Egypti, Niilin lahja, tunnetaan pyramideistaan ja tuhansia vuosia vanhasta muinaiskulttuuristaan. Maa on sekoitus uutta ja vanhaa, rikasta ja köyhää. Egyptin historia etsii vertaistaan, mutta menneisyyden raunioiden varaan on vaikea rakentaa nykypäivää. Nopea väestönkasvu on maan kehitykselle haitallista etenkin, kun suurin osa maan 80 miljoonasta ihmisestä asuttaa noin neljää prosenttia koko maan pinta-alasta.

Aloittaessani tämän artikkelin kirjoittamista mietin, onko syytä korostaa näkemyksiä Egyptin yhteiskunnan eroista Suomeen verrattuna. On kuitenkin pakko todeta, että elämä ja arki Egyptissä ovat hyvin samankaltaisia kuin muuallakin. Ihmiset painivat samojen ilon aiheiden ja surujen kanssa kuin missä tahansa muualla. Erot ovat varsin pieniä, mutta toki maalla on omat ominaispiirteensä.

Turismi on Egyptin merkittävin tulonlähde Suezin kanavamaksujen jälkeen. Ulkomaalaisiin suhtaudutaan maassa hyvin positiivisesti. Ihmiset ovat poikkeuksellisen ystävällisiä; joskus ehkä liiankin auttavaisia. Ystävystyminen on maassa muutenkin helppoa. Usein lyhyen juttelun jälkeen kysytään: ”Ollaanko kavereita”? Sitten vaihdetaankin jo puhelinnumeroita.

Ulkomaalaisten suhtautumisessa egyptiläiseen yhteiskuntaan tuntuu sen sijaan olevan parantamisen varaa. Monesti maata tarkkaillaan ennakkoluulojen värittämien asenteiden kautta ja etsitään vahvistuksia omille käsityksille kulttuurisista eroista. Egyptin väestöstä karkeasti ottaen puolet on lukutaidottomia. Ongelmat, joihin saattaa törmätä Egyptissä, on syytä sijoittaa oikeisiin mittasuhteisiin, jos haluaa verrata elämän rytmiä esimerkiksi Suomen arkeen. Ovathan Korsonkin yhteiskunnalliset ongelmat erilaisia verrattuna vaikkapa Kaivopuistoon. Miksi ongelmia usein etsitään uskonnollisista tai kulttuurisista eroista? Islamin ja muslimien demonisointi mediassa on tehnyt tehtävänsä.

 

Vaiennettu oppositio

Egyptillä on vuodesta 1981 ollut presidentti Hosni Mubarakin kasvot. Alhainen äänestysprosentti kertoo siitä, ettei Mubarak ole koko kansan presidentti, vaikka häntä usein mainostetaankin faaraon kaltaisena jumalhahmona. Toisaalta hänen kaudellaan on tehty merkittäviä parannuksia terveydenhuollon, koulutuksen ja talouden sektoreilla. Egypti on myös palannut arabimaailman keskiöön, josta se suljettiin ulkopuolelle Israelin kanssa solmitun erillisrauhan vuoksi. Rauhan solmimisen seurauksena Egypti on nauttinut USA:n talousavusta ja samalla maan demokratian tilaa on katsottu läpi sormien. Jos marssii tahdissa, ihmisoikeusrikkomukset eivät häiritse. Maan yksityistäminen tapahtuu kansainvälisen valuuttajärjestö IMF:n ehdoilla. Viime viikolla myytiin Aleksandrian pankki italialaiselle yhtiölle.

Egypti ei ole demokraattinen valtio. Ihmisoikeusrikkomukset ja kidutus ovat maassa arkipäivää. Poikkeustilalaki antaa poliisille oikeuden pidättää ja vangita ihmisiä ilman oikeudenkäyntiä, takavarikoida materiaalia sekä käsitellä uskonnolliset kysymykset turvallisuuskysymyksinä. Oppositio pidetään kurissa kovalla kädellä. Vuoden alussa maassa tehtiin uudistuksia perustuslakiin. Muutokset kaventavat opposition liikkumavaraa entisestään, ja niiden myötä Egypti otti askeleen lähemmäksi poliisivaltiota. Ihmisoikeusjärjestöt arvostelivat terrorismin vastaisen sodan varjolla toteutettuja uudistuksia. Egyptissä varaudutaan Mubarakin jälkeiseen aikaan.

 

Egyptin kahdet kasvot

Egyptiläinen yhteiskunta on varsin maskuliininen. Maalla on kahdet kasvot riippuen siitä, onko katsoja mies vai nainen. Katukuvassa miehet ovat usein etualalla. Kahvilat ja ravintolat täyttyvät lähinnä miehistä. Kaupunkien yleisilme muistuttaa joskus sotkuista poikamiesasuntoa. Kairon ja Aleksandrian katuja koristavat pientä purtavaa tarjoavat kojut. Samalla johdot roikkuvat miten sattuu pitkin talojen seiniä ja vesi vuotaa kadulle rikkinäisestä putkesta. Mitään ei oikein tehdä loppuun. Parempi organisointi ja järjestys olisivat toisinaan paikallaan. Toisaalta egyptiläiset ottavat elämän kevyesti. Ihmisillä on harvoin kiire. Elämä on paljon joustavampaa kuin kiireen piinaamissa länsimaissa, eikä pilkkua viilaamalla vaikeuteta arkea. Julkiset kulkuneuvot eivät jätä viimeistä mattimyöhästä huitomaan tienposkeen. Tieltään eksynyt saatetaan vaikka kävellen perille, jos on tarpeen.

Herää kuitenkin kysymys, missä ovat naiset. Sukupuolisyrjinnästä on hyvä puhua universaalina ilmiönä ja muistaa epäkohdat myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Tasa-arvokysymyksissä Egyptillä on silti paljon parantamisen varaa. Erilainen naisiin kohdistuva häirintä kaduilla on varsin yleistä. Vislaukset ja huomionosoitukset silti harvoin johtavat ikävämpiin seurauksiin. Todella surullista on kuitenkin se, että eri tilastojen mukaan yli puolet naisista ympärileikataan. Näihin toimenpiteisiin tulisi suhtautua erittäin vakavasti.

Egyptiläiset pitävät hyvästä ruuasta. Toreilla pöydät notkuvat erilaisista hedelmistä ja vihanneksista, jotka saattavat ulkoapäin näyttää huonolaatuisemmilta kuin ovatkaan. Lisäaineet taitavat puuttua niistä kokonaan, minkä huomaa myös maussa. Ehkä se on yksi syy siihen että ihmiset suorastaan rakastavat syömistä. Pelkästään lähikauppakäynnillä saattaa yhtäkkiä löytää itsensä syömässä päivällistä jonkun uuden tuttavansa kanssa.

Teksti ja kuva Karim Maiche

Kirjoittaja on suomalainen vaihto-opiskelija Aleksandrian yliopistossa