Kirjeitä Rojavasta 2

Kirjeitä Rojavasta 2

Kirje Rojavasta 24.10.2022

Hyvät ystävät,

tässä toinen tervehdys Pohjoisen ja itäisen Syyrian itsehallintoalueelta, jossa olen eurooppalaisen Water for Rojava -komitean matkassa rakentamassa kansalaisliikkeiden yhteistyötä ja välittämässä pienimuotoista tukea naisten maatalousosuuskunnille ja kuntien vesilaitoksille.

Helpotusta vesipulaan – pumppaamo kerrallaan

Viikonloppuna taivaalta tuli kahtena päivänä kunnolliset sateet. Lounais-Syyriassa satoi niin paljon, että vettä tulvi Homsin kaupungin kaduille. Maanviljelijät ovat innoissaan ja kaupunkilaisiakin miellyttää pölyn väheneminen ja ilman kirkastuminen.

Pohjoisen ja itäisen Syyrian itsehallintoalueen (AANES) keskivaiheilla sijaitsevassa Hasaken kaupungissa saatettiin viime viikolla iloita siitä, että kaupunkiin alkoi virrata juomavettä Aloukin pumppaamosta Turkin rajan pinnasta. Laitos oli ollut kolme kuukautta poissa käytöstä Turkin häiriköinnin vuoksi. Vedenottamo on Turkin ja sen tukemien islamististen asejoukkojen vuonna 2019 miehittämällä alueella Serekanjen (Ras al-Ain) kaupungin itäpuolella.

Tapasimme laitoksen uudelleenkäynnistymistä edeltävänä päivänä Hasaken vesilaitoksen johtoa, ja he kertoivat kaupungin epätoivoisesta tilanteesta. Vettä kuljetetaan kaupunkiin säiliöautoilla mistä sitä saa, muun muassa Eufrat-joen likaiseksi käyneestä uomasta. Yleinen käsitys on, että yläjuoksulla oleva Turkki laskee tahallaan jokiin puhdistamatonta jätevettä. Kolera on levinnyt, kun raakavesi on saastunutta eikä sitä käsitellä ennen jakelua. Koleraepidemia on onneksi saatu jotenkin hallintaan säiliöautojen kloorikäsittelyn käyttöönoton jälkeen.

Vesilaitoksen johto kertoi itsehallinnon esittämästä vaatimuksesta, että Turkki ja sen tukemat asejoukot vetäytyvät pumppaamon ja sitä pyörittävien sähkölinjojen luota. Aloitteen mukaan kansainvälisellä yhteistyöllä pitäisi taata alueen demilitarisointi, jotta elintärkeä vedenottamo voi toimia rauhassa. Pumppaamon hoitajaksi voitaisiin pyytää joku kolmas osapuoli, esimerkiksi Punainen Risti/Puolikuu. Lupasimme viedä ajatusta eteenpäin.

Water for Rojava -kampanjan tuella uusittiin kesän aikana Hasaken kaupungin alueella kolme pumppuasemaa. Niiden tuottamalla vedellä oli tuntuva myönteinen vaikutus kriisin pahimpaan aikaan. Kampanja myös tuki vastaavia toimia pohjoisessa Amuden kaupungissa.

Valtion viljapeltoja naisten viljelyosuuskunnille

Syyrian valtion vetäydyttyä maan koillisosista alueen itsehallinto on laittanut valtion viljelymaita uuteen, aiempaa parempaan käyttöön luovuttamalla niitä naisten osuuskunnille. Naisjärjestöjen katto-organisaation Kongra Starin talouskomitealla Aborija Jinillä on paikallisten osastojensa kautta joitain satoja neliökilometrejä viljeltävää maata.

Jos sateet ovat olleet suopeat, siemenet hyviä ja lannoitteita ja torjunta-aineita on ollut riittävästi saatavilla, niin pelloilta on parhaimmillaan saatu hyvät viljasadot. Sisällissodan alettua mikään näistä tekijöistä ei ole toteutunut, ja alueen maatalous on kriisissä. Entinen vilja-aitta on muuttunut kuivuudesta kärsiviksi ja aavikoituviksi lakeuksiksi.

