Ydinpommitus
Elokuun 9. päivänä 1945 amerikkalainen B-29-pommikone pudotti Fat Man -nimisen atomipommin japanilaiseen Nagasakin satamakaupunkiin. Teollistuneen Nagasakin väkiluku oli tuohon aikaan yli 240 000 asukasta. Pommituksessa kuoli heti 22 000 siviiliä. Välittömältä kuolemalta säästyneet jäivät vaille apua, sillä sairaalat ja muu elintärkeä infrastruktuuri tuhoutui täysin. Pommituksen seurauksena yli 64 000 kaupungin asukasta kuoli vuoden 1945 loppuun mennessä. Vielä tänäänkin moni pommituksesta selvinnyt kärsii säteilyn myöhäisvaikutuksista.
Historia
Toisen maailmansodan loppuvaiheessa USA räjäytti kaksi atomipommia Japanissa näennäisesti sodan päättymistä jouduttaakseen. Hiroshiman ydinpommitus tappoi välittömästi arviolta 45 000 siviiliä ja haavoitti 91 000:tä siviiliä. Vain 3 päivää Hiroshiman jälkeen toinen ydinpommilla varustettu B-29-pommikone suuntasi kohti Japania USA:n tukikohdasta Tinianin saarelta.1 Tällä kertaa kohteeksi oli suunniteltu Kokuran teollisuuskaupunkia. Huonojen sääolosuhteiden vuoksi pilotti kuitenkin ohjasi koneen toissijaiseen kohteeseen: teollistuneeseen Nagasakin satamakaupunkiin Kyushun eteläisellä saarella – kaupunkiin, jossa myös tärkeät Mitsubishin tehtaat sijaitsivat.
Yli kolmimetrinen ja noin 4,5 tonnin painoinen ydinpommi, pullean ulkomuotonsa vuoksi lempinimeltään Fat Man, vastasi räjähdysvoimaltaan noin 22 000:ta tonnia TNT:tä. Fat Man tiputettiin tiheästi asutun kaupungin ylle kello 11.02 paikallista aikaa ja se räjähti noin 500 metrin korkeudella maanpinnasta.1
Terveys- ja ympäristövaikutukset
Räjähdyksestä seurasi valtava tulipallo, joka muutti silmänräpäyksessä tuhkaksi lähes kaiken kilometrin säteellä. Sitä seuraava lämpöaalto oli riittävän voimakas sytyttääkseen tulipaloja ja aiheuttaakseen 3–4 asteen palovammoja jopa 5 kilometrin päässä räjähdyksestä. Lämpöaaltoa seurasi paineaalto, joka hävitti 16 000 rakennusta maan tasalle, tuhosi infrastruktuurin ja muutti puun, metallin, autot, irtonaiset esineet ja jopa ihmiset tappaviksi ammuksiksi.2,3 Ikkunat särkyivät tuhansiksi lasinsirpaleiksi, jotka lensivät yli 150 km:n tuntinopeudella paineaallon suuntaisesti. Kymmenettuhannet ihmiset saivat palovammojen lisäksi monivammamurtumia, lentävien sirpaleiden ja esineiden aiheuttamia syviä avohaavoja sekä sisäelinvaurioita.
Räjähdystä seurannut elektromagneettinen pulssi tuhosi telekommunikaatio- ja sähköjärjestelmät ja vei energian koko kaupungista. Eritoten viimeisin pulssi osoittautui eloonjääneiden kannalta kohtalokkaaksi, koska se lamaannutti kaupungin harvat vielä toimintakuntoiset terveys- ja ensiapujärjestelmät. Kauempana räjähtämispisteestä olleet altistuivat ionisoiville gammasäteille, radioaktiiviselle laskeumalle uraani- ja plutoniumpitoisen ”mustan sateen” muodossa sekä niellessään radioaktiivisesti kontaminoitunutta ruokaa ja vettä. Lyhyessä ajassa tapahtunut yli 1 Sv:n altistus johti akuuttiin säteilysairauteen (keskushermoston häiriöt, sokeus, maha-suolikanavan vuodot, luuydinlama). Alle 1 Sv:n annos sai aikaan geneettisiä mutaatioita, mikä johti lisääntyviin keskenmenoihin, mutaatioihin sekä kohtu- ja vastasyntyneiden kuolemiin. Myös syöpien ja muiden pitkäaikaissairauksien esiintyvyys kasvoi.1 Virallisten tilastojen mukaan Nagasakin ydinpommituksessa menehtyi välittömästi 73 000 asukasta, joiden lisäksi 74 000 haavoittui ja 120 000 jäi kärsimään räjähdyksen ja säteilyn pitkäaikaisvaikutuksista.3
Tulevaisuudennäkymiä
Nagasakin pommituksen todellinen laajuus tulee tuskin koskaan selviämään. Suurinta osaa kohtukuolemista, epämuodostumista ja ensimmäisten pommitusta seuraavien vuosien kuolemista ei yksinkertaisesti tutkittu. Ruumiit poltettiin nopeasti pommituksen aiheuttaman kaaoksen, epidemioiden pelon ja puuttuvan tutkija- ja terveydenhuoltoverkoston vuoksi.1 Tutkimukset aloitettiin vuonna 1950, mistä lähtien niitä ovat johtaneet yhdysvaltalainen Atomic Bomb Casuality Commission ja yhdysvaltalais-japanilainen Radiation Effects Research Foundation. Heidän tutkimustensa mukaan leukemian esiintyvyys Nagasakissa on jopa 7-kertainen kontrolliväestöön verrattuna. Myös useimpien muiden syöpien esiintyvyys on nousussa.4 Alhaisten säteilyannosten pitkäaikaisvaikutuksia tai säteilyaltistuksen yhteyttä muihin pitkäaikaissairauksiin ei kuitenkaan ole tutkittu. Tutkimusten koetaankin vähättelevän säteilyvälitteisen sairastavuuden ja kuolleisuuden todellista laajuutta.1 Yhä tänäänkin Nagasakin selviytyjät kärsivät yli 60 vuoden takaisesta räjähdyksestä. Nagasakin tarina ei ole ohitse.
Suomentanut Karoliina Rantonen
Lähteet: 1. Hall, X. Nagasaki. In: Atomwaffen von A bis Z. http://www.atomwaffena-z.info • 2. The medical effects of the Nagasaki Atomic Bombing. http://abomb.med.nagasaki-u.ac.jp/abomb/index_e.html • 3. Plaque in the Nagasaki Peace Park – http://www.gojapango.com/travel/nagasaki_peace_park.htm • 4. Pierce, DA et al. Studies of the mortality of atomic bomb survivors. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8677290
