Kirje Gazan uhrien omaisille

Kirje Gazan uhrien omaisille


Teille, Israelin Gazassa suorittaman kansanmurhan tuhannennen uhrin omaisille.

En vielä tiedä, kuka läheisenne oli. Hän saattoi olla muutaman kuukauden ikäinen vauva, nuori poika, isoisä, lapsenne tai vanhempanne. Kuulin hänen kuolemastaan Chico Menashelta, Israelin pääradioasema Reshet Betin poliittiselta kommentaattorilta.

Menashe selitti läheisenne tappamisen sekä Gazan asuinalueiden tuhoamisen ja 150 000 ihmisen ajamisen kodeistaan olevan osa Israelin tarkoin laskelmoitua strategiaa: tämä verilöyly tukahduttaa Gazan palestiinalaisten halun vastustaa Israelin poliittisia toimia.

Luin asiasta Haaretz-lehden heinäkuun 25. päivän numerosta. Arvostettuna pidetyn lehden sivuilla vähemmän arvostettava historioitsija Benny Morris totesi, että tämäkään ei vielä riitä.

Morris käyttää tähänastisista kansanmurhatoimista nimitystä refisut – mielen ja hengen heikkous. Tulevaisuudelta hän vaatii paljon suurempia tuhoja. Morris tietää, että näin tulee tehdä, mikäli haluaa suojella ”huvilaa viidakossa”, kuten Israelin entinen pääministeri Ehud Barak maata kuvaili.

Epäinhimillinen erämaa

Kyllä, joudun valitettavasti totea-maan, että muutamaa tässä epäinhimillisessä erämaassa hädin tuskin kuuluvaa soraääntä lukuun ottamatta Israelin media ja älymystö tukevat kansanmurhaa täysin. En kirjoita tätä kertoakseni teille että häpeän – irtisanouduin tästä valtion ideologiasta kauan sitten ja teen yksilönä kaikkeni haastaakseni ja päihittääkseni sen. Yritykseni ei luultavasti ole ollut riittävä; meitä kaikkia rajoittaa itsekkyys, hetkittäinen pelkuruus ja kenties luonnollinen tarve huolehtia perheistämme ja lähimmäisistämme.

Tästä huolimatta minulla on tänään tarve antaa teille lupaus. Lupaus, jollaista yksikään isäni natsivallan aikana tuntema saksalainen ei halunnut hänelle antaa samalla kun hänen perheensä joutui osaksi kansanmurhaa. Lupaukseni ei ole suruunne nähden kummoinen, mutta se on parasta mitä voin tarjota, eikä hiljaisuus ole vaihtoehto – toiminnan puute vielä vähemmän.

On vuosi 2014 – Gazan tuho on huolellisesti taltioitu. Emme elä vuotta 1948, jolloin palestiinalaisten piti taistella katkerasti kertoakseen kauhutarinansa. Monet sionistien silloin tekemistä rikoksista jäivät piiloon, eivätkä ole päätyneet päivänvaloon vielä tänäkään päivänä. Ensimmäinen lupaukseni onkin yksinkertainen: kirjaan tapahtumat, kerron niistä ja vaadin totuutta.

Vanha työpaikkani Haifan yliopisto on värvännyt oppilaitaan levittämään Israelin valheita ympäri maailmaa internetin välityksellä. Vuosi on kuitenkin 2014, eikä tällainen propaganda enää toimi niin tehokkaasti.

Lupaus boikotoida

Tämä ei kuitenkaan varmasti riitä. Lupaan jatkaa boikottiani tällaisia rikoksia tekevää valtiota vastaan. Edistystä tapahtuu vasta kun eurooppalaisten jalkapalloliittojen yhdistys (UEFA) potkii Israelin ulos ja kun akateeminen yhteisö katkoo yhteytensä maan kanssa. Vasta kun lentoyhtiöt arastavat Israeliin lentämistä ja jokainen eettisen asemansa vuoksi lyhyellä tähtäimellä rahaa menettävä taho ymmärtää, että pitkällä tähtäimellä he voittavat sekä moraalisesti että taloudel-lisesti – vasta silloin alamme kunnioittaa menetyksiänne.

Boikotti- ja talouspakoteliike (BDS) on saanut paljon aikaan ja jatkaa väsymättä työtään. Poliitikkojen kyynisyys ja valheelliset antisemitismiväitteet muodostavat edelleenkin esteen toiminnalle. Näillä torjuttiin viime tingassa britti-arkkitehtien kunniallinen yritys pakottaa israelilaiskollegat ottamaan moraalinen asema sen sijaan, että he toimisivat rikoskumppaneina laittomassa kolonisaatiossa.

