Pysyvän ja väliaikaisen maailman välissä – Länsi-Saharaa edustaa Suomessa Baida Embarec Rahal 


Länsi-Saharan vapautusliikkeellä Polisariolla on jo vuosien ajan ollut edustaja Suomessa. Baida Embarec Rahal muutti Suomeen kesällä. Hän toivoo suomalaisten tukevan sahrawien itsemääräämisoikeutta ja vastustavan miehitystä. Sahrawien kärsivällisyydellä on rajansa, eikä maailma tarvitse uusia sotia.

 

 

Vuonna 2019 Baida Embarec Rahal oli juuri muuttanut Espanjaan sukupuolentutkimuksen maisteriopintojen perässä. Hän oli aikaisemmin opiskellut kansainvälistä politiikkaa Algeriassa ja työskennellyt siellä sahrawien pakolaisleireillä. Opinnoillaan hän pyrki tuomaan työhönsä uutta perspektiiviä. Pian hänet kuitenkin kutsuttiin Länsi-Saharan vapautusliike Polisarion viralliseksi edustajaksi Suomeen.

”Aikomukseni oli tehdä sukupuolentutkimuksen maisteriopintoni loppuun Espanjassa ja palata töihin pakolaisleireille. Halusin tehdä töitä erityisesti naisten olojen parantamiseksi. Koen kuitenkin, että Suomeen tuleminen on tärkeä kokemus ja kontekstin muutos.”

Rahal syntyi Länsi-Saharassa ja hänen isänsä oli sotilas Espanjan armeijassa ennen siirtomaavallan päättymistä. Sen jälkeen isä liittyi Polisarioon, joka soti Marokkoa vastaan. Hän on osa sahrawien diasporan ensimmäistä sukupolvea, joka joutui pakenemaan konfliktia pakolaisleireille Algeriaan.

”Kun pakolaisleirit perustettiin olin 6-vuotias, joten menin Tripoliin opiskelemaan peruskouluun. 14-vuotiaana liityin sahrawi-opiskelijoiden liittoon. Sen jälkeen sain hiljalleen enemmän vastuuta liitossa. Vuonna 1991 valmistuin ja aloin tehdä töitä leirien hyväksi. Yli-ikäistyin opiskelijajärjestöstä. Sen jälkeen toimin viestintätyöntekijänä sahrawi-naisten liitossa ja olin paikallishallinnon jäsen naisten ja sosiaalitöiden puolesta 17 vuotta.”

Baida Embarec Rahalin työssä pakolaisleireillä on korostunut naisten tilanne. Naiset ovat leireillä erittäin sinnikkäitä. Vaikka feministinen liike on huomattavasti kohentanut naisten asemaa maailmassa, on paino pakolaisnaisten harteilla yhä suuri. ”He elävät pysyvän ja väliaikaisen maailman välissä. Siksi opiskelen sukupuolentutkimusta, haluan parantaa naisten asemaa pakolaisleireillä.”

Onko jotain, mitä voitaisiin tehdä naisten aseman parantamiseksi Marokon miehityksen lopettamisen lisäksi?
”Mielestäni tässä kysymyksessä on kaksi osaa. Yksi on poliittinen kamppailu rauhan puolesta Länsi-Saharassa ja oikeudesta kansainvälisen lain mukaiseen konfliktinratkaisuun. Toinen on naisten ja rauhanliikkeen tukeminen miehitetyllä alueella. Sahrawi-yhteisön itsensä tukeminen.”

Kumpi näistä on mielestäsi tärkeämpi, vai ovatko molemmat yhtä tärkeitä?

”Ne kaksi puolta ovat kuin siivet, lentämiseen tarvitaan molemmat. Meidän täytyy auttaa pakolaisia, koska pakolaisilla, erityisesti naisilla, on vähän mahdollisuuksia koulutukseen ja voimaantumiseen. Jos nainen haluaa saada toisen tai kolmannella asteen koulutusta, hänen täytyy lähteä pakolaisleireiltä Algeriaan tai toiseen maahan, eikä hänen perhetilanteensa välttämättä salli sitä.”

