Ydinkoealue
Ranska toteutti In Ekkerissä Algeriassa 13 maanalaista ydinräjäytystä, joista seurasi laajojen maa-alueiden, ilman ja mahdollisesti myös pohjavesivarantojen radioaktiivinen saastuminen sekä satojen ihmisten välitön altistuminen säteilylle. Uhrit eivät ole tähän päivään mennessä saaneet asianmukaisia korvauksia eikä radioaktiivisen saastumisen laajuutta ole vahvistettu.
Historia
In Ekker sijaitsee Saharassa Algerian eteläosassa ja aavikon halki kulkevan pääreitin varrella. Aluetta asuttavat paimentolaisheimot sekä ohikulkevat aavikon karavaanit. Regganessa, Algerian Saharassa toteutettujen maanpäällisten ydinkokeiden sarja herätti algerialaisten poliitikkojen huolen, ja Ranska aloitti lokakuussa 1961 maanalaisen ydintestauksen In Ekkerissä. Tuohon aikaan Algeria oli vielä Ranskan siirtomaa. Seuraavien 5 vuoden aikana In Ekkerissä tehtiin 13 maanlaista ydinkoetta, viimeisin näistä helmikuussa 1966. Kaikki testit suoritettiin tunneleissa, jotka oli kaivettu Hoggar-vuoristoon. Testaus jatkui huolimatta Algerian itsenäistymisestä vuonna 1962. Tuolloin solmittuun Evianin itsenäistymissopimukseen kirjatun lausekkeen perusteella Ranska jatkoi ydinkokeitaan Algeriassa vielä 5 vuoden ajan.
Ydinkoeräjäytysten lisäksi Ranska teki toukokuun 1964 ja maaliskuun 1966 välillä 5 plutoniumin levityskoetta koodinimellä Pluto. Näiden tarkoitus oli simuloida plutoniumpommionnettomuutta ja määritellä, miten laajalti aavikkotuulet voivat kuljettaa, levittää ja saastuttaa ympäristöä radioaktiivisella laskeumalla.
Terveys- ja ympäristövaikutukset
Ainakin neljä kolmestatoista räjäytyksestä johti massiivisiin radioaktiivisten kaasujen päästöihin ilmakehään. Syynä olivat kallionhalkeamat ja tunneleiden puutteellinen tilkitseminen.2 Merkittävin näistä testeistä, koodinimeltään ”Béryl”, tehtiin toukokuussa 1962. Välittömästi räjähdyksen jälkeen hallintatoimenpiteet pettivät ja radioaktiivinen pilvi levisi 2,6 km:n korkeudelle ilmakehään samalla, kun tunnelista työntyi sulaa kiviainesta. Syntyi yleinen paniikki, ja noin 2 000 räjäytystä seurannutta katsojaa pakeni, mukana 2 ranskalaista ministeriä. Kohonneita radioaktiivisuusarvoja todettiin satojen kilometrien päässä. Välittömässä läheisyydessä noin sata Ranskan kansalaista ja tuntematon määrä algerialaisia altistui korkeille säteilytasoille (50–600 mSv).2 Tämän seurauksena moni sairastui syöpään tai heille kehittyi muita sairauksia. Paikalla ollut Ranskan tiedeministeri Gaston Palewski kuoli leukemiaan vuonna 1984.
Paikallisesta väestöstä on olemassa raportteja syövistä, kaihista ja hedelmättömyydestä, jotka voisi yhdistää radioaktiiviseen altistukseen, mutta asianmukaisen lääketieteellisen hoidon ja tieteellisten intressien puuttuessa ei kunnollisia epidemiologisia tutkimuksia ole tehty.
Laajat aavikkoalueet ovat muuttuneet radioaktiivisiksi erämaiksi. Radioaktiivisuuden huuhtoutuessa maaperästä ovat mahdollisesti myös pohjavesivarannot saastuneet ja kuljettaneet radioaktiivisuutta lähiseudun keitaille. Saastuneet jätteet, romumetalli ja testausalueen tekniset instrumentit ovat jääneet tunneleihin tai niiden lähettyville, joista paimentolaiset ja varkaat ovat vieneet niitä ja levittäneet radioaktiivisuutta ympäri Saharan erämaata.
Tulevaisuudennäkymiä
Bérylin räjähdys jätti pysyvänä jäänteenä jälkeensä radioaktiivisen laavavanan tunnelin suuaukon ulkopuolelle. Vuonna 2007 riippumattomat tutkijat mittasivat laavavuossa 0,1 mSv/h säteilyannoksia (n. 1000-kertainen arvo normaaliin taustasäteilyyn verrattuna).2 Tämä vastaa aiempia IAEA:n raportteja1. Paimentolaisyhteisöt ja heidän karjansa saivat viime aikoihin asti kulkea saastuneilla alueilla tietämättöminä mahdollisesta vaarasta. Karttoja, joista radioaktiivisesti saastuneet alueet kävisivät ilmi, ei ole. Lopulta vuonna 1999 Algerian hallitus rakensi 40 km pitkän aidan estääkseen pääsyn saastuneelle vuorelle. Riskit eivät edelleenkään ole hallinnassa, ja lääketieteellisiä ja ympäristötutkimuksia kaivataan kipeästi.
Viime aikoina algerialaiset kansalaisjärjestöt ja ranskalaiset veteraanit ovat vaatineet korvauksia Ranskan hallitukselta, joka on pitäytynyt väitteessään, etteivät heidän ydinkokeensa ole aiheuttaneet minkäänlaisia vaurioita sotilaille tai siviilihenkilöstölle. Lopulta vuonna 2009 ranskalaiset lainsäätäjät muotoilivat lakiehdotuksen ja tarjosivat korvausta henkilöille, jotka olivat paikalla testien aikana ja joille kehittyi jokin YK:n määrittelemistä 18 syöpätyypistä.3 Toteutuessaan 40 vuotta varsinaisten testien jälkeen tämä symbolinen ele tulee useille uhreista liian myöhään.
Suomentanut Kati Juva
Lähteet: 1. Facure, A. ym.: Remains of 137Cs contamination in the city of Goiânia, Brazil. Radiat. Prot. Dosimetry. 2001;95 (2):165