa pois Turkista, joka vartoi linnake-Eurooppaa puolestamme. Ilmeisesti Euroopan poliitikoille sotaa pakenevat pakolaiset ovat suurempi paha kuin toiseksi suurin Nato-armeija pommittamassa omia vähemmistöjään.

Juha Häikiö