Moderni maatuska: Minne menet Venäjä?

Moderni maatuska: Minne menet Venäjä?

Vuoden 2018 presidentinvaaliohjelmassaan Aleksei Navalnyi kirjoittaa, että Venäjä täytyy muuttaa länsimaanomaiseksi. Navalnyi viittaa ilmeisesti demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. On kuitenkin kyseenalaistettava, miksi näihin arvoihin liittyy tietty ilmansuunta. Onko olemassa demokratiaa ja ihmisoikeuksia ilman niin kutsuttuja länsimaita? Voisivatko demokratia ja ihmisoikeudet olla Venäjän näköiset?

Navalnyin huolilla on vuosisatoja vanhat juuret. Jo 1800-luvulla älykköpiirit olivat huolissaan Venäjän suunnasta. Esimerkiksi slavofiilit vastustivat Pietari Suuren tekemiä uudistuksia pitäen niitä liian länsimaalaistavina. Heidän huolensa liittyi siihen, että Venäjän oli keskityttävä omaleimaiseen kulttuuriinsa ja omaan historialliseen rooliinsa. Samaan aikaan zapadnikit olivat sitä mieltä, että Venäjä voi saavuttaa parhaan mahdollisen valtiomallin länsimaista yhteiskuntaa jäljittelemällä. Suuntauksien nimet kertovat paljon – slavofilia viittaa slaavilaisen kulttuurin keskeisyyteen, kun taas zapadnik tarkoittaa länsimaista tai länsimaalaistajaa. Venäjän nationalistiset filosofiat ovat usein syntyneet suhteessa ”länteen”, vaikka kansan katsottiin putoavan kahden suuren sivilisaation, lännen ja idän, väliin. Länsi on kuitenkin se, joka on määrittänyt maailman tahdin.

Sekä slavofiilit että zapadnikit näkivät, että Venäjää ja länttä yhdistää kristinusko. Tämä luo tietynlaisen mielikuvan mallivenäläisestä, johon moni vähemmistöryhmän edustaja ei sovi. Esimerkiksi venäjän kielellä sana ”russkij” tarkoittaa etnistä venäläistä, kun ”rossijanin” taas tarkoittaa Venäjän kansalaista. Venäläiseen kulttuuriin viitataan sanaparilla ”russkaja kultura”, mikä antaa olettaa, että valtion kulttuuri liittyisi etnisiin venäläisiin. Oletuksena on, että etninen venäläinen sopii mallivenäläisen, toisin sanoin länsimaisen, tai valkoisen venäläisen imagoon. Logiikka muistuttaa suuresti kolonialistista missiota ”sivistää” alempiarvoiset kulttuurit. Venäjällä siis yritetään ”sivistää” sen omat vähemmistöt sopimaan läntiseen imagoon. Valkoinen ylivalta on saanut Venäjällä oman muotonsa.

Tarkoittaisiko Navalnyin Venäjä siis tietynlaisten venäläisten Venäjää? Sitä emme todennäköisesti saa ikinä tietää. Meillä lännessä on kuitenkin tärkeää muistaa, että länsimaalaistaminen ei ole pelkästään positiivista. Slavofiilien huolet ovat edelleen ajankohtaisia, sillä ei ole olemassa yhtä lineaarista historiallista kehitystä, jota länsi johtaa. Tarkastelemalla länsimaista hegemoniaa kriittisesti voi oppia uutta siitä, miten demokratiaa ja ihmisoikeuksia voi edistää ottamalla paikallinen kulttuuri huomioon.

P.S. Termien ’länsi’ ja ’länsimaalainen’ yksiselitteinen käyttö on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tässä niillä viitataan etenkin Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan yhteiskuntiin.

Teksti: Daria Tarkhova