Kiitos itsenäisyyspäivänä

[rapu] Minervan kranssi (21.12.15)Tänään 6.12. kunnioitamme niitä suomalaisia elämänveteraaneja, jotka taistelivat urheasti selvitäkseen arjen vaatimuksista, kylmän, nälän ja tautien keskellä. Emme saa unohtaa sitä yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä, jolla he loivat pohjan meidän elämällemme. Sitä ihmisrakkautta, jolla pidettiin huolta kaikkein heikoimmista silloinkin, kun itsellä oli elämä tiukkaa. Miten paljon meillä onkaan heiltä opittavana. Meillä, jotka elämme ylikuluttaen ja tuhoten tätä planeettaa. Meillä, jotka elämme ylisuurissa asunnoissa, kuljemme pienetkin matkat autoilla, shoppailemme kasapäin älytöntä rihkamaa, syömme valtavat määrät luonnonvaroja kuluttavaa eläinproteiinia ja heitämme vielä ison osan käyttökelpoisesta ruuasta jätteisiin.

Samalla meidän on kiitettävä niitä työn veteraaneja, jotka työllään ja taistelullaan loivat meille hyvinvoinnin ja kansalaisoikeudet, joita me emme itsekkyydessämme, ahneudessamme, rahanhimossamme ja ostamisvimmassamme osaa arvostaa.

Samalla me kiitämme Ruotsia, Yhdysvaltoja, Australiaa ja kaikkia muita kansakuntia siitä, että ne ottivat nälkää, sotaa tai työttömyyttä pakenevia kansalaisiamme vastaan silloin, kun emme itse kyenneet heitä elättämään. Erityinen kiitos ja anteeksipyyntö niille maailman köyhille, joiden työn ja maan antimien varassa olemme tämän nykyisen elintason rakentaneet. Niitä Afrikan ja Lähi- ja Kaukoidän kansoja ja heimoja, joilta vääristyneen maailmankaupan rakenteen avulla varastamme edelleen luonnonvaroja – kaivannaisista veteen ja maaperän elämää ylläpitävään humuskerrokseen – aiheuttaen samalla väkivaltaa, sotia ja diktatuureja. Kiitos ja anteeksi niille hikipajoissa nälkäpalkalla kellon ympäri työskenteleville naisille ja lapsille, joiden ansiosta meidän kauppamme pursuavat halpaa tavaraa, josta todella tarvitsemme vain murto-osan, mutta josta olemme itsemme tehneet riippuvaisiksi.

Vielä erityinen anteeksipyyntö kongolaisille, joita ilman meillä ei olisi i-podeja, i-padeja tai Nokiaa. Muistamme sotiemme uhreja keskisessä Afrikassa. Niitä, jotka pakotetaan taistelemaan, jotta meillä olisi harvinaisia maametalleja laitteisiimme, joilla viihdymme maailmassamme, josta olemme hukanneet hyvän elämän perustan. Ja vielä: erityisen nöyrä anteeksipyyntö niille tuleville sukupolville ympäri maan, joilta riistämme tulevaisuuden käyttämällä luonnonvarat, saastuttamalla maat ja vedet ja tuhoamalla ilmaston.

Tapio Solala
Kuva: Minerva Martinoff