Yhteisen kaupunkitilan puolesta

Tampere on historiallisesti ollut punainen teollisuuskaupunki. Nykyään kuitenkin Pispalassa vilistävät mersut ja bemarit, ja kaupunkia johtaa jenkkityyliin ikioma pormestari. Kaurismäkien elokuvassa Arvottomat kysyttiin 80-luvulla: “Haluatko kuulla kunnallispoliittisen vitsin? Punainen Tampere”

On selvää, että ihmiset arvostavat lähiympäristössään erilaisia asioita. Näin ollen myös julkinen kaupunkitila tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Vaikka punainen Tampere on 2000-luvulla poliittinen vitsi, perustettiin kaupungissa viisi vuotta sitten vapaa kahvila Hertta, jonka toiminta pitää sisällään käsitteet elämän monimuotoisuudesta ja vapaasta kaupunkitilasta.

Kulttuurikahvila Hertta on kohtauspaikka. Sen tiloissa saattaa kokoustaa samanaikaisesti Piraattipuolue, vihreitä, kommunisteja ja vasemmistoliittolaisia. Myös monet järjestöt ovat löytäneet sen, ja lisäksi mukana on paljon kulttuurin parissa toimivia yksityishenkilöitä.

Positiivisesta ilmapiiristä huolimatta myös vaikeuksia on ollut. Hertta päätti pistää pillit pussiin vuonna 2009, sillä Aaltosenkadun kiinteistö ei ollut toimiva keikkatilana.

Uusien tilojen löytäminen ei ollut helppoa. Lopulta syyskuussa 2010 Hertan ovet taas avautuivat, tällä kertaa Näsilinnankadulla. Juuri kun remontti oli valmis ja toiminta oli lähtenyt pyörimään, kahvila kärsi rakennuksen yläosissa tapahtuneesta vesivahingosta. Neljä kuukautta meni kuivatellessa, mutta kolmas kerta toden sanoo – toivottavasti!

Tila tarjoaa tilaa

“On musiikkia, kulttuuria, keskustelua ja ruokaa. Voi sanoa, että Hertalla ei itsessään ole poliittista agendaa tai että Hertta itsessään on poliittinen agenda. Mihinkään määrättyyn ohjelmaan emme ole sitoutuneita, saati puolueeseen, mutta tila on toki yhteiskunnallisesti leimautunut ja se vetää puoleensa ennen kaikkea erilaista vaihtoehtoväkeä ja kriittistä massaa”, kertoo Jukka Peltokoski, joka on Hertan taustalla olevan Punaisen osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja.

“Onhan osuuskunnalla tietyt linjaukset esimerkiksi siitä, ettei hyväksytä rasistisia tai fasistisia toimijoita. Ne me halutaan pitää poissa. Toisaalta eivät nekään ole kiinnostuneita meistä. Kyllä me ollaan selkeästi yhteiskunnallinen, aatteellinen ja poliittinen toimija”, lisää kulttuurikahvilan keskeinen ideologi ja osuuskunnan entinen puheenjohtaja Jaana Pirkkalainen.

Hertta tarjoaa mahdollisuuden toimia ja järjestää tapahtumia laajalla skaalalla, ja eniten sen palveluja on käyttänyt punavihreä väki. Hertan tavoite on huomioida ruohonjuuritason, alakulttuurin sekä kokeilevan ja yhteiskunnallisen taiteen toiveita kuvataiteesta musiikkiin.

“On ollut punkia, jazzia, poppia, folkia, kokeilevaa musiikkia ja paljon muuta. Emme ota kantaa siihen, minkälaista musiikkia esitetään. Tapahtumiin osallistuu niin nuoria kuin vanhoja. Tietty nuoret liikkuvat enemmän ja kulttuurisesti nuorten elämäntapaan kuuluu baareissa ja kahviloissa oleskeleminen. Ikähaitari voi olla kuitenkin 80 ikävuodesta 15 vuoteen riippuen tilaisuudesta”, Jaana lisää.

Kontrolloitu kaupunkitila

Yleensä oikeutta julkiseen ja kaikille yhteiseen kaupunkitilaan pidetään itsestäänselvyytenä. Mutta toteutuvatko perusarvot kaikkien ihmisten kohdalla iästä ja varallisuudesta riippumatta? “Punainen” Tampere kriminalisoi tapahtumajulisteiden vapaan levittämisen. Nollatoleranssin kanssa samaan aikaan keskustan pääkadulle Hämeenkadulle alkoi ilmestyä sähköisiä ilmoitustauluja, joissa yritykset saavat mainostaa toimintaansa – rahaa vastaan tietenkin.

