Ydinjätteen käsittelylaitos

Argentiinan pääkaupungissa Buenos Airesissa sijaitsee Ezeizan ydinjätteen käsittelylaitos. Se on aiheuttanut suurta huolta laitoksen välittömässä läheisyydessä asuville yli 1,6 miljoonalle ihmiselle radioaktiivisen jätteen saastutettua alueen juomavettä vuosina 2000–2005.

Historia

Argentiinalla on ollut merkittävä ydinohjelma, joka sisälsi 9 uraanikaivosta useissa maakunnissa sekä kaksi ydinreaktoria Buenos Airesin ja Córdoban kaupungeissa. Kaikki kaivokset ovat olleet suljettuina vuodesta 1997, mutta Mendozassa sijaitsevan Sierra Pintadan ja Saltassa sijaitsevan Don Otton kaivoksen avaamista uudelleen on suunniteltu. Ydinohjelmaa hallinnoi Argentiinan atomienergiakomissio (CNEA), jolla on tutkimuslaitoksia Buenos Airesissa Barilochen, Constituyentesin sekä Ezeizan kaupunginosissa.1

Vuosina 1987–1994 Argentiina toimitti Iraniin uraania sekä muita ydinohjelmassa tarvittavia materiaaleja. Yhteistyö on viime aikoina ollut erityisen tutkinnan alla, kun Iraniin kohdistuvat epäilyt siviiliydinohjelman muuttumisesta sotilaalliseksi ovat lisääntyneet.2

Ezeizan laitos perustettiin vuonna 1951 ydinteknologian tutkimusta varten. Ezeizan 8 hehtaarin laajuisella alueella on muun muassa tutkimuskäytössä olevia reaktoreita sekä radioaktiivisten isotooppien ja ydinpolttoaineen tuotantolaitoksia. Alueella on myös radioaktiivisen jätteen käsittelyyn ja varastointiin keskittyvä laitos. Tutkimuslaitoksen tuottama radioaktiivinen jäte on varastoituna kahdessa osittain suojaamattomassa säiliössä maan alla.1, 3

Syyskuun 23. päivänä 1983 tutkimusreaktorissa tapahtunut vakava onnettomuus aiheutti radioaktiivisen päästön. Tutkimuslaitoksen johtaja altistui 37 sievertin säteilyannokselle ja kuoli kahden päivän kuluttua onnettomuudesta. Lisäksi 17 muuta ihmistä altistui korkeintaan 0,35 sievertin säteilyannoksille.

Terveys- ja ympäristövaikutukset

Ezeizan alueella havaittiin esiintyvän tavallista enemmän syöpiä. Tutkimukset syyn löytämiseksi aloitettiin vuonna 2000. Pohjavesistä otetuissa näytteissä todettiin kohonneita uraaniarvoja. Löytöjen seurauksena Ezeizan, Esteban Echeverrian ja La Matanzan lähiöiden alueella tehtiin useita tutkimuksia Buenos Airesin yliopiston, Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston ja Greenpeacen ohjauksessa vuosina 2000–2005.

Lähiöiden pinta-ala on yhteensä noin 250 neliökilometriä ja asukasluku yli 1,6 miljoonaa. Kaikkiaan 46 kaivosta otettiin näytteitä, joista 74 prosentissa vesi oli vaarallista käytettäväksi juoma- ja talousvetenä. Uraanipitoisuudet olivat enimmillään 34,5 mikrogrammaa litraa kohden, kun Maailman terveysjärjestön WHO:n määrittelemä yläraja on 15 mikrogrammaa litraa kohden.5, 6, 7

Tulokset johtivat laajaan tutkintaan ja oikeusprosessiin, jonka lopputuloksena oikeus määräsi, että kaikki radioaktiivinen jäte tuli poistaa suojaamattomista säiliöistä. Ezeizan laitoksesta vastaava CNEA pyrki vähättelemään laiminlyöntejä. Sen mukaan säiliöt oli rakennettu 1960-luvulla, jolloin vallitsevat ilmasto-olosuhteet poikkesivat nykyisistä.1 Lisäksi laitoksen johto esitti, että koska Argentiinassa suurin sallittu uraanin määrä juomavedessä on 100 mikrogrammaa litraa kohden, kohonneet arvot eivät ylittäneet kansallisia määräyksiä.1

CNEA ei kuitenkaan tuonut esille sitä, että se oli itse ollut päävastuussa määritettäessä uraanipitoisuuden kansallista raja-arvoa, joka on monikertainen WHO:n määrittelemään ylärajaan verrattuna. Toistaiseksi saastuneen veden käytöstä kärsineille ihmisille ei ole tehty minkäänlaisia lääketieteellisiä tutkimuksia.

Tulevaisuudennäkymiä

Skandaalin välttämiseksi suurin osa Ezeizan ja lähialueiden saastumiseen liittyvistä tiedoista pidetään yhä salassa. Argentiinan hallitus ei ole juurikaan ottanut kantaa yleiseen säteilyturvallisuuteen. Myöskään saastuneiden alueiden asukkaiden laajamittaiset mielenosoitukset puhtaan juomaveden puolesta eivät ole tuottaneet konkreettisia tuloksia.

Virallisia tutkimuksia säteilyn aiheuttamista sairauksista alueella ei ole lisääntyneistä syöpätapauksista huolimatta tehty. Tarvitaankin riippumattomia lääketieteellisiä tutkimuksia sekä uusia valtiollisia ohjeita, jotka koskevat radioaktiivisten aineiden enimmäispitoisuuksia ­ruoka-aineissa ja juomavedessä.

Suomentanut Erkka Laitinen

Lähteet: 1. www.cnea.gov.ar/pdfs/seguridad/THIRD%20NATIONAL%20REPORT.pdf • 2. http://treaties.un.org/doc/Publication/UNTS/Volume%201562/volume-1562-I-8865-English.pdf • 3. http://caebis.cnea.gov.ar • 4. www.orau.org/ptp/Library/accidents/la-13638.pdf • 5. www.funam.org.ar/confidencialezeiza.htm • 6. www.pagina12.com.
ar/diario/sociedad/3-48664-2005-03-19.html • 7. www.greenpeace.org/argentina/Global/argentina/report/2006/3/uranio-enagua-de-consumo-huma.pdf