Suomalainen pörssiyhtiö Wärtsilä ja Marokon kansallinen energiayhtiö ONE (Office Nationale d’Electricité) sopivat syyskuun alussa, että Wärtsilä toimittaa Marokon Länsi-Saharassa miehittämälle alueelle Dakhlan kaupunkiin 16,5 MW:n kaasuturbiinivoimalaitoksen. Sopimuksen arvo nousee 16,4 miljoonaan euroon. Sopimuksen allekirjoittivat syyskuun alussa ONE:n toimitusjohtaja Younes Maamar ja Wärtsilän kaupallinen johtaja Alan Pilot. Tiedotusvälineiden mukaan paikalla oli myös Suomen Marokon-suurlähettiläs Antti Rytövuori, joka kehui Suomen ja Marokon välisten suhteiden kehitystä ”positiiviseksi”. Marokon ”eteläisten provinssien” taloudesta ja sosiaalisesta kehityksestä vastaava Ahmed Hajji luonnehti sopimusta ”strategisesti” merkittäväksi.
Sopimuksella onkin strategista painoarvoa, sillä vuonna 2002 YK:n oikeusasiamiehen Hans Corellin tekemän selvityksen mukaan kaikki miehitetyn Länsi-Saharan aluetta ja luonnonvaroja koskeva kauppa olisi laillista vain siinä tapauksessa, että se olisi alueen alkuperäiskansan, saharalaisten, intressien mukaista. Useat Marokon kanssa Länsi-Saharan alueella toimineet kansainväliset yhtiöt ovat aiemmin vetäytyneet neuvottelemistaan sopimuksista ymmärrettyään alueeseen liittyvän konfliktin herkkyyden.
Kun Espanjan siirtomaavalta tuli päätökseensä Länsi-Saharassa vuonna 1975, Marokko käytti tilannetta hyväkseen ja miehitti luonnonvaroiltaan rikkaan erämaakaistaleen. Länsi-Saharan itsenäisyysliike Polisario aloitti taistelun marokkolaisia miehitysjoukkoja vastaan, kunnes vuoden 1991 rauhansopimus astui voimaan. Rauhansopimukseen sisältyi ehto antaa maan alkuperäisväestön päättää tulevaisuudestaan ja järjestää kansanäänestys maan kohtalosta. Marokko on toistuvasti rikkonut rauhansopimusta jatkamalla miehitystä ja estämällä kansanäänestyksen toimeenpanon. Polisario on uhannut aloittaa taistelut uudestaan, mikäli oikeudenmukaista ratkaisua kiistaan ei löydy diplomatian keinoin.
Kauppasopimusten solmiminen kansainvälisten yritysten kanssa Länsi-Saharan luonnonvaroista kuuluu Marokon strategiaan ylläpitää laitonta miehitystä.
Wärtsilän taloudelliset intressit Marokon laittomasti miehittämillä alueilla eivät ole arveluttavia pelkästään eettisesti, vaan myös kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Vuonna 1975 Haagin kansainvälinen tuomioistuin hylkäsi Marokon historialliset vaateet alueen suhteen. Kansainvälisen tuomioistuimen päätös oli yksiselitteisesti se, että länsisaharalaisten itsmääräämisoikeutta on kunnioitettava. YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan tuomioistuimen päätöksiä.
Wärtsilän tulee kantaa vastuunsa kansainvälisten sopimusten noudattamisesta ja vetäytyä kiistanalaiselta alueelta.
Teksti Karim Maiche
Kuva Essi Rajamäki
