Millaisen reaktion saa aikaan pääministeri, joka muistuttaa virkamieskuntaa vaaleilla valittujen päättäjien poliittisen kannan seuraamisesta? Jumalattoman älämölön, ainakin Suomessa armon vuonna 2019.

Pääministeri Rinteen hännänheilutusviestissä eli elokuun alussa esitetyssä varoituksessa sooloilusta sotaharjoitusten suhteen ei ollut kyse Sipilän kaudelta tutusta tavasta komentaa virkamieskunta ohittamaan lainsäädäntö, vaan pahemmasta – puolustushallinnon ja ulkoministeriön suvereniteetin kiistämisestä. Rinteen mukaan ”viimeisten vuosien aikana on ollut sekä puolustushallinnossa, puolustusvoimissa että joissakin muissa ministeriöissä vähän sellaista taipumusta, että vaikka on ollut poliittinen kanta tiedossa, niin ei ole oikein tahdottu sen mukaisesti toimia”.

Jos upseeriston ja ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavien virkamieskaadereiden riippumattomuus demokraattisesta päätöksenteosta näin kyseenalaistetaan, mitä mahdetaankaan keksiä seuraavaksi?

Joka tapauksessa vanha viisaus, jonka mukaan valta on siellä, mitä ei voi arvostella, sai jälleen vahvistuksensa.

Helsingin Sanomien erikoistoimittajan analyysin mukaan kyse on ”luultavasti pääministerin ohuesta osaamisesta”. Suomen Sotilas -lehti teki puolestaan Facebook-päivityksessään johtopäätöksen, jonka mukaan ”pääministeri ja hallitus haluaa jarrutella Suomen puolustusyhteistyön syvenemistä muiden länsimaiden kanssa”.

Ilmeisesti puolustusyhteistyön syventäminen siis vaatii ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavan virkamieskunnan toimintavapautta parlamentaarisen järjestelmän ulottumattomissa. Siltä viime vuosikymmenien kehitys on kieltämättä vaikuttanutkin.

Raimo Pesonen