Suurvaltojen paine sysäsi Länsi-Saharan unohduksiin

Vuoden 1991 tulitaukosopimuksen solmimisen jälkeen Länsi-Saharasta on tullut unohdettu konflikti Suomessa. Miksi näin on käynyt?

”Länsi-Sahara on unohdettu, koska unohtamiselle on tullut painetta suurvalloilta, kuten Ranskalta. Suurvallat ovat tehneet rauhanomaisesta konfliktinratkaisusta hankalaa tukemalla Marokkoa YK:ssa. Sahrawien pakolaisleirit ovat maailman vanhimpien joukossa ja kriisi on unohdettu. Mutta sahrawit vastustavat miehitystä joka päivä. Ehkä kansainvälinen tilanne ei ole tarpeeksi hyvä nyt (konfliktin huomioimiseksi), myös terveyskriisi on edesauttanut monien aiheiden unohtumista.”

Miten aiheeseen saataisiin kohdistettua enemmän huomiota?
”Mielestäni kaikki rauhanomaiset keinot ovat hyviä, enkä halua aliarvioida kansainvälisen rauhanliikkeen merkitystä. Demokraattisessa valtiossa kuten Suomessa meidän täytyy tehdä kaikkemme, etteivät ihmiset unohda sahrawi-kriisiä ja pakolaisia ja miehitettyä Länsi-Saharaa. Meidän täytyy kerätä tukea tämän aiheen ympärille ja muistaa ihmiset, jotka ovat kärsineet vääryydestä jo yli 40 vuotta.”

Koetko, ettei Suomessa ole luotu tarpeeksi painetta miehityksen lopettamiselle?
”Asiasta on vaikea puhua. Afrikan mantereella on paljon sotia ja konflikteja. Syyt tähän ovat historialliset ja poliittiset. Emme jatkaneet sotaa ja hyväksyimme rauhan, mutta annettuja lupauksia ei ole vielä saavutettu. Asiaa ei voi selittää yhdellä tekijällä.”

Väkivaltaa naisia kohtaan

Kun mietit pakolaisleirejä lapsuudessasi ja nuoruudessasi, mikä on muuttunut? Ovatko olot parantuneet vai huonontuneet?
”Jokaisella muutoksella on ollut hyvät ja huonot puolensa. Nuoruudessani leirit olivat kauheita, koska meillä ei ollut mitään keinoja parantaa elämäämme. Jos menimme Algeriaan opiskelemaan, emme voineet olla yhteydessä perheeseemme ennen paluuta leireille. Nykyisellä sukupolvella pakolaisleireillä olot ovat paljon paremmat, sillä he voivat opiskella ja etsiä tietoa internetistä. Mutta he ovat lannistuneempia.”

Entä Länsi-Saharassa, onko miehitys pahentunut vai helpottunut?
”Pahentunut huomattavasti. Marokkolaisen yhteisön ja meidän yhteisömme välissä on iso kuilu. Vaikka molemmat kulttuurit ovat arabikulttuureita, marokkolainen kulttuuri nöyryyttää naisia. He käyttävät väkivaltaa naisia kohtaan ja meidän kulttuurissamme ei hyväksytä mitään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Se tekee kanssakäymisen miehittäjien kanssa hyvin hankalaksi, kun tämä osa kulttuuria ja sosiaalista järjestelmäämme on hyvin erilainen.”

Millä tavalla he käyttävät väkivaltaa naisia kohtaan?
”Sahrawi-naiset ovat hyvin aktiivisia niin kotona kuin sen ulkopuolellakin. Viime aikoina on ollut paljon rauhanomaisia mielenosoituksia kaduilla. Marokkolaiset poliisit ovat olleet väkivaltaisia naisia kohtaan, emmekä hyväksy sellaista alkuperäisessä yhteiskunnassamme, emme verbaalista emmekä fyysistä väkivaltaa.”
Onko se mielestäsi suurin ero marokkolaisen ja sahrawi-kulttuurin välillä?
”Kyllä, naisista välittäminen on suurin ero.”