Naisten viljelyosuuskuntien haasteena on saada pellot kukoistamaan muilla tavoilla. Keskeistä on saada pelloille vettä. Water for Rojava -hanke on tukenut porakaivoon perustuvan kastelujärjestelmän rakentamista yhdelle osuuskunnalle aivan itsehallintoalueen koillisessa nurkassa Derikin liepeillä. Siellä on nyt korjattu mahtavaa kasvissatoa: autokuormakaupalla munakoisoa, sipulia, valkosipulia, tomaatteja, paprikaa ja muuta. Osuuskunta jalostaa osaa näistä edelleen säilykkeiksi ja työllistää näin parhaimmillaan yli 60 lähikylien naista.

Porakaivot eivät kuitenkaan ole ekologisesti paras ratkaisu, sillä pohjavesivarannot ovat rajalliset eikä pintaveden puutetta voida täysimääräisesti korvata pohjavedellä. Siksi on alettu keskustella sadevesien keräämisestä, jotta pohjaveteen perustuvan keinokastelun tarve olisi vähäisempi. Intiassa ja muualla on tällaisilla keinoilla saatu palautettua metsiä ja niihin liittyvää monimuotoisuutta ja elvytettyä kuivuneita jokia. Intian ja Ylä-Mesopotamian välillä onkin vireillä yhteistyötä.

Myös AANESissa on pantu merkille porakaivojen sääntelemättömään käyttöön liittyvät ongelmat. Pari päivää sitten alueen maatalous- ja kasteluvirasto kielsi uusien kaivojen poraamisen. Nähtäväksi jää, miten hyvin määräys puree ja aletaanko pumppaamista vanhoista kaivoista rajoittaa. Syyrian valtio kannusti 1980-luvulta maanviljelijöitä rakentamaan porakaivoja. Jonkin ajan kuluttua pohjavesi karkasi kuitenkin tavoittamattomiin niiden vaikutuksesta, ja investoinnit menivät hukkaan. Vastaava tilanne halutaan nyt välttää.

Aurinkosähkö yleistyy hurjaa vauhtia

Vuosi sitten käydessäni täällä edellisen kerran tarkkailin maisemaa ja havainnoin, kuinka aurinkosähkön tuotantoa on alettu hyödyntää alueen poikkeuksellisen kovan sähköpulan ja kirkkaan auringonpasteen oloissa. Hämmästyksekseni näin tuolloin yksityiskäytössä vain muutamia paneeleita ja telelaitteiden luona samoin joitakin.

Tänä vuonna maisema on aivan toinen. Paneeleita on kymmenittäin, ja jokaisen kaupungin kadulta löytyy ainakin yksi aurinkopaneeleja myyvä kauppa. Kuulemani mukaan paneelien tukkuhinnat ovat noin 0,2 dollaria/watti. Kaupassa kysellessäni hinta pyöri 0,5 dollarin kieppeillä, eli saatavuus ja hinta eivät ole enää merkittävänä esteenä. Ei siis ihme, että paneelien määrä on vuodessa kasvanut sadoilla prosenteilla. Jos sama vauhti jatkuu, kymmenessä vuodessa iso siivu alueen sähköstä tuotetaan auringolla.

Lisää sähköntuotantoa tarvitaan, sillä alueen suurin sähkövoimala, Eufrat-joen uomassa oleva Tabkan voimala pyörii alle 20 prosentin teholla, koska Turkki varastaa uomassa virtaavaa vettä omiin tarkoituksiinsa. Koillisessa olevilla öljykentillä on tiettävästi jonkin verran kaasuturbiineja tuottamassa sähköä. Pulan vuoksi sähköä on saatavilla verkosta vain osan aikaa päivästä. Maaseudulla ehkä tunnin, kaupungissa parin tunnin annoksissa muutamia kertoja vuorokaudessa.

