Terroristi?

Lempeäkatseinen Kurdistanin kansalliskongressin (KNK) edustaja Adem Uzun istuu haastateltavana kalliolaisessa kahvilassa. Haastattelun aiheena on kurdien tilanne, erityisesti Turkissa ja Syyriassa. Muutamaa viikkoa myöhemmin tulee tieto, että Uzun on pidätetty Ranskassa. Haastattelussa hän mainitsee matkustavansa lokakuussa Pariisiin osallistuakseen Länsi-Kurdistania (Syyrian Kurdistan) koskevaan konferenssiin Ranskan parlamentissa. Juuri ennen hänen pidätystään Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan oli puheessaan syyttänyt Saksaa ja Ranskaa siitä, että ne sallivat terroristijohtajien matkustaa vapaasti Euroopassa. “Terroristin” viesti tuntuu olevan kuitenkin hyvin rauhanomainen.

Adem Uzun kertoo, että Kurdistanin kansalliskongressi on perustettu vuonna 1999. Tavoitteena on ollut yhdistää neljän eri valtion (Iran, Irak, Syyria ja Turkki) alueella asuvia kurdivähemmistöjä, pyrkiä vaikuttamaan kansainvälisen diplomatian avulla heidän asemaansa ja työskennellä kurdikulttuurin ja -kielen ja naisten aseman puolesta. Kongressin työ on vasta alussa, ja tavoitteiden saavuttamiseen on vielä pitkä matka. Kaikki kurdijärjestöt kuitenkin kunnioittavat KNK:n toimintaa ja yhteistyö kehittyy vähitellen.

Muutama vuosi sitten kaikki kurdijärjestöt sitoutuivat julkisesti olemaan taistelematta keskenään. Viime vuosikymmenten aikana eri järjestöt olivat aika ajoin taistelleet toisiaan vastaan myös sotilaallisesti.

Lähivuosien tavoitteena on järjestää kaikki kurdijärjestöt kokoava kansallinen konferenssi yhteisen strategian luomiseksi edistämään kurdien oikeuksia kaikkialla Kurdistanissa. KNK:lla ei ole itsenäisyystavoitteita, eikä sillä ole omia aseellisia joukkoja. Kunkin valtion kurdien tulee määrittää omat tavoitteensa liittyen siihen miten ne ratkaisevat asemansa ja oikeutensa: itsehallinnon, liittovaltiorakenteen tai muun järjestelyn kautta. Tärkeintä on rauhanomainen ratkaisu, joka perustuu demokratiaan ja kurdien perusoikeuksien kunnioittamiseen.

Monilla kurdijärjestöillä on kuitenkin myös omia aseellisia joukkoja. KNK on ollut politiikaltaan lähellä Turkin kurdien työväenpuolue PKK:ta, jonka sissien ja Turkin armeijan välillä taistelut ovat viime aikoina taas kiihtyneet.

Kurdijärjestöt ahtaalla myös Euroopassa

PKK on vuodesta 2002 ollut EU:n julkaisemalla terroristijärjestölistalla. Uzunin mielestä PKK:n julistaminen terroristijärjestöksi ei ollut juridinen vaan poliittinen päätös, joka on syntynyt Turkin painostuksesta. Erityisesti ajankohta listalle lisäämisestä on outo, juuri tuolloin PKK oli käytännössä lopettanut sotatoimet ja vetäytynyt Irakin alueelle. Järjestö oli ilmaissut valmiutensa rakenteellisiin muutoksiin, neuvotteluihin ja rauhanomaisen ratkaisuun. PKK:lla ei ole ollut mahdollista puolustautua terrorismisyytöksiä vastaan missään oikeusistuimessa.

Turkin kurdit kokevat pikemminkin olevansa valtioterrorin ja sodankäynnin uhreja. Yli neljätuhatta kurdikylää on tuhottu ja tuhansia ihmisiä on tapettu ja vangittu sodan aikana. Tästä huolimatta PKK ja muut kurdijärjestöt ovat valmiita dialogiin.

