Kun Yhdysvaltain oikeusministeriö ilmoitti nostavansa syytteen 50:tä vasemmistolaisen Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat -liikkeen FARC:n johtajaa vastaan, asia sai laajaa julkisuutta amerikkalaisessa valtamediassa. Seuraavana päivänä julkaistua ulkoministeriön tiedotetta käsiteltiin lehdistössä kuitenkin yllättävän vähän.

Apulaisulkoministeri Anne Patterson totesi 24. maaliskuuta kolumbialaisessa Caracol-radiossa, ettei USA aio ryhtyä yksipuolisiin sotatoimiin FARC:n johtajien vangitsemiseksi Kolumbiassa, mutta on niihin valmis Kolumbian hallituksen pyynnöstä. USA:n hallitus on sekaantunut Kolumbian asioihin kaikilla muilla tavoin paitsi lähettämällä sinne taistelujoukkojaan. Tässä valossa Pattersonin lausunnon tarkoituksena oli osoittaa, että Bushin hallinto haluaa lähettää taistelujoukkoja Kolumbiaan taistelemaan FARC-sissejä vastaan.

FARC:n johtajia vastaan nostetut syytteet valaisevat Bushin hallinnon strategiaa kuvata FARC väkivallan ja huumekaupan päätekijänä Kolumbiassa. Todellisuus kuitenkin sotii räikeästi Valkoisen talon välittämää mielikuvaa vastaan. Syytettä nostaessaan USA ei esittänyt todisteita väitteilleen, että FARC:n johtajat ovat ansainneet 25 miljardia dollaria huumekaupasta ja että heidän vastuullaan on 60 prosenttia Yhdysvaltoihin kuljetetusta kokaiinista.

Useimmat Kolumbian asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että maan oikeistolaiset puolisotilaalliset joukot, ns. paramilitaarit, ovat huomattavasti kiinteämmin mukana huumekaupassa kuin kapinalliset. Kantaa tukevat lukuisat huumeratsiat, joissa takavarikoidun kokaiinin jäljet johtavat puolisotilaallisiin ryhmiin. Itse asiassa pahamaineisen Pablo Escobarin – jo lakkautetun Medellínin huumekartellin johtajan – yhteistyökumppanit perustivat Kolumbian merkittävimpiä puolisotilaallisia ryhmiä.

 

Huumeiden vastainen sota?

Bushin hallinto on nostanut FARC-liikkeen huumeiden vastaisen sotapropagandan parrasvaloihin. Samaan aikaan käy yhä ilmeisemmäksi, että USA:n tukema kampanja puolisotilaallisten joukkojen riisumiseksi aseista on pelkkää näytelmää. Maaliskuun puolivälissä entinen puolisotilaallisten johtaja Ivan Roberto Duque vahvisti julkisesti Caracol-radiossa sen mitä Amnesty International, YK ja monet asiantuntijat ovat esittäneet jo yli vuoden: aseista riisutut paramilitaarit ovat jälleen tarttumassa aseisiin. Duquen mukaan he tarjoavat palvelujaan huumekauppiaille tai yksityisille armeijoille eli puolisotilaallisille joukoille. Paramilitaarien tekemien tappojen määrä kasvoikin vuonna 2005 kaksinkertaiseksi edellisestä vuodesta.

Yli viisi vuotta kestänyt ja neljä miljardia dollaria maksanut Plan Colombia -hanke ei ole merkittävästi laskenut kokaiinin hintaa, laatua tai saatavuutta amerikkalaisissa kaupungeissa. Kolumbian presidentti Alvaro Uribe on USA:n tuella pyrkinyt tuhoamaan aseellisesti FARC:n taisteluvalmiutta jo kolme vuotta siinä kuitenkaan onnistumat-ta. Kolumbia saa maailman valtioista kolmanneksi eniten USA:n sotilaallista apua – tiedusteluapua, aseita ja koulutusta. Huumeiden vastaisen sodan varjolla lähetettävät taistelujoukot eteläamerikkalaisen kansan keskuuteen on Bushin hallinnon ainoa jäljelle jäänyt keino laajentaa sotaoperaatiotaan Kolumbiassa.