Tukea suomalaisilta tarvitaan

Voiko mielestäsi vetää yhtäläisyyksiä Länsi-Saharan ja muiden alueiden laittomien miehitysten välille, kuten esimerkiksi Palestiinan miehityksen?
”Minulle ne ovat  täysin eri asioita. Pohjois-Afrikka ei ole Lähi-itä. Jokaisella alueella on omat historialliset tekijänsä. Koen, että molemmilla on hyvin erilaiset kontekstit.”

Entä Palestiinan miehitystä vastaan käytetyt työkalut, kuten BDS*?
”Mielestäni sahraweina meidän täytyy kehittää omat työkalumme. Juuri nyt miehitetyillä alueilla on esimerkiksi liike oman äidinkielen puhumisen puolesta. Meidän täytyy korostaa omaa kulttuuriamme, joka on erilainen kuin Marokon. Tarvitaan omia työkaluja, koska marokkolainen ja sahrawi-yhteiskunta ja palestiinalainen ja israelilainen yhteiskunta ovat täysin erilaisia. Meillä on yhtäläisyyksiä, kuten diasporassa eläminen ympäri maailman. Mutta eroavaisuudet tarkoittavat, että rauhanliikkeemme eivät voi olla samanlaisia.”

(*Boycott, Divestment and Sanctions -liike on palestiinalaisjohtoinen kampanja, jolla edistetään Israelin vastaisia boikotin muotoja eli boikottia, investointien poisvetämistä ja pakotteita.)

Miten suomalaiset voivat edesauttaa konfliktin loppumista?

”Jokainen suomalainen instituutio voi tehdä jotain. Esimerkiksi journalisti voi kirjoittaa sahraweista, kulttuurista ja historiasta. Yliopistolla voidaan tehdä tutkimusta aiheesta. Jos voimme puhua suomalaiselle yhteiskunnalle sahraweista, esimerkiksi eduskunnalle, he voivat viedä asiaa eteenpäin Euroopan parlamentille. Kun (koronaviruksen aiheuttama) terveyskriisi on ohi, voimme organisoida käyntejä pakolaisleireille pelkästään sanoaksemme pakolaisille, että he eivät ole yksin. Me tunnemme heidän aiheensa ja toimimme rauhanomaisesti tukeaksemme heidän paluutaan kotimaahansa. Kaikki keinot ovat hyödyllisiä.”

YK:ssa on ollut monia päätöslauselmia, jotka ovat tukeneet sahrawien itsemääräämisoikeutta, mutta kansanäänestystä ei ole vieläkään järjestetty. Onko YK-aktivismista enää hyötyä ja mikä on sen vaihtoehto?
”Me pyydämme tukea Suomen hallitukselta ja suomalaiselta kansalaisyhteiskunnalta. Haluamme heidän tietävän, että me olemme kohdanneet paljon epäoikeudenmukaisuutta ja taistelemme itsemääräämisoikeutemme puolesta.”

Mitä se tarkoittaisi käytännössä? Tulisiko Suomen tunnustaa Länsi-Saharan itsenäisyys?
”En voi ehdottaa tapaa, sillä se on vasta seuraava vaihe. Haluan vain ihmisten tukevan sahrawien itsemääräämisoikeutta ja vastustavan miehitystä. Espanja lähti ja Marokko miehitti Länsi-Saharan, nyt sahrawit on jaettu miehitetyn alueen ja pakolaisleirien välillä. Olemme pisteessä, joka voi aiheuttaa laajan konfliktin millä tahansa hetkellä Pohjois-Afrikassa, ja haluamme tehdä töitä rauhanomaisen ratkaisun puolesta. Yleisesti meidän täytyy tukea kansanäänestyksen järjestämistä, jotta sahrawit voivat vapaasti päättää tulevaisuudestaan.”

”Sahrawit ovat olleet erittäin kärsivällisiä. Tulitauko tuli voimaan jo vuonna 1991 ja odotamme vieläkin kansainvälisen yhteisön antavan meille itsemääräämisoikeuden. Tämä kärsivällisyys on kuitenkin rajallinen, ja jos se päättyy ilman rauhanomaista ratkaisua, Pohjois-Afrikan tilanteesta tulee monimutkaisempi. Maailma ei tarvitse enempää sotia. Konfliktin kipinä on olemassa.”