Terroristilistalla oleminen leimaa Uzunin mukaan kurdit laajemminkin terroristeiksi. Se on merkittävä haitta myös yhteistyölle eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Paine kurdijärjestöjen toimintaa vastaan Euroopassa kuitenkin jatkuu: järjestöjä kielletään ja toimintoja vaikeutetaan.

Lukemattomat Euroopassa asuvat kurdit ovat aikoinaan kärsineet sodasta. Monet heistä ovat kotoisin Turkin armeijan tuhoamista kylistä ja kaikilla on edelleen sukulaisia Turkissa, osalla myös PKK:n riveissä taistelijoina. Joten on luonnollista, että heidän yhteytensä kotiseuduilleen ovat edelleen vahvat ja että heitä kiinnostavat alueen tapahtumat ja he haluavat vaikuttaa tilanteenseen.

Ongelmallista on mikäli Eurooppa hankaloittaa kaikenlaista organisoitunutta toimintaa kieltämällä kurdijärjestöjä ja rauhanomaisia mielenilmauksia. Uzun painottaa kuitenkin, että kurdijärjestöjen tulee toimia rauhanomaisesti paikallisten lakien mukaan.

Turkki on propangandansa avulla pystynyt luomaan Eurooppassa negatiivisen kuvan kurdeista. Kurdit eivät missään nimessä vastusta eurooppalaisten valtioiden ja Turkin välistä yhteistyötä esimerkiksi talouden saralla. He vetoavat ainoastaan siihen, että Euroopan tulisi kuunnella ja käydä keskusteluja molempien osapuolten kanssa.

Uzun toteaa, että erityisesti Euroopassa asuva kurdinuoriso kokee asemansa hankalaksi. He pohtivat minne he kuuluvat, kuka heitä edustaa ja kuka puolustaa kurdien oikeuksia. Useimmat heistä ovat sopeutuneet hyvin eurooppalaisiksi, mutta heillä on identiteettiongelmia. Mikäli sota PKK:ta vastaan Kurdistanissa jatkuu ja laajenee niin vaarana on, että nuoriso radikalisoituu mikäli kurdijärjestöjen toimintaa hankaloitetaan. Jokin aika sitten Saksassa järjestettiin kurdien 20. kansainvälinen kurdikultttuurifestivaali, joka kokosi yli 100 000 osallistujaa. Poliisin provokaation takia tapahtumaan liittyi myös väkivaltaisuuksia.

Järjestäytynyt toiminta mahdollistaa kurinalaisemman toiminnan – maanalaista tai järjestäytymätöntä toimintaa on hankalampi ohjata tai kontrolloida valtion taholta. Tämän takia eurooppalaisten valtioiden pitäisi pikemminkin auttaa kurdeja organisoitumaan kuin kieltää järjestöjä.

Lähi-itä ja kurdit tänään

Uzunin mukaan tilanne Lähi-idässä on sama kuin ottomaanien imperiumin hajottua ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin syntyi alueen nykyinen geopoliittinen kartta ja vielä osin vallitseva tasapaino. Tuolloin kurdien toiveet petettiin niin eurooppalaisten siirtomaaisäntien kuin Kemal Atatürkin johtaman uuden Turkin taholta.

Nyt vanha järjestys on kuitenkin horjumassa ja uutta uutta poliittista, taloudellista sekä sotilaallista tasapainoa haetaan. Alueen asukkaat ovat nousseet kapinaan epädemokraattisia hallitsijoita vastaan, ja ulkovallat pyrkivät mukaan vallanjakoon.

Ulkopuoliset tekijät kuten arabivaltiot, Turkki, Venäjä ja muut pyrkivät takaamaan vaikutusvaltansa, omat taloudelliset ja muut interessinsä. Venäjän erityisintressinä esimerkiksi on säilyttää läsnäolo ja sotilastukikohtansa alueella. Uusi tasapaino on Uzunin mukaan kuitenkin hiljalleen syntymässä, tosin voi vielä mennä jonkin aikaa ennen kuin tilanne vakiintuu.

