Pääkirjoitus: Sata vuotta sotia vastaan

Pääkirjoitus: Sata vuotta sotia vastaan

Malmin hautausmaa sattuu olemaan työmatkani varrella. Muutaman kerran vuodessa pysähdyn vaatimattoman muistokiven äärelle. Siihen on hakattuna teksti ”Elit rauhalle, siksi sinut ammuttiin. Sä elät sittenkin!” Hauta on Arndt Pekurisen.

Alkanut vuosi on monella tapaa niin kansainvälisen kuin suomalaisen rauhanliikkeen merkkivuosi. Yksi maailman vanhimmista kansainvälisistä rauhanjärjestöistä, vuonna 1921 perustettu War Resisters International – WRI (Sodan vastustajien kansainvälinen liitto) täyttää tänä vuonna 100 vuotta. WRI:n perustamisjulistuksen viesti on edelleen ajankohtainen ja helppo allekirjoittaa:

”Sota on rikos ihmisyyttä vastaan. Sen vuoksi minä olen vakaasti päättänyt olla tukematta minkäänlaista sotaa ja pyrkiä kaikkien sodan syiden poistamiseen.”

Järjestön ajatukset kantautuivat myös sisällissodasta selvinneeseen Suomeen. Sen periaatteet omaksunut Suomen Antimilitaristinen liitto perustettiin vuonna 1923. Sen suurin saavutus oli vankilaan tuomitun aseista kieltäyneen Arndt Pekurisen puolustamiseksi käyty kansainvälinen kampanja, johon osallistuivat monet sen ajan kansainväliset kuuluisuudet kuten Albert Einstein.

Kampanjan ansiosta vietämme tänä vuonna Suomen ensimmäisen sivililipalveluslain 90-vuotisjuhlaa. Eduskunta hyväksyi niin sanotun Lex Pekurisen yksimielisesti vuonna 1931. Laki oli kuitenkin voimassa vain rauhan aikana. Pekurinen vapautui seuraavana vuonna yli kahden vuoden vankeuden jälkeen. Mutta loppujen lopuksi sodanvastaisuus koitui hänen kohtalokseen. Talvisodan sytyttyä hänet tuomittiin jälleen vankilaan ja jatkosodassa rintamalle, jossa hänet teloitettiin suomalaisten miehittämässä Vienan Karjalassa 60 vuotta sitten marraskuussa 1941.

Sodanvastustajien pasifistinen aate elää Suomessa edelleen vahvana. Vuonna 1974 perustettu Aseistakieltäytyjäliitto jatkaa satavuotiaan WRI:n perinnön vaalimista. Rauhanpuolustajat on vuosien varrella tehnyt järjestön kanssa monin tavoin yhteistyötä.

Tänäkin päivänä rauhanliikettä yritetään vaientaa eri puolilla maailmaa. Euroopassa jo seitsemän vuotta jatkuneen Ukrainan sodan aikana kaikkien osapuolten taholla rauhanomaista ratkaisua vaativat ovat joutuneet paitsioon, pahimmassa tapauksessa vainotuiksi mielipiteensä vuoksi.

Kaikki sodat päättyvät joskus. Kansainvälistä rauhanliikettä tarvitaan tänäänkin painostamaan sotivia osapuolia ja tukemaan rauhan ääniä – vaimeinakin ne kantavat pidemmälle tulevaisuuteen kuin sodan kaiut.

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.