Vapaa kaupunkitila on selvästi uhattuna.

“Keväällä leimahti keskustelu puisto- tai julkijuopottelusta, jonka kautta kokoomuspoliitikot lähtivät nostamaan kysymystä esille”, Jaana kertoo.

Keskusteluun nostettiin Tampere siistiksi -kampanja, eli keskustaan tulisi yhtenä kontrollitoimenpiteenä myös alkoholinkäytön nollatoleranssi, mikä vaikuttaisi suoraan nuorten ja joidenkin alkoholisoituneiden elämään. Jaanan mukaan tarkoituksena on saada kaupunki siistiksi ja luoda city-uskottavaa shoppailualuetta. Toisaalta, mitä pahaa siinä on, että kaupunki siivotaan juopoista ja narkeista?

“Kampanjan taustalla ei loppujen lopuksi ole muuta kuin keskustan siivoaminen. Ainakaan se ei helpota näkyvistä pois siivottavien ihmisten elämää eikä ratkaise heidän ongelmiaan. Ihmiset ja ongelmat vain siirretään kaupungin laidoille. Unohdetaan, että taustalla ovat sosiaalitoimen ja julkisten palveluiden leikkaukset, joiden kautta näitä sosiaalisia ilmiöitä syntyy”, Jukka tarkentaa.

“Taustalla on poliittinen agenda, jossa halutaan yksityiset järjestyksenvalvojat kaupunkialueelle, jolloin kaupunkitilan luonne muuttuu. Kaupungin sisään syntyy valvottuja, ulossulkevia alueita, joita jokin yksityinen yritys valvoo. Se on se kokoomuspoliitikkojen agenda, jonka esimerkiksi Harri Jaskari on sanonut useita kertoja aivan suoraan. Tarvitaan yksityisiä järjestyksenvalvojia, koska poliisi ei muka hommaan pysty. Sehän edellyttää tietysti myös lainsäädännön muutoksia. Tällä hetkellä yksityinen vartiointiliike ei saa valvoa julkista tilaa, vain yksityistä.”

Asunnottomat ajopuina

Uusin yksittäinen alue “hyökkäyksen” kohteena on Anttilan kupeessa sijaitseva Kuninkaankadun pätkä, jossa Alko sijaitsee. Alueella istuskelee erilaisia päihdeongelmaisia.

“Ympäröivät yrittäjät haluaisivat yksityisen järjestyksenvalvonnan. Järjestyksenvalvojallahan ei toistaiseksi ole oikeutta valvoa katuja. Jotta se tulisi mahdolliseksi, yksittäisten yrittäjien etujen takia pitäisi muuttaa lakia siihen suuntaan, että toteutetaan lainmuutos ja maksatetaan vartiointi veronmaksajien rahoilla. Palkatkoon yritykset itse omat järjestyksenvalvojansa tiloihinsa katselemaan näyteikkunoittensa perään. Yksityiset huolet eivät kuulu meille kaikille”, Jukka toteaa.

“Kyse on kaventuneesta fyysisestä kaupunkitilasta. Monet näistä alkoholisteista ovat asunnottomia, ja jos heidät häädetään keskustasta, niiden heidän asumisensa tulee entistä vaikeammaksi. Vaikka heidän oleskelunsa ärsyttää meitä keskiluokkaisia, niin kyllä heillä on oikeus elää elämäänsä ja olla sosiaalisesti olemassa. Paikkoja, missä he voivat olla, on yksinkertaisesti liian vähän ja heidät häädetään kaikkialta. Miksei puistoissa voi olla esimerkiksi suojattuja katoksia, missä asunnottomat voisivat olla”, Jaana lisää.

Näkymä keskiluokkaisesta elämäntavasta tuli mieleen, kun Aamulehti julkaisi kyselyn kaupunginvaltuutettujen käsityksestä Tampereen keskustan ilmapiiristä. Kyselyssä kaupunginvaltuutetut esittivät huolensa öisessä keskustassa tai sen sivukaduilla kulkemisesta. Missä Tampereella on pimeitä katuja tai kujia? Kaikki kadut on valaistu. Ovatko näkemykset sittenkin seurausta amerikkalaisista elokuvista ja sarjoista, joissa ihmisille käy huonosti?

