Useimmat yhdysvaltalaiset ovat itsekin tietämättömiä siitä, että maan armeijan tukikohdat ja varuskunnat kattavat käytännössä koko planeettamme. Etelänapamannerta lukuun ottamatta kaikialle levinnyt tukikohtien massiivinen verkosto muodostaa itse asiassa uudenlaisen imperiumin. Ymmärtämättä tätä tukikohtien mittakaavaa ei voi myöskään ymmärtää Yhdysvaltojen vallanhalun määrää ja luonnetta, eikä sitä kuinka militarismi syö pohjaa Yhdysvaltojen perustuslailta ja maan tulevaisuudelta.
Yhdysvaltojen armeija työllistää yli puoli miljoonaa sotilasta, vakoojaa, teknikkoa, opettajaa ja muuta palkollista. Hallitakseen maailman valtameriä Yhdysvalloilla on 13 valtavaa laivaston iskuryhmää, jotka on rakennettu nationalistisesti nimettyjen lentotukialusten ympärille. Iskuryhmien tulivoima kattaa lähes koko Yhdysvaltojen asearsenaalin, mannertenvälisiin ydinohjuksiin saakka.
Tämä tukikohtien verkosto tuo voittoja teollisuudelle ja yrityksille, jotka suunnittelevat ja valmistavat aseita armeijalle tai ottavat huoltosopimuksia tukikohtien rakentamisesta ja niiden ylläpidosta. Yksi tällaisten yritysten tehtävä on huolehtia, että sotaväki kulkee siisteissä vaatteissa, nukkuu miellyttävissä tiloissa, syö hyvää ruokaa ja nauttii ajastaan heille tarjotun viihteen parissa.
Kokonaiset sektorit Yhdysvaltojen taloudesta ovat nykyisin riippuvaisia armeijasta. Toisen Irakin sodan aattona puolustusministeriö tilasi esimerkiksi ylimääräisiä risteilyohjuksia ja köyhdytettyä uraania sisältäviä ammuksia tankkeihinsa, mutta myös lähes 300 000 pulloa aurinkovoidetta. Tämä kuvaa sitä, kuinka monipuolisia armeijan tekemät hankinnat ovat.
VÄHINTÄÄN 700 TUKIKOHTAA YHDYSVALTOJEN ULKOPUOLELLA
Yhdysvaltojen tukikohtien laajuudesta on vaikea saada tarkkaa kuvaa. Viralliset luvut ovat vain suuntaa-antavia. Maan puolustusministeriön julkaiseman Base Structure Report for Fiscal Year 2003 (suomeksi Tukikohtien rakenneraportti verovuodelle 2003) mukaan Pentagon omistaa tai on vuokralla 702 tukikohdassa noin 130 eri maassa Yhdysvaltojen ulkopuolella. Tämä tietysti niiden 6 000 tukikohdan lisäksi, jotka USA:lla on omilla alueillaan. Ulkomaisissa tukikohdissa on Pentagonin omien laskelmien mukaan liki 45 000 sen omistamaa rakennusta, ja noin 5 000 rakennusta, joissa armeija on vuokralaisena. Osa tukikohdista on niin valtavia, että niissä tarvitaan jopa yhdeksää sisäistä bussilinjaa kuljettamaan sotilaita ja työntekijöitä alueen sisällä. Bagdadin pohjoispuolta valvova Camp Anaconda on yksi tällainen jättiläiskasarmi. Tukikohdan pinta-ala on 25 neliökilometriä ja sinne on majoitettu noin 20 000 sotilasta.
Vaikka luvut ovat suuria, ne eivät anna koko kuvaa Yhdysvaltojen tukikohtien laajuudesta. Puolustusministeriön raportti ei mainitse Kosovon tukikohtia, eikä myöskään syyskuun yhdennentoista jälkeen Irakiin, Israeliin, Afganistaniin, Kuwaitiin, Kirgisiaan, Qatariin ja Uzbekistaniin – niin sanotun epävakauden kaaren alueelle – pystytettyjä tukikohtia. Esimerkiksi Camp Anacondaa raportti ei mainitse.