Verkkosähkön niukkuuden vuoksi kaikilla ostovoimaisilla on käytössä aggregaatteja. Niiden käyttäminen on meluisaa, haisevaa ja kallista. Valtio tarjoaa jonkin verran dieseliä nimelliseen hintaan, loppu pitää ostaa markkinoilta 0,20–0,30 dollarilla/litra. Polttoainetta ei kuitenkaan ole aina saatavilla tai sen hankinta on vaivalloista.

Näistä syistä aurinkosähkö alkaa olla luonnollinen valinta kaikille, jotka löytävät hankintaan tarvittavan pääoman ja paneeleille löytyy sopiva paikka. Ongelmatonta aurinkosähkön käyttöönotto ei ole, koska osaamista on vielä vähän. Ostajille saatetaan esimerkiksi myydä kuorma-auton akkuja, jotka kestävät aurinkosähkökäytössä vain vuoden tai pari. Tavara on enimmäkseen kiinalaista halpatuotantoa, eikä kestävyys ole parhaasta päästä. Kokemuksen myötä myös virheet toivottavasti vähenevät ja toiminnan laatu paranee.

Isommista aurinkosähkökentistä en ole vielä kuullut. Uskoisin niitäkin tulevan, koska paneelit sopivat täydellisesti vesivoiman ja kaasuturbiinien rinnalle. Suurempia sähköinvestointeja saattaa kuitenkin rajoittaa ansaintamalli, sillä käyttäjillä ei ole mittareita, vaan sähköstä maksetaan sulakekoon mukaan kuukausimaksua – jos sitäkään. Sähkömaksujen keräämistä kuluttajilta vaikeuttaa se, että tuotetta ei toimiteta luotettavasti. Voi siis olla, että aurinkosähkön yleistyminen edellyttää isompaa muutosta myös sähköön liittyvien tulojen keräämisessä.

Aurinkoisin YK-päivän terveisin koillisesta Syyriasta!

Marko

Kirjeitä Rojavasta 1

Kirjeitä Rojavasta 3


Rauhanpuolustajat julkaisee hieman editoituna kansalaisliike- ja järjestöaktiivi, aiemmin muun muassa Siemenpuusäätiön puheenjohtajana toimineen Marko Ulvilan kolme kirjettä hänen viime lokakuiselta matkaltaan Pohjois- ja Itä-Syyrian itsehallintoalueelle (AANES). Rauhanpuolustajat oli yksi matkan tukijoista. Aluetta kutsutaan usein Syyrian Kurdistaniksi tai käytetään kurdinkielistä Rojava-termiä, joka tarkoittaa suomeksi länttä. Mutta vaikka suuri osa alueen asukkaista on kurdeja, siellä asuu myös useita muita kansallisuuksia.

Turvallisuussyistä matkan aikana ei julkaistu mitään verkossa, sillä Turkki on onnistunut lyömään terroristisen epäilyn tai leiman kaikkeen AANESin alueella tapahtuvaan yhteistyöhön, vaikka kyseessä olisi täysin väkivallaton toiminta. Leimaan riittää se, että Turkissa jo lähes 25 vuotta vangittuna olleen Kurdistanin työväenpuolue PKK:n puheenjohtaja Abdullah Öcalanin ajatukset demokraattisesta konfederalismista ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta toimivat inspiraationa. Kesäkuussa 2022 Turkin kanssa allekirjoitetussa yhteisymmärrysasiakirjassa jopa Suomi ja Ruotsi lupasivat Turkille estää PKK:n ja sen ”haarajärjestöjen – – innostamissa ryhmissä tai verkostoissa vaikuttavien henkilöiden toiminnan”. Oli siis paras pitää matalaa profiilia ennen paluuta Suomeen. Vai onko Öcalanista inspiroitunut ihminen turvassa enää edes Suomessa?

Rojavaa/Koillis-Syyriaa on hyvä seurata ja tuntea, sillä täällä rakennetaan vaikeissa oloissa poikkeuksellisen tasa-arvoista, monikulttuurista ja demokraattista yhteiskuntaa.