Malmön Euroopan sosiaalifoorumin yhteydessä järjestettiin sodan ja militarismin vastainen tempaus, joka totteli nimeä EPA (European Peace Action). Yksi aiheeseen liittyneistä seminaareista käsitteli USA:n ydinaseita Euroopassa. Seminaarin olivat järjestäneet ruotsalaiset Kvinnor för fred, OFOG Sweden, Svenska Fredskommitten ja kansainvälinen Transnational Institute. Keskustelua johdattelivat rauhanaktivistit Hans Lammerant Belgiasta ja Mell Harrison Britanniasta. Seminaariin osallistui ydinaseista huolestuneita kansalaisia Japanista, Sveitsistä, Saksasta, Unkarista, Tanskasta, Belgiasta, Britanniasta, Ruotsista ja Suomesta.
USA:lla on Euroopan unionin alueella sotilaallista toimintaa yli kahdessasadassa kohteessa. Euroopan unionin jäsenmaat ylläpitävät USA:n sotilaallisten tukikohtien verkostoa, joka on suunniteltu sodankäyntiin ja sotilaallisiin interventioihin ympäri maapalloa. Tätä sotilaallista toimintaa tuetaan ja ylläpidetään demokraattisen kontrollin ulottumattomissa.
Britannian Lakenheathissä, lähellä Lontoota, on USA:n lentotukikohta, josta lähti pommituslentoja muun muassa Irakiin ja Afganistaniin. Lakenheathissa on myös kerrottu olevan 110 ydinkärkeä. USA on luvannut vetää ydinkärjet pois tukikohdasta vuoden 2008 loppuun mennessä. Hyväntahoisesta eleestä huolimatta ydinkärkien seuraavaa sijoituspaikkaa ei kerrota julkisuuteen. Se on todennäköisesti jossain muualla Brittein saarilla tai Italiassa USA:n Avianon sotilastukikohdassa, jossa jo ennestään on 50 USA:n ydinkärkeä. Tämä näytösluontoinen aseriisunta on lumeoperaatio, joka ei todellisuudessa vähennä USA:n ydinaseiden määrää Euroopassa. Aseiden tosiasiallisesta sijainnista on erittäin vaikea saada tietoa.
Lakenheathissa Britannian maaperällä on myös rypälepommeja, joista pääministeri Gordon Brownin mukaan maa on hankkiutunut kokonaan eroon. Britannialla on oma ydinasetukikohta Skotlannin Faslanessa. Sieltä käsin toimii Britannian ydinsukellusvenelaivasto 160 ydinkärjen voimin. Faslanessa ongelmana on se, että brittien ydinaseet ovat yhdysvaltalaisen asetehtaan suunnittelemia ja valmistamia sekä käytännössä myös USA:n hallinnoimia. Ero USA:n ja Britannian ydinpelotteen välillä on kirjaimellisesti veteen piirretty viiva. Ne on myös suunnattu samaa vihollista vastaan.
Täysin oma lukunsa ovat Naton ydinaseet, jotka nekin käytännössä ovat pitkälti Yhdysvaltain hallinnoimia. USA:n Ramsteinin sotilastukikohdassa oli 130 nimenomaan Naton ydinkärkeä. Aseet vedettiin pois vuonna 2005 ja niiden uudelleensijoituskohde on yhtä salamyhkäinen kuin Lakenheathinkin tapauksessa. On kuitenkin selvää, että USA käyttää hyväkseen Itä-Euroopan uusien Nato-maiden suurta halukkuutta toimia kaikenlaisessa yhteistyössä USA:n kanssa. Voimme siis päätellä ydinaseiden uusien sijoituskohteiden olevan Puolassa, Tshekissä, Unkarissa, Slovakiassa, Sloveniassa, Bulgariassa, Romaniassa tai Baltian maissa.
Naton ja USA:n ydinaseita on sijoitettu myös Kreikkaan, Turkkiin, Alankomaihin ja Belgiaan. Tilannetta ei helpota Venäjä, jonka yli 5 000 ydinkärjestä valtaosa on sijoitettu Uralin länsipuolelle. Myös Ranska on ydinasevalta, mutta sen maaperällä on vain Ranskan omia ydinaseita.
Malmössä ei tyydytty pelkästään taivastelemaan ydinaseiden tolkutonta määrää, vaan jalona pyrintönä oli myös vastata jo Vladimir Iljits Uljanovin aikanaan esittämään visaiseen kysymykseen: Mitä on tehtävä? Perusajatuksena esitettiin rauhanjärjestöjen verkostoitumista. Kansainvälisestä toiminnasta on saatava suora linkki paikalliseen toimintaan. Avainasemassa ovat aktivistit, jotka asuvat maissa joihin ydinaseita on sijoitettu. On välitettävä tietoa ja pyrittävä vaikuttamaan niin paikallisiin kuin Euroopan unionin päättäviin elimiin ydinaseriisunnan edistämiseksi.
Nato täyttää vuonna 2009 kuusikymmentä vuotta. Ajankohta on siis hyvä Naton ja ydinaseiden vastaisille kampanjoille. Tällaisia kampanjoita ovat muun muassa No to Nato, Nato Game Over ja Bomspotting, joihin toivotaan runsaasti emotionaalisesti sitoutuneita ja antimilitarisesti motivoituneita osanottajia. Lisätietoja ydinaseista Euroopassa ja niiden vastaisista kampanjoista löydät soitteesta www.europeanpeaceaction.org.
Teksti ja kuva Timo Kalevi Forss
