Uraanikaivos
Erzgebirgen vuoristo Saksassa toimi tukikohtana eräälle maailman suurimmista kaivosyhtiöistä. Wismut-kaivosyhtiö hallinnoi alueella uraanikaivosta vuodesta 1946 vuoteen 1990. Tuhannet kaivostyöläiset ja alueen asukkaat ovat kärsineet säteilysairauksista kuten keuhkosyövästä.
Historia
Uraania löydettiin ensimmäistä kertaa Erzgebirgeltä (sana tarkoittaa suomeksi malmivuoria) 1800-luvulla, ja alkuvaiheessa sitä käytettiin pääasiassa luonnontieteellisiin tarkoituksiin. Natsi-Saksan aikana uraania louhittiin aktiivisesti, jotta natsien suunnitelma atomipommista toteutuisi. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto takavarikoi itselleen yli sata tonnia Erzgebirgen uraania, mikä puolestaan auttoi maata saavuttamaan huomattavasti nopeammin tavoitteensa oman ydinaseen rakentamiseksi ja kehittämiseksi.1
Kaivoksen tuotanto kiihtyi huomattavasti sodan päätyttyä, ja vuoteen 1947 mennessä Erzgebirgen vuosittainen uraanintuotanto olin noin 145 tonnia. Erzgebirgestä tuli Neuvostoliiton tärkein uraanin lähde. Neuvostoliittolaisomisteinen Wismut-kaivosyhtiö perustettiin virallisesti vuonna 1947, jolloin lisäkaivoksia perustettiin myös Thüringenin ja Saksin alueille.
Yli 40 000 poliittista vankia oli pakkotyössä uraanikaivoksilla, ja vuoteen 1950 mennessä vuosittainen tuotanto oli jo yli tuhat tonnia. Vasta perustettu Saksan demokraattinen tasavalta tuli osaltaan kaivoksen omistajaksi 1950-luvulla, ja samaan aikaan tuotanto kiihtyi entisestään. Alueella oli yli 130 000 kaivostyöläistä yli 20 kaivoksessa. Pian Wismutista tuli maailman kolmanneksi suurin uraanin tuottaja. Yhtiön kokonaistuotannoksi ehti muodostua kaikkiaan 231 400 tonnia uraania vuoteen 1991 mennessä, jolloin yhtiö lopetti toimintansa Saksojen yhdistyttyä.
Terveys- ja ympäristövaikutukset
Louhintaprosessin aikana radioaktiivisia isotooppeja vapautuu uraanimalmista. Radon, polonium ja vismutti ovat uraanin hajoamistuotteina alfa- ja beetasäteilyn lähteitä. Kaivoksen työntekijät hengittivät tätä säteilyä suoraan keuhkoihinsa radioaktiivisen aerosolin muodossa. Keuhkoissa nämä hiukkaset säteilevät useiden vuosien ajan, jolloin läheiset solut kuolevat tai muuttuvat syöpäsoluiksi. Alla olevasta kuvasta on selvästi nähtävissä, kuinka välinpitämättömästi uraanimalmia kaivoksissa kuljetettiin ja käsiteltiin. Radioaktiiviset hiukkaset levisivät myös alueen pohjavesiin ja tuulet levittivät niitä laajalle alueelle. Silikoosista (kivipölykeuhko) ja keuhkosyövästä tuli merkittäviä terveysriskejä paitsi kaivostyöläisille, myös alueen asukkaille.
Alueen säteilytasoa mitattiiin ensimmäisen kerran vuonna 1956, mutta tutkimustulokset pidettiin salassa vuosikymmenten ajan. Saksan säteilyturvakeskus julkisti uraanityöntekijöiden parissa tehdyn kaikkien aikojen laajimman tutkimuksen vuonna 2006. Siihen osallistui 59 000 Wismutin kaivoksissa työskennellyttä ihmistä. Artikkeli tutkimustuloksista julkaistiin British Journal of Cancer -lehdessä, ja tulokset olivat tyrmistyttävät: keuhkosyöpien määrä alueella oli kasvanut 50–70 prosenttia, ja tutkituista henkilöistä noin 7 000 menehtyi vuosittain säteilystä aiheutuneisiin sairauksiin.2
Saksan työterveysyhdistys julisti sittemmin Wismutin uraanikaivokset maailman kolmanneksi pahimmaksi ydinonnettomuudeksi Hiroshiman, Nagasakin ja Tšernobylin jälkeen. Tutkimus osoitti keuhkosyövän kehittymisen olevan todennäköisintä 15–24 vuoden kuluttua altistumisesta, mikä aiheuttaa huolta myös tulevaisuudessa.
Tulevaisuudennäkymät
Tällä hetkellä Wismutin perillisenä toimii Saksan valtion rahoittama organisaatio Wismut GmbH, joka on omistautunut 50 vuoden aikana tapahtuneiden kaivostoiminnan virheiden korjaamiselle.3 Kaivosten tulviminen, vesistöjen puhdistaminen ja alueen maisemointi ovat maksaneet Saksan valtiolle miljoonia euroja, ja työt jatkuvat vielä vuosikymmeniä.
Vastaavasti useat säteilysairauksien uhreiksi joutuneet ihmiset hakevat yhä oikeutta ja korvauksia. Vuoteen 1990 mennessä 5275 keuhkosyöpätapauksen oli virallisesti osoitettu johtuneen työskentelystä uraanikaivoksissa. Uusia keuhkosyöpätapauksia ei sen sijaan enää luokitella ammattitaudeiksi.
Uraanin louhinnan perintö tulee muovaamaan Erzgebirgen alueen ympäristön tilaa sekä vaikuttamaan asukkaiden terveyteen vielä pitkälle tulevaisuuteen.
Jatkolukemistoa
Kansainvälisen Lääkärit ydinsotaa vastaan -järjestön (IPPNW) Saksan-osaston Gera-Jena-Rudolstadtin alueen yhdistys on järjestänyt useita yleisötapahtumia ja tuottanut julkaisuja lisätäkseen yleistä tietoisuutta uraanin louhintaan liittyvistä terveysriskeistä. Lisäksi yhdistys tukee säteilysairauksista kärsiviä potilaita: www.nuclear-free.com/PDF/wismut_ippnw1.pdf
IPPNW on tehnyt internet-sivuston, joka käsittelee uraanin louhinnan vaikutuksia maailmanlaajuisesti: http://www.nuclear-risks.org/en/homepage.html.
Suomentanut Erkka Laitinen
Lähteet: 1. http://d-nb.info/979774292/about/html • 2. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2360564/ • 3. http://www.wismut.de/en/