Teksti: Valtteri Harakka
Kuvat: Nayat Brahim


Kirjoittaja on Kansainvälisen Solidaarisuustyön puheenjohtaja.

Marokko on miehittänyt Länsi-Saharaa laittomasti vuodesta 1975 lähtien, kun Espanjan siirtomaavalta päättyi. YK on vaatinut vuodesta 1966 asti kansanäänestyksen järjestämistä alueen tulevaisuudesta. Länsi-Saharan sota päättyi vuonna 1991 tulitaukosopimukseen ja osana neuvotteluita sovittiin kansanäänestys seuraavalle vuodelle, mutta melkein 30 vuotta myöhemmin sitä ei ole vieläkään järjestetty. Konflikti on ollut loppusyksystä uutisissa Marokon aloitettua marraskuussa sotilasoperaation rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan Guegueratissa, miehitetyssä Länsi-Saharassa.

  • • • • •

Israel ja Marokko solmivat Trumpin johdolla diplomaattisuhteet – Lehmänkauppojen sijaiskärsijöinä sahrawit ja palestiinalaiset

Joulukuun puolessavälissä Israel ja Marokko ilmoittivat suhteidensa normalisoimisesta. Näin Marokko liittyi Arabiemiraattien, Bahrainin ja Sudanin joukkoon osana USA:n presidentti Donald Trumpin kaavailemaa Lähi-idän rauhansopimusta. Trumpin toimet eivät suinkaan ole ensimmäistä kertaa ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa. Viimeisimmät tapahtumat vahvistavat silti entisestään niin sanottujen ”länsimaisten arvojen” merkitystä poliittisten lehmänkauppojen todellisuudessa. Sudanissa diplomaattisuhteiden solmimista on tukenut vain maassa”todellista” valtaa pitävä sotilasjuntta samalla kun maan demokraattisesti valittu siviilihallitus on vastustanut suhteiden solmimista Israelin kanssa.

Vastineeksi Trump ilmoitti tunnustavansa Marokon laittomasti miehittämän Länsi-Saharan osaksi Marokkoa. Vaikka Marokko yrittää perustella sopimusta poliittisen taktikoinnin hyveillä, viimeisimmät poliittiset manööverit saattavat kostautua. Marokolla ei ole mitään takeita siitä, jatkaako USA:n presidenttinä tammikuussa aloittava Joe Biden Trumpin linjalla. Aiemmin Biden on korostanut kansainvälisen oikeuden noudattamista ja täten YK:n rauhanprosessin laillisuutta. Samalla on selvää, että sopimus Israelin kanssa vahvistaa jo ennestään epäsuositun Marokon kuninkaan vastaisia voimia kuningaskunnassa. Marokon poliittiset toimet voivatkin pikemminkin kieliä kasvavasta paniikista.

Marraskuussa Marokko teki sotilasoperaation, jolla se pyrki kukistamaan rauhanomaiset mielenosoitukset Guergueratissa. Mielenosoitukset olivat tukkineet rajanylityspaikan Mauritanian vastaisella rajalla. Länsi-Saharan itsenäisyysliike irrottautui operaation seurauksena rauhansopimuksesta ja on aloittanut iskut Marokon sotilaskohteisiin hiekkamuurilla, joka jakaa Länsi-Saharan vapautetut alueet Marokon miehittämiltä alueilta. Marokon heikko talous tuskin tulee kestämään vuosia jatkuvia iskuja, vaikkakin muurin turvallisuutta on jo 1980-luvulta ollut vahvistamassa sotilas-teknologisilla asejärjestelmillä kukas muu kuin Israel. Nyt kulissit ovat paljastuneet, oli sitten kyse spekulaatioista Israelin ja Marokon sotilasteknisestä yhteistyöstä ta ”läntisen arvoyhteisön” kaksinaismoralismista.