Japanin eteläisimmällä saarella Okinawalla raportti väittää olevan vain yhden tukikohdan, Camp Butlerin, vaikka todellisuudessa siellä on kymmenen tukikohtaa. Yksi niistä on merijalkaväen ilmavoimien tukikohta Futenma, joka vie 480 hehtaaria (yli sata kertaa Kampin työmaan kokoinen alue) maata Okinawan toiseksi suurimman kaupungin Ginowanin keskustasta. Pentagon ei myöskään mainitse viiden miljardin dollarin sijoituksia Englannin ilmavoimien tukikohtiin, jotka toimivat USA:n armeijan sotilas- ja vakoilutukikohtina. Totuudenmukaisessa tarkastelussa Yhdysvalloilla olisi luultavasti jopa yli tuhat tukikohtaa muualla kuin Pohjois-Amerikassa. Varmaa tietoa ei kuitenkaan ole. Vain se tiedetään, että tukikohtien lukumäärä on viime vuosina ollut jatkuvassa nousussa.
YHDYSVALTOJEN JÄLJET MAAILMASSA
Menneinä aikoina imperialismin leviämistä saattoi seurata laskemalla siirtokuntien määrää. Yhdysvaltojen versio siirtokunnasta on sotilastukikohta. Seuraamalla tukikohtien verkoston leviämistä voi samalla seurata Yhdysvaltojen vallan leviämistä ja militarismia, joka siihen kytkeytyy. Vaikka USA:n valta ja militarismi ovat molemmat ennennäkemättömissä ulottuvuuksissa, ovat ne vaarassa ottaa lähitulevaisuudessa jättiaskeleen vielä nykyistäkin pidemmälle. Seuraukset olisivat tuhoisat, eivätkä vähiten USA:lle itselleen. Maan talouden tila on jo nyt huonossa kunnossa, ja jatkuvat menot armeijan ylläpitoon eivät helpota sen tilaa.
Yhdysvallat käyttää eniten maailmassa rahaa armeijaansa, enemmän kuin 20 seuraavaksi suurinta maata käyttävät armeijoihinsa yhteensä. Maan talous ei kestä tällaista pitkään. Jo nyt maan budjetti koettelee fantasian ja todellisuuden rajoja. Yhdysvaltojen nykyinen asema maailman mahtavimpana valtiona on sen hallinnon tärkein tavoite. Tilanteen säilyttäminen nykyisellään onnistuu vain sotilaallisin keinoin, sotilasvallan ollessa lopulta ainoa Yhdysvaltojen ylivoimaisen vallan muoto. Tämän vallan ylläpitäminen on monimutkaista ja vaikeaa, mutta Yhdysvallat ei säästele huolehtiessaan ”strategisista intresseistään”.
Yhdysvallat on suunnitellut luopumista eräistä tukikohdistaan Keski-Euroopassa. Samalla se kuitenkin rakentaa lukuisia uusia tukikohtia entisiin IVY-maihin, joista on vastikään tullut Nato-jäseniä. Pentagon tekee tämän monista syistä. Yksi syy on Euroopan hallinta. Pentagonin mukaan toisena syynä voidaan nähdä näiden uusien (ja köyhien) maiden ”sallivammat ympäristölainsäädännöt”. Pentagon jättää tukikohdistaan aiheutuvat ympäristötuhot aina emämaiden huolehdittavaksi. Aihe on ajankohtainen Okinawassa, jossa asevoimien tukikohtien vaikutukset ympäristöön ovat olleet tuhoisat.
Pentagon toimii näin osaksi sen vuoksi, että se haluaa jo poliittisista syistä erottaa toimensa täysin siviilihallinnon vaikutuspiirin ulkopuolelle. Tämä näkyy myös Yhdysvalloissa, jossa puolustusministeriö on onnistunut hankkimaan asevoimille mm. poikkeusluvan, jonka nojalla sen ei tarvitse noudattaa muulle teollisuudelle ja siviilialan toimijoille pakollista uhanalaisten lajien ja valtamerien nisäkkäiden suojeluohjelmaa. Pentagon onkin muodostunut jo eräänlaiseksi valtioksi valtion sisällä omine riippumattomine lakeineen ja sääntöineen. Samalla Yhdysvaltojen tukikohdat ulkomailla ovat kuin omia pieniä valtioitaan, irrallaan paikallisesta lainsäädännöstä, kulttuurista ja ympäristöstä.
ANTTI JAUHIAINEN
Lähteet:
– Department Of Defense Base Structure Report
– Sorrows of Empire: An Interview
– Chalmers Johnson: America’s
Empire of Bases