Selkärangattomat poliitikot Yhdysvalloissa ja Euroopassa torjuivat muita samanlaisia aloitteita. Lupaan osallistua toimiin näiden esteiden ylittämiseksi. Lähimmäisenne muisto tulee olemaan motivaationi lähde, yhdessä palestiinalaisten vuodesta 1948 asti kokemien kärsimysten kanssa.

Teurastamo

Teen kaiken tämän itsekkäästi. Rukoilen ja toivon vilpittömästi, että ette tänä elämänne kaameimpana hetkenä menetä uskoanne ihmiskuntaan. Hetkenä, jolloin palestiinalaiset Shujaiyassa, Deir al-Balahissa ja Gazan kaupungissa seisovat todistamassa Israelin tankkien, tykistön ja sotakoneiden luomaa teurastamoa.

Ihmiskuntaamme kuuluvat myös israelilaiset. He, jotka eivät uskalla puhua kauhistuksestaan ääneen, vaan ilmaisevat tunteensa yksityisesti, täyttäen Facebook- ja sähköpostikansioni viesteillä. Samoin se kourallinen ihmisiä, joka osoittaa julkisesti mieltään Gazassa lisääntyviä hirmutekoja vastaan.

Ihmiskunnan jäseniä ovat myös vielä syntymättömät yksilöt, jotka saattavat kenties päästä pakoon sionistisen aivopesukoneiston alta. Koneisto opettaa jo lapsesta asti epäinhimillistämään palestiinalaiset tasolle, jossa 16-vuotiaan palestiinalaispojan hengiltä polttaminen ei järkytä israelilaisia tai heidän uskoaan hallitukseensa, armeijaansa ja uskontoonsa.

Päihitetty

Itseni, teidän ja näiden syntyään odottavien ihmisten puolesta toivon, että voisimme myös unelmoida paremmasta tulevaisuudesta – ajasta, jolloin sionismi on päihitetty eikä enää toimi ideologiana, joka ohjaa elämäämme Jordanin ja Välimeren välillä. Ajasta, jolloin voimme kaikki elää sitä normaalia elämää, jonka haluamme ja ansaitsemme.

Lupaankin tänään, etten anna edes ystävieni harhauttaa minua tehtävässäni. En heidän, enkä palestiinalaisten poliitikkojen, jotka hölmöinä vielä ripustavat toiveensa kauan sitten merkityksensä menettäneeseen ”kahden valtion” ratkaisuun. Ainoa oikea syy halulle osallistua Palestiinan hallinnon muuttamiseen on kamppailu ihmis- ja kansalaisoikeuksien puolesta sekä taistelu täydestä korvauksesta niille, jotka ovat aiemmin olleet, tai ovat tälläkin hetkellä, sionismin uhreja – sekä Palestiinan rakastetun maaperän sisällä että sen ulkopuolella.

Levätköön lähimmäisenne rauhassa, kuka sitten olikaan, tietäen, että hänen kuolemansa ei ollut turha – eikä siksi että se kostetaan. Verenvuodatusta emme tarvitse enempää. Uskon edelleen siihen, että pahat järjestelmät voidaan pysäyttää inhimillisyyden ja moraalin voimalla.

Oikeuden voittaminen tarkoittaa myös sitä, että ne, jotka murhasivat läheisenne ja monet muut ihmiset, saadaan tuomioistuimen eteen. Meidän pitää pyrkiä tuomaan Israelin sotarikolliset oikeuteen kansainvälisissä tuomioistuimissa.

Tie tähän tilanteeseen on paljon muita pidempi, ja tunnen aika ajoin itsekin halua liittyä joukkoon, joka käyttää kovia keinoja epäinhimillisten tekojen lopettamiseksi. Sitoudun kuitenkin toimimaan täyden, eheyttävän oikeuden puolesta.

Tämän voin luvata: työskentelen estääkseni Palestiinan etnisten puhdistusten ja Gazan palestiinalaisten kansanmurhan seuraavan vaiheen.

Ilan Pappé
Useita kirjoja kirjoittanut Ilan Pappé on historian professori ja eurooppalaisen Palestiinan tutkimuksen keskuksen (European Centre for Palestine Studies) johtaja Exeterin yliopistossa Englannissa.

Suomentanut Tero Virtanen
Artikkeli on alun perin julkaistu The Electronic Intifadan nettisivulla electronicintifada.net.