Kurdeilla on strateginen rooli tässä muutosprosessissa. Esimerkiksi Irakissa kurdit olivat olennaisia Saddamin hallinnon kaatamisessa. Siitä johtuen Irakin uusi perustuslaki on taannut heidän alueelle laajan itsehallinnon uudessa liittovaltiossa.

Syyrian kurdit osa kansannousua

Myös Syyriassa kurdeilla on omat etunsa ja oikeutensa, jotka he pyrkivät takaamaan. Syyriassa kurdit eivät ole olleet suoranaisesti osapuolena opposition ja nykyhallinnon välisessä sodassa. He ovat kuitenkin valmiita hyväksymään uuden demokraattisen Syyrian, jos siihen sisältyy heidän oikeuksiensa kunnioittaminen.

Turkin, Saudi-Arabian ja Qatarin propaganda on leimannut Syyrian kurdit Assadin hallinnon tukijoiksi. Uzunin mukaan kurdit ovat osa kansannousua ja vallankumousta, mutta he eivät ole liittyneet opposition mukaan taisteluihin. Kurdijärjestöjen vaatimuksena on ollut saada oppositiolta takeet heidän omien oikeuksiensa turvaamisesta uudessa Syyriassa. Suurin osa aseellisesta oppositosta on kuitenkin korostanut Syyrian säilyvän arabitasavaltana. He ovat ilmaisseet olevansa valmiita keskustelemaan mahdollisista kurdien asemaa koskevista muutoksista vasta vallanvaihdon jälkeen.

Kurdien pelkona on uusi sunnivaltainen Syyria, joka unohtaa heidän oikeutensa. Turkin ja muiden oppositiota diplomaattisesti, taloudellisesti ja aseellisesti tukevien tahojen ehtona on kuitenkin ollut, ettei kurdeille anneta myönnytyksiä. Samoin Iran tukee Assadia sillä ehdolla, ettei kurdien asemaa paranneta. Turkki ja Iran ovat huolissaan mahdollisista vaatimuksista koskien heidän sortamia omia kurdivähemmistöjään. Tämän takia apu on ehdollistettu.

Syyrian kurdialueet ovat suhteellisen rauhallisia sisällissodan keskellä. Kurdit ovat ottaneet alueet hallintaansa ja puolustautuvat ulkopuolisia vastaan. Alueille on luotu uusi hallinto. Kaupunkeihin ja kyliin on perustettu uusia hallintoelimiä, nuoriso- ja naisjärjestöjä sekä myös järjestäytyneitä aseellisia joukkoja estämään sodan leviäminen.

Syyrian kansannousun alkuvaiheessa kurdit vaativat Assadin hallintoa vetäytymään alueilta tai aloittavansa taistelut niitä vastaan. Viesti oli selkeä: “Teidän on lähdettävä tai me pakotamme teidät lähtemään”. Osa poistui vapaaehtoisesti osa taistelujen jälkeen. Tämä koski kuitenkin vain keskushallintoa, armeijaa ja turvallisuuskoneistoa.

Vanhan hallinnon virkamiesten toivottiin jäävän ja kurdijärjestöt ilmoittivat suojelevansa heitä ja heidän oikeuksiaan. Näin pyrittään välttämään Irakin esimerkki, jossa vanha hallinto tuhottiin täysin ja seurauksena oli kaaos. Kurdit haluavat yhteiskunnan palvelujen, kuten sairaaloiden ja postin toimivan, samoin teollisuuden. Palkanmaksu on pyritty takaamaan mahdollisuuksien mukaan.

Kyse ei ole siis siitä, että Assad olisi luovuttanut vallan yhteistyön toivossa. Hänen hallintonsa pyrki vain välttämään uuden rintaman synnyn sisällissodan keskelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö kurdeilla olisi suhteita oppositioryhmiin, jotka eivät toimi Turkin asettamilla ehdoilla. Kurdit haluavat olla osa uutta Syyriaa, mutta niin että heidän demokraattiset ja kulttuuriset oikeutensa taataan.

Teemu Matinpuro