Yhteiskunnallinen yritys

Yhteiskunnallinen yritys on mikä tahansa sosiaalisilla tai ekologisilla tarkoitusperillä perusteltu yritys. Sen pyrkimykset ovat yhteiskunnalisia ja sosiaalisia.

“Virallisesti yhteiskunnallista yritystä ei ole Suomessa määritelty vaan se on lainsäädännön näkökulmasta vasta idea. Se on yritys, joka toteuttaa sosiaalisia tai ekologisia päämääriä. Se voi olla voittoa tavoitteleva tai voittoa tavoittelematon. Hertassa on jälkimmäinen painotus”, Jukka kertoo.

“Nyt kun myös Suomessa on uutta yhteiskunnallista liikehdintää, on tällaiselle kahvilalle selvä tilaus. On sitten toinen juttu, onko asiakaskunnalla taloudellisesti varaa kuluttaa tarpeeksi, että kahvila pysyy pystyssä. Yhteisömme koostuu vähän vähemmän varakkaista piireistä. Joka tapauksessa käyttöä ja tarvetta kokouspaikasta tapaamispaikkaan ja tapahtumien järjestämispaikkaan riittää. Jos tätä ei olisi, niin monien yhteiskunnallisten liikkeiden, järjestöjen, yhteisöjen ja verkostojen toimintatehot laskisivat konkreettisesti”, Jukka tarkentaa.

Talous on kriisissä. Sosiaalinen eriarvoisuus on kasvanut. Ekologinen tilanne ei vaikuta kovin lohdulliselta. Suuren systeemisen kriisin umpikuja yleismaisemana on tosiasia.

“Taloudellinen kamppailu on tässä ollut koko ajan ongelma. Optimismi on päivän sana. Idea yhteiskunnallisten yritysten taustalla kytkeytyy tuotannon uudelleen jakamiseen. Pääoman ja pääomitetun tuotannon vallan murtaminen voisi johtaa paikallisempaan ja ekologisempaan vaihtoehtoon. Vähemmän kasvuun pyrkivä tuotanto, joka lähtisi ihmisten tarpeista eikä niinkään markkina-arvoista”, Jaana pohtii.

Jukka jatkaa:

“Jos ajatellaan lyhyttä suomalaista ympäristötietoisen liikehdinnän tarinaa, niin 90-luvulla alkoi tavallaan uusi ympäristöliikkeen tai ekoradikalismin aalto Suomessa. Se kytkeytyi vaihtoehtoisen ja eettisen kuluttamisen kysymyksiin. Ongelmat eivät tietty ole poistuneet. Silloinkin oli jo yhtiövallan kritiikkiä. WTO:t ja muut olivat tähtäimessä. Mutta se mikä toivottavasti on uutta tälle ajalle ja mitä Hertta toivon mukaan ilmentää on ajatus siitä, että vaihtoehtoisen ja tietoisen kuluttajuuden lisäksi voi yrittää rakentaa itsenäisesti uusia työnteon ja tuotannon muotoja ja tapoja. Esimerkkinä voidaan pitää myös ekokyliä, joita on syntynyt osana 90-luvun aktivismin kehitystä.”

Pian Hertan yhteydessä aloittaa toimintansa Tee se itse -kauppa. Tarkoitus on tukea omaehtoista kulttuurituotantoa ja myydä lisäksi kirjoja ja musiikkia. Entä kuinka käy köyhien asunnottomien, joita ollaan heivaamassa kaupunkien laidalle?

Vastaus on Sosiaaliasema X, joka toimii kahvila Hertan kellaritilassa. Sen tarkoituksena on auttaa ihmisiä, jotka tarvitsevat apua selvitäkseen sosiaalisesta byrokratiasta. Tämä tarkoittaa konkreettisesti ainakin sitä, että lähdetään käymään sosiaalitoimistossa yhdessä avunsaajan kanssa tai täytetään lomakkeita. Projektia voidaan luonnehtia monimuotoiseksi ja siinä on mukana koko elämän kirjo. Esimerkiksi romaniperheelle on etsitty asuntoa ja työllistymismahdollisuuksia. Ympärillä toimii asiantuntijaverkosto, joka tarpeen mukaan voi hankkia tukea ja apua. Sosiaaliaseman toiminnassa ihmisiä ei jaeta auttajiin ja autettaviin, vaan kaikilla on mahdollisuus antaa ja vastaanottaa apua.

Karim Maiche