Keskustelen Kirgisiasta kotoisin olevan pakolaisnaisen kanssa. Hän on kansallisuudeltaan uiguuri. Turvallisuussyistä hän pyytää olla kirjoittamatta nimeään lehteen. Nimellä ei ole paljonkaan väliä. Se, mitä hän kertoo, on hänen kotimaassaan jokapäiväistä elämää.

Suomi on kaukana Kirgisiasta ja suurin osa lukijoista ei varmaan koskaan ole kuullutkaan uiguureista…

»Me uiguurit olemme vaikean kohtalon kokenut pieni islaminuskoinen kansanryhmä Keski-Aasiassa. Niin pieni kansa, että todella harvat ovat kuulleet meistä. Historiamme aikana olemme useamman kerran joutuneet jättämään kotiseutumme ja lähtemään pakolaisiksi.»

Uiguurien historiallinen kotimaa on Itä-Turkestan. Tämä hedelmällinen ja öljyrikas alue on nykyisin voimakkaan naapurin Kiinan aluetta. Kiina valloitti Itä-Turkestanin alueen 1900-luvun alussa ja karkotti samalla alueen alkuperäisasukkaat. Uiguurit joutuivat pakenemaan Neuvostoliittoon, mutta sielläkin he olivat toisen luokan kansalaisia.

Tilanne ei muuttunut Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen. Tällä hetkellä suurin osa uiguureista (noin 50 000) asuu Kirgisiassa, missä tilanne ei ole ollut viime vuosikymmeninä kovin rauhallinen. Hallitukset ovat kaatuneet ja niiden tilalle on tullut uusia. Yksi vain pysyy: kansallisia vähemmistöjä ja ennen kaikkea uiguureja pidetään Kirgisiassa toisen luokan kansalaisina.

Miksi uiguureja vainotaan Kirgisiassa?

»Vaino kirgiisejä kohtaan lisääntyi vuodesta 1996 alkaen. Kirgisian liittyi tuolloin Shanghain yhteistyöjärjestöön, jonka johdossa toimii Kiina. Kiina myönsi Kirgisialle miljoonalainat salaisilla ehdoilla, joissa vaadittiin kaikin tavoin tukahduttamaan historiallisena vihollisena pidetty uiguurikansa. Kirgisian oli pakko suostua näihin ehtoihin, koska maa oli taloudellisessa ahdingossa. Tämä siitäkin huolimatta, että uiguurit ovat ahkeria työntekijöitä. He ovat toimineet pääasiassa kaupan alalla ja tuoneet merkittäviä tuloja valtion kassaan. Politiikka kuitenkin ratkaisi, ja uiguureja alettiin tuhota kansakuntana.»

Ahdistelu ja epätasa-arvoinen asema valtaväestöön verrattuna leimaavat tällä hetkellä käytännössä jokaisen uiguuriperheen elämää Kirgisiassa. Uiguurit eivät saa työskennellä torilla tai kaupan alalla, vaikka aikojen alusta nämä alat ovat olleet heidän pääelinkeinojaan. Jos uiguuri ansaitsee hyvin ja rakentaa itselleen kauniin talon, saattaa naapurin kirgiisi vaatia häntä häipymään »omilta mailtaan», koska »sinä asut paremmin kuin me». Valittaminen valtion elimiin on turhaa ja jopa vaarallista, sillä valituksen jälkeen on suuri vaara joutua itse kaltereiden taa. On monia tapauksia, joissa ihmisiä on lavastettu huumeiden tai aseiden hallussapidosta ja samalla tuomittu muiden tekemistä selvittämättömistä rikoksista. Pahoinpitelyjen ja kidutusten avulla ihmisiä on pakotettu tunnustamaan tekoja, joihin he eivät ole olleet syyllistyneet, puhumattakaan toistuvien loukkauksien kuulemisesta kadulla. Niistäkään ei voi valittaa mihinkään.

Tässä yksi monista esimerkeistä. Uiguurimies oli pesemässä autoaan ja auton viereen heitettiin pistooli. Hän otti sen käteensä, ja samassa hänet pidätettiin, vietiin putkaan ja syytettiin useista rikoksista, joita hän ei luonnollisestikaan ollut tehnyt. Häntä pahoinpideltiin ja häneltä vaadittiin rahaa tai muuten hän joutuisi vankilaan. Tällä kaikella ei kuitenkaan saavutettu mitään, ja mies palautettiin kotiin invalidina.

Miksi tämä kaikki teidän mielestänne tapahtuu?

»Kaikista traagisinta uiguurikansan kohtalossa on se, että heillä ei ole tähän päivään mennessä ollut omaa valtiota eikä sorretulle kansalle löydy puolustajia. Viime kesänä kirgiisien murhatessa uzbekkeja Ošin kaupungissa Venäjä järjesti omat kansalaisensa turvaan hätätilaministeriön helikopterilla. Uiguurit jäivät turvattomiksi, ja moni heistä kuolikin yhdessä uzbekkien kanssa. Kirgiisit kirjoittivat uiguuriperheiden talon oviin ’sinä olet seuraava’.»

Tiedän, että monet uiguuripakolaiset yrittävät saada turvapaikan Euroopassa. Kuinka helppoa uiguurin on päästä Kirgisiasta tänne?

»Kirgisia on tehnyt käytännössä mahdottomaksi sen, että uiguurit saisivat viisumin Eurooppaan, puhumattakaan Kanadasta tai USA:sta. Kirgisian presidentti on antanut määräyksen, jolla kielletään uiguurien lähtö maasta. Ošin kaupungin väkivaltaisten tapahtumien aikaan monet pakenivat Venäjälle. Pakolaisten suuri määrä todistaa maan asioiden olevan huonosti, mitä Kirgisian uusi johto ei halua lainkaan tunnustaa.»

Mutta elämä Kirgisiassa on käynyt hyvin sietämättömäksi…

»Uiguuri voi elää edes jotenkin rauhassa vain siinä tapauksessa, että hän vaikenee kuin muuri ja hyväksyy kaikenlaisen ahdistelun ja syrjinnän. Jos hän yrittää vastustella, häntä odottaa kauhea kohtalo. Joko hän joutuu vankilaan tai katoaa jäljettömiin eivätkä sukulaiset saa koskaan tietää hänen kohtalostaan. Monet vankilaan joutuneista ovat tulleet murhatuksi siellä.»

Tilanne muistuttaa paljon Tšetšenian tilannetta Venäjän valloituksen aikana, eikö vain?

»Kyllä. Kaikessa surullisinta on se, että tällä hetkellä Kirgisian vallanpitäjien uiguureihin kohdistamaa kansanmurhaa ei huomata lännessä. Uiguurien sorto Kiinassa on yleisesti tiedossa, ja kuka tahansa uiguuripakolainen saa lähes automaattisesti turvapaikan monissa Euroopan valtioissa. Enemmistö maista pitää kuitenkin Kirgisiaa olosuhteiltaan normaalina.»

Toivomme että tämä artikkeli opettaa ymmärtämään kuinka kaukana tällaiset kuvitelmat ovat todellisuudesta.

Jelena Maglevannaja

Suomentanut: Tarja Jalovaara