Ihmisoikeuskeskustelu käynnistyi Itä- ja Kaakkois-Aasiassa viime vuosikymmenen alkupuolella, kun Singaporen entinen pääministeri Lee Kuan Yew ja Malesian pääministeri Mahathir Mohamad esittivät puheenvuoronsa aasialaisesta ihmisoikeuskäsityksestä ja aasialaisista arvoista. Termit omaksuttiin nopeasti myös läntiseen kielenkäyttöön. Ihmisoikeusloukkauksia oikeuttavat kulttuuriset erityispiirteet eivät kuitenkaan saaneet vastakaikua YK:ssa tai muissa kansainvälisissä järjestöissä. Merkittävänä syynä tähän oli se, etteivät aasialaiset kansalaisjärjestöt omaksuneet ”aasialaisia arvoja” omikseen.

Kulttuurista on kuitenkin tullut muutamille Itä- ja Kaakkois-Aasian maille tekosyy rikkoa niitä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joihin ne yksilön tai ryhmien oikeuksien turvaamiseksi ovat sitoutuneet. Kulttuurien tärkein perusta on yleensä uskonto. Uskonto määrittelee paitsi tuonpuoleista elämää, myös maallista taivallusta. Moderni itäaasialainen maailma ei ole luopunut uskonnon asettamista elämänohjeista. Uskonnot ovat vahvistuneet modernisaation, globalisaation, teollistumisen sekä nopeasti kehittyvän teknologian asettamien haasteiden edessä.
Talousihmeen jälkeinen Itä- ja Kaakkois-Aasia etsii vastauksia laman aiheuttamiin ongelmiin. Tämä on monessa maassa aiheuttanut radikaaleja poliittisia muutoksia, etnisiä ja uskonnollisia konflikteja, köyhien köyhtymistä sekä naisten ja lasten turvattomuuden lisääntymistä. Yksilön suoja talousongelmien kanssa painiskelevissa, poliittisesti epävakaissa maissa on lähes olematon. Merkillepantavaa on myös, että vaalit ovat monessa kaakkoisaasialaisessa maassa voimistaneet autoritaarisia hallituksia tai hallitsijoita.

Kirjan tarkoituksena on analysoida Itä- ja Kaakkois-Aasian kulttuurien ihmiskuvaa ja ihmisoikeuksia. Artikkeleissa tarkastellaan sitä uskonnollista ja kulttuuriympäristöä, jossa ihmisoikeusloukkaukset Itä- ja Kaakkois-Aasiassa tapahtuvat.

Tekijä: Taina Dahlgren ja Marja-Leena Heikkilä-Horn (toim.)
197 s.
nid.
ISBN: 951-578-962-1
ilm. 4/2002