Köyhdytetyn uraanin saastuttama sota-alue
Köyhdytetyn uraanin käyttö Persianlahden sodassa johti siihen, että paikallinen väestö altistui radioaktiiviselle uraanipölylle. Tämä mahdollisesti selittää myös Basran alueen syöpätapausten ja synnynnäisten epämuodostumien merkittävän kasvun vuoden 1991 jälkeen.
Historia
Köyhtynyttä uraania, lyhyesti DU (Depleted Uranium), syntyy sivutuotteena, kun uraania rikastetetaan muun muassa ydinreaktoreiden ja -aseiden valmistukseen, ja se koostuu pääosin uraani-238-isotoopista. Persianlahden sodassa vuonna 1991 käytettiin DU:ta sisältäviä ammuksia, joita brittiläisen tiedeakatemian The Royal Societyn arvion mukaan Britannian ja Yhdysvaltain armeijat ampuivat Irakissa kaikkiaan 340 tonnia.1 Näiden kahden valtion lisäksi muidenkin valtioiden epäillään käyttävän DU:ta sisältäviä aseita, koska se on tiheää, lävistää panssarivaunun kuoren ja on helposti saatavilla. Koska köyhtynyt uraani on pääasiallisesti radioaktiivista jätettä, sitä on laajalti saatavissa maissa, joilla on ydinohjelma.
Ammuksessa oleva DU syttyy välittömästi kosketuksesta, minkä jälkeen ammus tunkeutuu panssariajoneuvon sisälle sytyttäen sen sisäpuolelta tuleen. Palamisen seurauksena uraanioksidi leviää radioaktiivisena pölynä, jota tuuli voi levittää yli sadan kilometrin etäisyydelle syttymispaikasta. Uraanioksidin puoliintumisaika on noin 4,5 miljardia vuotta.2,3 Noin 1,6 miljoonan asukkaan Basran kaupunki sai sodassa suuren säteilyannoksen raskaan pommituksen seurauksena. Kun sotatoimet lakkasivat, DU:ta sisältävien ammusten tuhoamat panssarivaunut jätettiin taistelukentälle kaupungin ulkopuolelle, jossa lapset käyttivät entistä taistelukenttää hylättyine panssariajoneuvoineen leikkipaikkana. Samoilta alueilta varastettiin myös käyttökelpoista metalliromua ja muuta arvokasta tavaraa, minkä vuoksi useat ihmiset ovat altistuneet radioaktiiviselle pölylle vielä kauan sotatoimien päättymisen jälkeen. Osaa saastuneesta metalliromusta on käytetty myös muistoesineinä.
Terveys- ja ympäristövaikutukset
Köyhdytetty uraani voi päätyä kehoon hengityksen, nielemisen tai ihoon uponneen sirpaleen välityksellä. Verestä liuettuaan osa uraanista poistuu kehosta munuaisten kautta ja aiheuttaa siellä kemiallisia vaurioita, kun taas osa jää kehoon, erityisesti luustoon, jossa se jatkaa ympäröivän kudoksen säteilytystä.2 DU on pääasiassa alfasäteilyn lähde, mutta sen hajoamistuotteina voi syntyä myös beeta- ja gammasäteilyä. Koska sisäinen säteilytys voi aiheuttaa mutaatioita DNA:ssa, se voi johtaa syöpään ja epämuodostumiin. Eläinkokeet ovat osoittaneet DU:n teratogeenisen vaikutuksen, ja säteilylle altistuneissa eläimissä on todettu kohonnut syntymävikojen ilmaantuvuus.2
Persianlahden sodan jälkeen synnynnäisten epämuodostumien ja syöpien esiintymistiheys kasvoi sellaisten alueiden läheisyydessä, joissa DU:ta oli käytetty ammuksissa. Laajan, vuonna 1995 Basrassa aloitetun tutkimuksen mukaan synnynnäisten epämuodostumien määrä kasvoi alueella huomattavasti vuosina 1990–1998: kun vuonna 1990 lapsilla havaittiin synnynnäisiä epämuodostumia 3,04 kappaletta tuhatta kohden, vastaava luku vuonna 1998 oli 7,76. Kehitys on kokonaisuudessaan nähtävissä alla olevassa kaaviossa. Synnynnäisten sydänsairauksien ja kromosomipoikkeavuuksien ohella raportoitiin tapauksia, joissa lapsi syntyi ilman päätä tai toista silmää. Joillakin lapsilla havaittiin myös selkärankahalkioita, puuttuvia raajoja, synnynnäisiä ihosairauksia, kitalakihalkioita, mahalaukun epämuodostumia ja lyhytkasvuisuutta.4 Basran yliopiston tekemässä epidemiologisessa tutkimuksessa havaittiin, että vuosien 1990 ja 1999 välillä leukemiatapausten määrä oli lisääntynyt lapsilla 100 % ja kaikkien kasvainten 242 %. Vastaavassa kenttätutkimuksessa useilla alueilla havaittiin kohonneita säteilyarvoja. Nämä alueet olivat suurimmaksi osaksi sellaisia, joilla tai joiden lähistöllä oli DU:ta sisältävillä ammuksilla tuhottuja panssariajoneuvoja.5
Tulevaisuudennäkymiä
Vasta hiljalleen on alettu ymmärtää DU:ta sisältävien ammusten käytön laajuus sodankäynnissä. Laajoja vertaisarvioinnin kohteina olevia epidemiologisia tutkimuksia ei ole tehty. Tällaisia tutkimuksia tarvittaisiin kuitenkin kipeästi, jotta DU:n terveysvaikutuksia Irakissa voitaisiin selvittää. YK:n ympäristöohjelman mukaan DU:n massiivinen käyttö aseteollisuudessa on kuitenkin saastuttanut ympäristöä vakavasti, eikä saastumisen laajuutta tai seurauksia vielä tunneta.1
DU:ta on käytetty lisäksi vuonna 1999 Kosovon sodassa, jossa Kosovon ja Serbian väestöt kärsivät myös säteilyn seurauksista. Samoin ovat kärsineet Fallujan ja usean muun irakilaiskaupungin väestöt Yhdysvaltain ja Britannian johtaman liittouman hyökättyä Irakiin vuonna 2003. Tällöin säteilylle altistuivat myös liittouman sotilaat.
Suomentanut Erkka Laitinen
Lähteet: 1. Moszynski, P.: ”Royal Society warns of risks from depleted uranium.” BMJ. 3.6.2003; 326 (7396): 952. • 2. Hindin, R. ym.: ”Teratogenicity of depleted uranium aerosols” Environ. Health, 4:17, 2005 • 3. Briner WE.: ”The evolution of depleted uranium as an environmental risk factor.” Int J Environ Res Public Health. June 2006; 3 (2): 129–35. • 4. Al-Sadoon I ym.: ”Depleted Uranium and health of people in Basrah: epidemiological evidence”. Republic of Iraq Ministry of Higher Education and Scientific Research, March 2002. • 5. Yacoup, A. ym.: ”Further Evidence on Relation between Depleted Uranium, Incidence of Malignancies among children in Basra”. College of Medicine, Basra University, 2002
