Uraaniaseille vaaditaan täyskieltoa

Pohjoismainen verkosto uraaniaseita vastaan perustettiin Oslossa viime vuoden lopulla, tarkemmin 9.11.2008. Verkoston ensimmäinen yhteinen konferenssi “Radioactive Wars Today” pidettiin 14.–15. marraskuuta 2009 Ruotsissa, Tukholmassa. Järjestelyistä vastasi suurimmaksi osaksi ruotsalainen Aktionsgruppen mot radioaktiv krigföring ARK (Toimintaryhmä radioaktiivista sodankäyntiä vastaan), mutta myös muiden maiden järjestöt tai verkostot osallistuivat ohjelman suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä rahoitukseen. Osanottajia oli noin 80–100 Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Suomesta, mistä osallistui Marika Lohi, Lea Launokari ja allekirjoittanut. Islannista ei yhteyshenkilökään, Gudridur Sigurbjörnsdottir, päässyt tulemaan.

Muissa pohjoismaissa on jokin järjestö tai ryhmä ottanut uraaniaseiden kiellon asiakseen, esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa Women’s International League for Peace and Freedom WILPF (Naisten kansainvälinen liitto rauhan ja vapauden puolesta). Vain Suomessa olemme jo muodostaneet kuuden järjestön ja liikkeen verkoston. Ainakin Ruotsin yhteyshenkilö Anita Lilburn on alkanut tehdä työtä verkoston muodostamiseksi.

Pääpuhujia olivat Ria Verjauw, Belgian verkoston puheenjohtaja ja ICBUW:n johtokunnan jäsen, ja Doug Weir, ICBUW:n koordinaattori Britanniasta. Ria Verjauw kertoi onnistuneesta työstä, joka johti uraaniaseet kieltävään lakiin. Laki tuli voimaan Belgiassa tämän vuoden kesäkuussa. Doug Weir puhui uraaniaseiden vaikutusten tutkimuksista ja painotti niiden jatkamisen ja päivittämisen tärkeyttä. Norjalainen Eva Fidjestöl, fyysikko ja Norjan WILPFin aktiivinen jäsen, piti esitelmän uraaniaseista, niiden ominaisuuksista, käytöstä ja vaikutuksista. Esitys oli konferenssin parasta antia, monitahoinen ja sisälsi myös uutta tarkkaa tietoa. Norjalainen Irakin veteraani Sjur Papazian kertoi Fallujan kaupungin erityisen pahasta tilanteesta: epämuodostuneista vauvoista ja erityyppisten syöpien lisääntymisestä.

Kirjailija Eva Moberg puhui voimakkaasti koko uraaniketjun vahingollisuudesta ja vaati ehdotonta ydinvoiman käytön lopettamista. Lea Launokarin ja minun yhteisesityksen aiheena oli ydinvoiman elinkaari. Puhuin osaltani uraaninlouhinnan ja ydinpolttoaineen valmistuksen linkistä uraaniaseisiin, uraaninlouhintahankkeista Suomessa niiden uhatessa maamme vielä sentään puhdasta luontoa ja erämaita ja kansanliikkeiden noususta niitä vastaan. Kun Marika Lohi esitteli kartalta uhanalaiset alueet ja paikkakunnat, ruotsalainen kuulija arveli, että Ruotsin kartta näyttänee samanlaiselta. Lea Launokari puhui atomivoiman ja ydinaseiden linkistä, saman kolikon eri puolista, saastuttavista jälleenkäsittelylaitoksista, atomivoiman valheellisesta resensanssista ja ydinjätteiden maailmanlaajuisesta ongelmasta.

Hämmästyttävä oli paneeli, jossa näytti siltä, että ydinaseiden vastustajat pelkäsivät uraaniaseiden vievän huomion heidän työltään, kun taas uraaniaseiden vastustajat katsovat molempien edustavan radioaktiivista sodankäyntiä ja pitävät yhteistyötä luonnollisena ja välttämättömänä. Emme ole onneksi kokeneet Suomessa vastakkainasettelua. Panelistit pääsivät kuitenkin järkevään sopuun, kun ottaa huomioon, että nykyisissä uusissa aseissa on todettu olevan erilaisia uraanin isotooppeja ja jopa käytettyä ydinpolttoainetta.

Tuttu Naomi Toyodan näyttely “Uraaniaseiden inhimillinen hinta” oli esillä konferenssipaikan aulassa, kylläkin pienemmässä kuvakoossa, mutta vaikuttavin tekstein. Näyttelyhän oli esillä Helsingissä täysimittaisena Eduskunnassa ja Sanomatalon käytävägalleriassa 2007 ja Ruoholahden metroasemalla syksyllä 2008. Sen jälkeen se on matkannut takaisin Brysseliin ja esille Euroopan parlamenttiin.

Yhteispohjoismainen verkosto aktivoitui 2.12.2008 YK:n äänestyksen jälkeen, kun Norja, Islanti ja Suomi äänestivät YK:n päätöslauselman puolesta, mutta Ruotsi ja Tanska jättivät vieläkin äänestämättä. Oli yhteistyön paikka Ruotsin ja Tanskan saamiseksi uraaniaseiden vastaiseen rintamaan, kun asia tulee seuraavan kerran syksyllä 2010 YK:n yleiskokouksen asialistalle. Jos kaikki pohjoismaat saadaan tuomitsemaan uraaniaseet epäinhimillisinä, sillä olisi varmasti vaikutusta epäröivien maiden – vähitellen myös vastahakoisten EU- ja Nato-maiden – mielipideilmastoon ja kansalaisten paineeseen niiden hallituksia kohtaan. Tätä painetta meidän on pohjoismaiden yhteisrintamassa luotava.

Konferenssin lopuksi osanottajat saivat hyväksyttäväkseen etukäteen valmistellun päätöslauselman. Ainoa muutosehdotus tuli viimeiseen lauseeseen, johon haluttiin ihmisten suojelemisen lisäksi eläinten suojelukin mukaan. Lisäys tuli eläinrakkailta nuorilta. Sen jälkeen päätöslauselma hyväksyttiin yksimielisesti. Siinä vaadimme uraaniaseiden täyskieltoa.

Anna-Liisa Mattsoff

Kirjoittaja on Uraaniaseet kieltoon -verkoston yhteyshenkilö Pohjoismaisessa verkostossa.