Tinariwen – vastarintamusiikkia

Helsingissä palattiin marraskuun alussa bluesin juurille, kun maailmanmusiikkiyhtye Tinariwen Pohjois-Malin karulta aavikolta soitti Korjaamolla ilmeettömästi tiukalla groovella. Bändi on vaikuttava, eikä se kosiskele yleisöään. Musiikki kumpuaa syvällisestä nostalgiasta ja vie kuulijansa Saharan ankaraan todellisuuteen.

Tinariwen kutsuu itseään työttömien sukupolveksi. Paimentolaistuaregit joutuivat usein jättämään kotiseutunsa köyhyyden ja heihin kohdistuneiden väkivaltaisuuksien vuoksi. Karjanhoito ja kaupankäynti olivat käyneet lähes mahdottomiksi.

Ibrahim Ag Alhabib perusti Tinariwenin vuonna 1982 nimellä Taghreft Tinariwen (autiomaiden kehitys) Libyan edesmenneen johtajan Muammar Gaddafin sotilasleirillä. “Malissa hallitus murhasi 1960-luvun kapinassa tuaregisiviilejä, ja monet pakenivat Algeriaan ja Libyaan. Libyassa Gaddafi käytti hyväkseen tuaregien asemaa sijoittamalla heidät sotilasleirilleen. Myös Gaddafi petti meidät”, basisti Eyadou Ag Leche kertoo.

Assouf – syvällistä nostalgiaa
Tinariwenin sanoitukset kertovat elämästä, kansanrunoudesta ja itsenäisyystaistelusta. Vaikutteita on otettu sekä amerikkalaisesta bluesista että kansanmusiikista.
”Meillä ei ollut aluksi moderneja instrumentteja, musiikki koostui laulusta, runoudesta ja perinteisistä soittimista. Modernien soittimien myötä soundi muotoutui uudelleen”, Ag Leche kuvailee. “Se oli menestystarina, oli jännää soittaa sähkökitaralla”, yhtyeen ranskalainen huilisti ja kiertuemanageri Bastien Gsell kertoo.

Tinariwenin musiikkia kutsutaan usein aavikkobluesiksi. Sähkökitaroita ei alkuvaiheessa ollut, mutta bluesin juurista puhuttaessa on myös vaikea olla sivuuttamatta Afrikkaa.

“Blues syntyi afrikkalaisen väestön keskuudessa Amerikassa, jossa se sai inspiraationsa rytmistä, oikeastaan junan tuksutuksesta – aavikolla puolestaan kamelin liikkeistä. Musiikki syntyy aina ympäristössä. Nostalgia, assouf, on tärkein tunnetila, uskon sen sisältyvän bluesiin myös Marokossa, Portugalissa ja muualla lähialueilla”, Gsell kuvailee.

“Blues syntyy elämästä”, lisää Ag Leche. “Vaikka meillä ei aavikolla ollut radioita tai televisioita, blues eli sydämissämme. Minulle blues on 90-prosenttisesti afrikkalaista musiikkia, myöhemmin nuoret kehittivät sitä kukin omassa ympäristössään.”

Ali Farka Toure soitteli naapurissa

Vuonna 2006 kuollutta, niin ikään malilaista Ali Farka Tourea pidetään eräänä aavikkobluesin luojana, ja hän kuuluukin Tinariwenin esikuviin. Tinariwen on esikuvaansa rankempi, mutta Touren vaikutusta soundiin ja ylipäänsä yhtyeen olemassoloon ei voi kiistää.

“Tunsimme toisemme hyvin, hän asui muutaman kilometrin päässä. Soittelimme paljon yhdessä, mutta emme tehneet varsinaista yhteistyötä. Olimme molemmat kiireisiä, ei siihen muuta syytä ollut”, Ag Leche muistelee.

“Nyt yhtye koostuu lähes kolmesta sukupolvesta. Ibrahim ei tullut tänään keikalle, hänellä alkaa olla jo ikää ja hän haluaa nähdä, miten nuoret pärjäävät. Sahelin tilanteenkaan vuoksi hän ei halunnut jättää läheisiään”, Gsell kertoo.
Helmikuussa Ibrahim ja kitaristi-laulaja Elaga Al Hamid jäivät ristituleen. Taistelut Pohjois-Malissa ovat kiihtyneet viime kuukausien aikana, kun tuaregit ovat ottaneet yhteen ääri-islamistien kanssa.

Karim Maiche