Aamuvarhain 5. syyskuuta, juuri ramadanin paastokuukauden alettua, satojen kairolaisten maailma tuhoutui. Hiljalleen kaupungin itärinteellä rakennettu elämä al Duweiqan slummissa heräsi ja loppui, kun läheinen kallionkieleke murtui haudaten viitisenkymmentä taloa maan tasalle. Kuolleiden määrä on noussut virallisesti yli sadan, joskin raunioiden alle jäi arviolta 300−500 ihmistä. Suru ja sekasorto valtasivat alueen, jonka armeija otti lopulta voimatoimin haltuun.
Pari päivän jälkeen kansalaisaktivistit ja uhrien omaiset järjestivät kynttilämielenosoituksen kaupungin keskustassa. Uhrien muistoksi, ja samalla vastuullisten saattamiseksi oikeuden eteen. Asiantuntijat olivat jo vuosia varoitelleet, että näin käy. Slummin asukkaat valittivat toistuvasti pikkuhiljaa murenevasta kallioseinämästä, mutta päättäjät painoivat asian villaisella.
Iltamyöhään 28. syyskuuta, Niilin toisella puolella Imbabassa. Ryhmä aktivisteja kerääntyi vilkkaaseen kadunkulmaan ihmisten tehdessä viimeisiä ruoka- ja vaateostoksia ramadanin päättöjuhlia varten. He halusivat esittää katuteatteria kotikulmillaan, eräässä suur-Kairon köyhimmistä lähiöistä. Näytelmän aiheena oli ihmisen oikeus omaan kotiin.
Tuhansia imbabalaisia uhkaa häätö hallitusvetoisen aluekehityshankkeen alta. Lentokenttä ympäristöineen muokataan, joenranta kaunistetaan, maanviljelyksestä elävä saari modernisoidaan. Suuret lupaukset puistoista, kouluista ja sairaaloista ovat aktivistien mukaan kuihtuneet investointihankkeiksi ja bisnesmiesten maakaupoiksi. Kansalaisille ei tiedoteta hankkeen yksityiskohdista, kampanjointia on vaikea suunnitella saati toteuttaa. Käytännössä asukkaat pakkosiirretään lyhyellä varoitusajalla, nimellistä korvausta vastaan. Korvaus riittää vajaan vuoden vuokraan vaihtoehdoksi tarjotussa asunnossa, kaukana työpaikasta, perheestä ja ystävistä.
Mikä näitä mielenilmauksia yhdistää? Se, etteivät ne koskaan toteutuneet. Teatteriesitys kuihtui Imbabassa alkutekijöihin, kun poliisi muurasi kadun autoilla ja kehotti esiintyjiä ja sivustakatsojia hajaantumaan. Siviilipukuiset poliisit piirittivät läheiseen kahvilaan jääneitä aktivisteja. Itse kaupunginosan johtaja saapui paikalle tarkastamaan tilanteen, istuen läheiseen pöytään turvallisuuspäälliköiden seuraan. Aiemmin Kairon keskustassa poliisi saartoi al Duweiqan uhrien omaiset sisätiloihin ja sumputti kourallisen aktivisteja kadunkulmaan. Muutama isku ja kamera pois, uusi merkintä rekistereihin.
Tapahtumia yhdistää myös viranomaisten pelko, että vastarinta leviää tavallisten kaupunkilaisten keskuuteen kulovalkean tavoin. Aktivistit eivät saa ilmaista, heidän palopuheensa eivät saa ulottua. Heidät tukahdutetaan, koska katuyleisönä on yhä tyytymättömämpää ja köyhdytetympää kansaa. Mutta kertaus on opintojen äiti. Tämän vuoden ramadan osoitti jälleen, että kynttilät on pidettävä vakan alla. Ainakin toistaiseksi.
Henri Onodera