Pohjois-Afrikan levottomuudet ja Malin kriisi ovat lisänneet halua ratkaista vuosikymmeniä jatkunut Länsi-Saharan konflikti. Pattitilanteen purkaminen on yksi perusedellytyksistä alueen vakaalle kehitykselle. Huhtikuussa Yhdysvallat nosti esiin ihmisoikeuksien valvonnan liittämisen osaksi YK:n rauhanturvaoperaatiota Minursoa. Kovan painostuksen jälkeen USA perääntyi kannastaan.

Länsi-Saharan vapautusliikkeen Polisarion YK-neuvottelija Mhamed Khadad kertoi toukokuisella Suomen-vierailullaan, että USA:n ehdottama ihmisoikeuksien valvonnan lisääminen Minurson mandaattiin oli positiivinen askel maan suhtautumisessa Länsi-Saharan konfliktiin. USA on nyt kahdesti pyrkinyt vaikuttamaan Polisarion näkökulmasta myönteisesti konfliktin ratkaisemiseen: aiemmin se runnoi läpi Marokon vastustuksesta huolimatta amerikkalaisen Christopher Rossin jatkon YK:n erityislähettiläänä.

”Viimeaikaiset tapahtumat vihjaavat suunnanmuutoksesta USA:n politiikassa ja herättävät toiveita USA:n ulkopolitiikan aktivoitumisesta”, totesi Khadad.

Aiemmin Marokko oli kieltäytynyt yhteistyöstä Rossin kanssa, koska piti tämän näkemyksiä liian Polisario-myönteisinä. Ross on muun muassa matkustanut miehitetyille alueille ja tavannut siellä sahrawien yhteiskunnan eri edustajia. Ihmisoikeuksien lisääminen Minurson mandaattiin oli kuitenkin jo liikaa. Marokko vastasi USA:n aloitteeseen kovat piipussa: se laittoi kaiken arvovaltansa peliin uhkaamalla katkaista sotilaallisen yhteistyön ja vetäytyi yhteisistä sotaharjoituksista. Marokon panos öljykuljetusten turvaamisessa Gibraltarin salmen läpi on merkittävä painostuskeino. Lopulta USA taipui.

”Suunnanmuutokseen vaikuttivat kulissien takana Marokon ja Ranskan lisäksi Hillary Clintonin edustama demokraattien ryhmittymä, Israel, pro-Israel-lobbausjärjestö AIPAC, Saudi-Arabia, Qatar ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat.”

”Arabikevät” iskee seuraavaksi monarkioihin

Pohjois-Afrikkaa ravisuttanut median nimeämä ”arabikevät” on Khadadin mukaan siirtymässä seuraavaan vaiheeseen. Hän uskoo, että seuraavaksi alkavat kaatua alueen epädemokraattiset monarkiat. Myös Marokossa on esiintynyt tyytymättömyyttä. Khadad kertoo, missä kolmessa Länsi-Saharaan liittyvässä asiassa Marokko on epäonnistunut.

”Marokko ei ole onnistunut yrityksistään huolimatta häivyttämään sahrawien identiteettiä. Marokko ei ole myöskään onnistunut saamaan kansainvälistä hyväksyntää miehitykselle. Kaiken lisäksi Marokko on epäonnistunut integroimaan marokkolaista väestöään miehitetyille alueille. Marokkolaiset uudisasukkaat eivät koe olevansa kotonaan Länsi-Saharassa, vaan muuttavat sinne lähinnä hallinnon houkuttelemina.”

Khadad myös painottaa internetin merkitystä tiedonsaannin välineenä.

”Kuka tahansa voi lukea internetistä, kuinka Marokko hyödyntää maailman suurimpia fosfaattiesiintymiä Bu Craan alueella. Ihmiset eivät elä enää samanlaisessa tiedon tyhjiössä kuin aiemmin. Monet kysyvätkin, kuka valtavista fosfaattituloista hyötyy ja kuka ei.”

Suotuisaa kehitystä

Länsi-Saharan konfliktille ei ole edelleenkään ratkaisua näköpiirissä, vaikka USA:n ulkopoliittisen linjan muutokset antavat toivoa. Silti Khadad uskoo positiiviseen kehitykseen lähitulevaisuudessa.

”Näkemykseni mukaan nyt olisi sopiva hetki ratkaista tämä jumiutunut konflikti. Malin kriisi on herättänyt suurvallat tarkastelemaan Pohjois- ja Länsi-Afrikkaa kokonaisvaltaisemmin. Alueelliset kiistakumppanit Algeria ja Ranska ovat löytäneet toisensa Malin tapahtumien jälkeen. Taistelu terrorismia vastaan Pohjois-Afrikassa on tiivistänyt joiltain osin maiden yhteistyötä, ja edellytykset Länsi-Saharan konfliktin ratkaisulle ovat myös tällä saralla kohentuneet.”

Khadad painottaa, että kestävän ratkaisun löytäminen vaatii kaikilta uhrauksia.

”Ilman muuta ratkaisun saavuttaminen edellyttää molemmilta osapuolilta myönnytyksiä, ja me olemme siihen valmiita. Olemme valmiita takaamaan Länsi-Saharassa asuvien marokkolaisten turvallisuuden ja mahdollisuuden tasavertaiseen rinnakkaiseloon. Olemme myös valmiita jakamaan maamme luonnonvaroja. Kansainvälisen oikeuden mukaan meillä on oikeus kansanäänestykseen Länsi-Saharan tulevaisuudesta. Olemme valmiita hyväksymään äänestyksen tuloksen – oli se mikä tahansa.”

Karim Maiche