Työpaikkojen rauhantoimikunta: Vastuu on meidän

Kirjoittaessani tätä on Pohjois-Afrikan tilannetta seurattu tarkasti useiden viikkojen ajan. Kansalaiset ovat lähteneet kaduille vaatimaan hallitusten eroa ja demokratiaa. Näiden maiden tie kohti demokratiaa on kuitenkin vielä pitkä. Euroopan unionin jäsenmaiden suhtautuminen tilanteeseen vaikuttaa ristiriitaiselta. Aikaisemmin ei ole kyselty demokratian perään solmittaessa kauppasopimuksia – päinvastoin, monien EU-maiden suhteet nyt syrjäytettyihin presidentteihin ja heidän hallituksiinsa ovat oleet erityisen tiiviit. Nyt EU on pahoitellut aikaisempaa suhtautumistaan Pohjois-Afrikan maihin ja niissä tapahtuneisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Pyrkimyksenä lienee pitää hyvät suhteet niihin tahoihin, joiden arvellaan nousevan maiden johtoon, ovathan hyvät kauppasuhteet erittäin merkitykselliset monelle EU-maalle ja niiden yrityksille.

Kun huomio oli kiinnittynyt etenkin Libyan tilanteeseen, äänestettiin 2.3. lähes huomaamatta EU:ssa vuoden jatkoaika EU:n ja Marokon väliselle kalastussopimukselle. Ihmisoikeusloukkaukset ja kalastus jatkuvat miehitetyn Länsi-Saharan alueella. YK on miehityksen selvästi tuominnut, mutta tästä huolimatta Suomi pidättäytyi äänestämästä, jälleen. Suomessa asia tulee eduskunnan käsittelyyn seuraavalla vaalikaudella.

Tulevan eduskunnan ratkaistavaksi tulee myös pohjois-maisen hyvinvointivaltion jatko. Julkisten palvelujen leikkaus ja tuloerojen kasvu on tuonut luokkaerot takaisin Suomeen. Pohjoismaista hyvinvointimallia on pidetty ratkaisevana tekijänä yhteiskunnan kriiseistä selviämisessä sekä takeena yhteiskuntarauhalle ja turvallisuudelle. Uusi eduskunta päättää myös Suomen ulkopoliittisesta linjauksesta: toimimmeko puolueettomana maana tukien YK:ta kansainvälisenä toimijana vai olemmeko osa ydinasepelotteeseen tukeutuvaa sotilasliittoa. Huhtikuussa me äänestäjät ratkaisemme osaltamme, minkälaisen Suomen haluamme ja millä hinnalla.

Maailma on yhteinen kokonaisuus, päätökset sekä tapahtumat vaikuttavat laajalla sektorilla. Puhumme sujuvasti globalisaatiosta, valittelemme globalisaation seurauksia ikään kuin se poistaisi meiltä vastuun. Harvoin pysähdymme miettimään, miten ay-liike tai puoluepolitiikka huomioi ja vastaa globalisaation haasteisiin. Olemme tottuneet mieltämään maailman valtioiden kautta, jaamme kenties maapalloa pohjois–etelä- ja itä–länsi-akseleille, huomioimme EU:n, USA:n, Kiinan ja Venäjän. Ei kuitenkaan riitä, että miellämme maailmanjärjestyksen valtioiden ja niiden välisten liittoumien kautta. Maailmalle on tullut suuri joukko uusia toimijoita kuten ylikansalliset yritykset, jotka pitävät valtioita ja koko maailmaa leikkikenttänään.

SASK teetti vuonna 2000 suomalaisten ammattiliittojen johtohenkilölle tutkimuksen, jonka mukaan solidaarisuus, tasa-arvo ja demokratian edistäminen kuuluivat synnynnäisesti ay-liikkeen luonteeseen. Mikähän mahtaa olla johdon nykyinen kanta? Nämä arvot eivät saa olla vain tavan vuoksi kirjattuna, vaan niiden eteen on toimittava. Kansallisesti ja kansainvälisesti.

Tanja Pelttari

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.