 

Vanha tuttu strategia

Aseellinen väliintulo ei todennäköisesti sisällä valtavien sotajoukkojen lähettämistä Kolumbiaan. Strategia on mahdoton, sillä Pentagon on tällä hetkellä niin sidoksissa Irakiin. Luultavimmin väliintulo tarkoittaisi, että laskuvarjojoukkoja lennätetään Kolumbian syrjäisille viidakkoalueille jahtaamaan FARC:n johtajia. Toisin sanoen USA:n armeija toisintaisi strategiaa, jonka avulla se paraikaa etsii al Qaida -johtajia syrjäisellä ja vuoristoisella Afganistanin ja Pakistanin rajaseudulla.

Ironista kyllä, Plan Colombia on osoittanut, ettei sen ensisijainen kohde FARC ole kovin riippuvainen huumekaupasta. Asiantuntijoiden James Brittainin ja James Sacoumanin mukaan Plan Colombian myötä kokapensaan viljely on dramaattisesti vähentynyt FARC:n hallitsemilla eteläisillä alueilla mutta kasvanut maan muissa osissa. Samaan aikaan ihmiskaappausten määrä on viimeisen kolmen vuoden aikana laskenut roimasti Uriben turvallisuustoimien vaikutuksesta. Mikäli FARC:n vastarinta olisi taloudellisesti riippuvainen näistä tulonlähteistä, kapinallisryhmän taisteluvalmiuden olisi täytynyt laskea oleellisesti viimeisen viiden vuoden aikana. Kuten Brittain ja Sacouman ovat todenneet, FARC:n iskut Kolumbian armeijaa, maan infrastruktuuria ja ulkomaisten suuryhtiöiden liiketoimia vastaan ovat kuitenkin lisääntyneet jyrkästi viimeisen kahden vuoden aikana.

USA:n sotatoimilla Kolumbiassa ei selvästi olisi paljoa tekemistä huumeiden vastaisen taistelun kanssa. Jos huumeet olisivat todellinen kohde, Bushin hallinto keskittyisi maan puolisotilaallisten joukkojen johtajiin. Nykyisen aseidenriisuntaan tähtäävän sopimuksen nojalla heidän kuitenkin sallitaan ylläpitää huumekauppaorganisaatioitaan eikä heitä luovuteta Yhdysvaltoihin. Sen sijaan heille langetetaan niinkin lyhyitä kuin 22 kuukauden tuomioita Kolumbian ylellisillä karjatiloilla.

 

Vapaakauppasopimuksen syyt ja seuraukset

USA:n sotatoimien laajentamisen todelliset päämäärät löytyvät syvältä ideologian ja talouden piiristä. Bushin hallinto pyrkii määrätietoisesti eliminoimaan vasemmistolaisen vastarinnan, joka on uhannut sitkeästi USA:n taloudellisia intressejä ja Washingtonin lähintä liittolaista alueella. Kolumbiasta on tullut yhä tärkeämpi öljyn ja kivihiilen lähde. Suurin osa luonnonvaroista sijaitsee maaseudulla, jossa monikansalliset yhtiöt ovat edelleen altistuneita kapinallisten iskuille. Ei ole sattumaa, että Bushin hallinto ilmoitti taisteluhalustaan Kolumbiassa vain vajaa kuukausi vapaakauppasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Talouspoliittiset linjaukset on tehty, monet niistä on vain toteutettava sotilaallisesti FARC:n peräänantamattomuuden vuoksi.

Ei ole odotettevissa, että amerikkalaisjoukot lähetetään Kolumbiaan ennen toukokuussa järjestettäviä presidentinvaaleja. Antiamerikkalainen mieliala on kolumbialaisten keskuudessa ollut korkealla helmikuusta lähtien, jolloin epäsuosittu vapaakauppasopimus allekirjoitettiin. Sen vuoksi amerikkalaisten sotiminen Kolumbiassa vaarantaisi Uriben mahdollisuuksia tulla valituksi uudelleen. Mikäli lähtökäsky Kolumbiaan kuitenkin annetaan, se tapahtunee pian Uriben vannottua toisen virkavalansa. USA:n sotatoimien laajentaminen auttaisi presidenttiä tehostamaan ns. demokraattista turvallisuusstrategiaansa, jota on toteutettu kohta neljä vuotta.

Garry Leech
Kirjoittaja on Colombia Journal -lehden päätoimittaja (www.columbiajournal.org). Zed Books julkaisee hänen kirjansa Crude Interventions – The United States, Oil and the New World (Dis)Order kesäkuussa 2006.

Suomentanut ja väliotsikoinut Henri Onodera