Suomalaisissakin tiedotusvälineissä raportoitiin syyskuun lopulla Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoganin vihjauksesta käynnistää uudelleen neuvottelut PKK:n ja kurdikapinallisten kanssa. Erdogan viittasi jopa mahdollisuuteen omassa vankilassaan Imralin saarella elinkautistuomiota kärsivän PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin aseman ottamista mukaan neuvotteluihin. Mutta tämäkin lienee ollut vain hämäystä, sillä samaan aikaan Ranska, mitä ilmeisimmin Turkin vaatimuksesta pidätti Kurdistanin kansalliskongressia edustavan Adem Uzunin, joka olisi voinut toimia yhtenä välittäjänä mahdollisissa neuvotteluissa.
Turkkia on vuodesta 2002 lähtien hallinnut Oikeus ja kehitys -puolue AKP. Puolue nousi talouskriisin varjosta valtaan suurin lupauksin muutoksista liittyen demokratiaan, Kyproksen tilanteeseen, EU-jäsenyyteen ja kurdikysymykseen. Maltilliseksi islamistipuolueeksi luonnehdittu AKP toteuttikin aluksi monia uudistuksia ja neuvotteli 2009–2011 PKK:n kanssa Oslossa.
Adem Uzunin mukaan uudistuspolitiikka on kuitenkin pysähtynyt puolueen vallan kasvun myötä. Pikku hiljaa puolue on vahvistanut asemansa paitsi politiikassa, myös armeijassa, poliisivoimissa, valtion byrokratian muilla alueilla. Tämän saavutettuaan AKP on muuttanut kurssinsa melko täydellisesti, ja lupaukset uudistuksista ovat vaihtuneet kurdien osalta poliittiseen vainoon. Uudistustuspolitiikka näyttääkin olleen vain pelkkä savuverho kannatuksen lisäämiseksi ja valta-aseman saavuttamiseksi.
Turkin tiedustelu MIT kävi PKK:n kanssa salaisia neuvotteluja 2009-2011 Oslossa. AKP sai 2011 vaalivoiton ja selkeän enemmistön parlamenttiin ja neuvottelut päättyivät, ja sota Turkissa kiihtyi uudelleen. Turkkia ovat auttaneet niin poliittisesti kuin taloudelliseksi sekä USA, Saudi-arabia että Qatar. Ehtona on ollut tukijoiden poliittisten tavoitteiden tukeminen Lähi-idässä laajemmin ja vastapalveluksena tuki Turkin sodalle PKK:ta vastaan.
Erdoganin hallitus on aloittanut laajat sortotoimet kurdialuiella. Yli 8 000 vaaleilla valittua kurdiedustajaa, toimittajaa ja eri järjestöjen edustajaa on vangittu. Sotilaalliset operaatiot eivät rajoitu vain Turkin alueelle ja pommituksessa kuollut myös siviilejä. Eurooppa ja USA ovat olleet hiljaa, kuten suurin osa tiedotusvälineistä. Turkki väittää sotivansa terrorismia vastaan, mutta miten perustella vaaleilla valittujen kurdiedustajien ja muiden toimijoiden pidätykset. Turkki väittää pidätettyjä PKK:n tukijoiksi. Mutta näin leimataan kaikki poliittisesti aktiivit kurdit.
Adem Uzunin mukaan takana on pelko muiden Lähi-idän maiden kaltaisesta kansannoususta. Tavoitteena on kaiken mahdollisen poliittisen organisoitumisen estäminen. Tämän takia on pidätetty kaikki, joilla voisi olla johtava rooli kurdioppositiossa. Pidätyt ovat vaatineet mahdollisuutta puolustautua omalla äidinkielellään ja kieltäytyneet käyttämästä turkinkieltä oikeudenkäynneissä. Oikeutta voi kyllä käydä ranskaksi, tai vaikka suomeksi, mutta ei omalla äidinkielellään, koska sellaista ei Turkin mukaan ole olemassa.
Adem Uzun korostaa, että sotilaallista ratkaisua ei ole, neuvottelut ovat ainoa tie konfliktin ratkaisemiseksi. Hänen mukaansa paras ratkaisu olisi 14 vuotta pidätettynä olleen PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin vapauttaminen ja todellisten neuvottelujen aloittaminen. Öcalan ei ole kuitenkaan voinut olla minkäänlaisessa yhteydessä ulkomaailmaan 420 päivään, mikä huolestutta kurdeja. Hänen roolinsa on kuitenkin erittäin tärkeä, sillä Uzunin mukaan kansa kuuntelee ja kunnioittaa häntä edelleen kurdien johtajana. Ainoa vaihtoehto on dialogi hänen ja kurdiorganisaatioiden kanssa. Turkissa on joitakin poliittisia elementtejä valmiita dialogiin, mutta merkittävissä puolueissa ei ole halukkuutta todelliseen dialogiin. Kurdipuolue uhataan taas kieltää ja jopa vangita sen kansanedustajat.
Kurdit voivat elää Turkissa vain yksilöinä, mutta eivät kansana. Kaduilla, kotona ja vankiloissa voit puhua kurdinkieltä, mutta he eivät voi saada esimerkiksi opetusta omalla äidinkielellään. Uzunin mielestä EU:n tulisi painostaa Turkkia kurdien oikeuksien toteuttamiseksi. Hänen mielestään kansalaisyhteiskunnan rooli tässä on erittäin tärkeä. Ihmisoikeus-, rauhan- ja muut järjestöt ovat merkittävässä asemassa. Liittoutumalla kurdien kansalaisjärjestöjen kanssa ne voivat saada todellisia muutoksia aikaan.
Teemu Matinpuro
