Taistelu informaatiosta

“Kun olet voimissasi, hämää kyvyttömyydellä. Kun olet valmistautunut, teeskentele valmistautumatonta. Kun olet lähellä, anna vaikutelma, että olet kaukana. Kun olet kaukana, anna vaikutelma, että olet lähellä”, kirjoitti kiinalainen ajattelija Sunzi yli 2 500 vuotta sitten. Tämä on yksi sodankäynnin perusjatuksia tänäkin päivänä. Vastustajan hämääminen on sodankäynnin strategian kulmakivi.

Maailma on jatkuvassa muutoksessa ja niin myös sodankäynti. Länsimainen yhteiskunta on muuttunut teollisuus- ja palveluyhteiskunnasta informaatioyhteisakunnaksi. Informaation välittäminen, vastaanottaminen ja hallinta ovat globalisoituvassa ja digitalisoituvassa maailmassa keskeisemmässä asemassa kuin koskaan aikaisemmin. Sähköinen media ja internet ovat mullistaneet tiedonvälityksen. Wikileaksin kaltaiset tietovuotoilmiöt muuttavat käsitystämme informaatiosta ja sen vallasta.

Maanpuolustuskorkeakoulun johtamisen ja sotilaspedagogiikan professori Aki-Mauri Huhtinen piti Helsingin yliopistolla lokakuussa 2010 mielenkiintoisen yleisöluennon aiheesta nykyaikainen informaatiosodankäynti. Ääriään myöten täynnä ollut luentosali kertoi aiheen kiinnostavan kansalaisia ikään, sukupuoleen tai koulutustasoon katsomatta.

Huhtinen määritteli aluksi sodankäynnin muotoja: “Sodankäynti ei ole vain maa-alueiden valtaamista, vastustajan tuhoamista ja raaka-ainevarantojen haltuunottoa vaan aina myös ihmismielen ja ihmisten havaintojen muuttamista. Kun aikaisemmin aseet tappoivat ja haavoittivat, nyt sanat, kuvat, bitit ja virukset vaikuttavat, tukkeuttavat, aiheuttavat informaatioähkyä ja hidastavat päätöksentekoa.” Sota käydään maan, meren ja ilman lisäksi avaruudessa ja tietoverkoissa.

Huhtisen mukaan informaatiosodankäynti on viime kädessä poliittisen toiminnan seurauksena tapahtuvaa valtiollista toimintaa. Eikö terroristi- ja rikollisjärjestöillä, yrityksillä tai jopa yksityisellä kansalaisella ole tänä päivänä mahdollisuus käydä informaatiosotaa?

“Totta, mutta voidaanko sitä nimittää sodaksi. Toiminta voi muistuttaa sotaa, mutta mikä on sodan ja ei-sodan ero? Mikä on rikollisuuden ja sodan ero kyberavaruudessa? Tai miten erotellaan väkivalta sodasta? Tarvitaan satoja sivuja filosofisia uudelleenmäärittelyitä”, Huhtinen täsmentää ja esittää vastakysymyksiä.

“Informaatioaikana asevoimien ja sotilasorganisaatioiden toiminnassa keskeiseksi on noussut omien tieto- ja elektronisten järjestelmien toiminnan suojaaminen, taistelutahdon lujittaminen ja väärän tiedon torjunta. Vastaavasti pyritään estämään vastapuolen tiedonsaantia, horjuttamaan saadun tiedon käytettävyyttä, hidastamaan päätöksentekoa ja horjuttamaan uskoa tiedon sisältöön”, Aki-Mauri Huhtinen sanoo.

Sodankäynti perustuu harhauttamiseen

Moni suuri keksintö kuten internet on kehitetty alun perin sotilaallisiin tarpeisiin. Armeijasta keksinnöt ovat levinneet myöhemmin siviilielämään. Informaatiosodassa mallia on otettu siviilielämästä muun muassa mainonnan maailmasta. Onko tämä poikkeuksellista? “Ei oikeastaan. Harva länsimainen ihminen kuitenkaan tiedostaa tukevansa sotilaallisia toimintatapoja. Muun muassa 1920-luvun italialaisen fasismin synnyssä oli mukana feministisiä liikkeitä, ja natseilla ekologinen kierrätys oli yhteiskunnallisesta toiminnassa mukana”, Huhtinen pohtii.

Nykypäivän sotien on näyttävä myös sähköisessä mediassa, jotta haluttu vaikutus toteutuisi. Pyrkimys on vaikuttaa niin sanotun suuren yleisön mielipiteisiin. “Isku New Yorkin WTC:n torneihin avasi maailmanlaajuisesti ihmiskunnan silmät näkemään järjestäytyneen väkivallan ja valtioiden voimankäytön kammottavat mahdollisuudet. Vaikka takana oli armotonta sotaa vuosikausia, uusi teknologia ja sen käyttö pysäytti maailman ja pakotti uuden aseen kautta näkemään todellisuuden toisin. Aseiden tehtävänä on myös nähdä ja näyttää meille mielikuvia”, Huhtinen linjaa.

Jo Sunzin ajoista lähiten sodankäynti on perustunut harhauttamiseen. Tärkeä osa sotaa on psykologinen vaikuttaminen eli propaganda. Huhtinen jakaa propagandan kolmeen tasoon. “Propaganda voi olla luonteeltaan mustaa, jossa tieto on valheellista ja eikä sen alkuperää paljasteta. Propaganda voi olla harmaata, jossa tieto pyrkii olemaan totuudellista ja tarkastettavissa, mutta sen alkuperää ei paljasteta. Propaganda voi olla myös valkoista, jossa tiedon luonne on avointa, tarkastettavissa eri lähteistä ja tiedon levittäjä on selvillä.”

Sana ‘propaganda’ on 60 viime vuoden aikana saanut ikävän kaiun. “Toisen maailmansodan jälkeen ei enää haluttu puhua propagandasta, koska sen katsottiin liiaksi sitoutuneen kuvaamaan totalitäärisen valtion viestinnän ja kommunikaation muotoja. Sen sijasta toisen maailmansodan voittajavaltiot alkoivat puhua samasta asiasta muun muassa sanoilla psykologinen sodankäynti ja psykologiset operaatiot.” Nykyään puhutaan strategisesta kommunikaatiosta, joka pitää sisällään perinteisen diplomatian, julkisen tiedottamisen ja median sekä turvallisuusorganisaatioiden suorittamat informaatio-operaatiot.

Informaatio-operaatiot ovat myös muuttuneet vuosikymmenien varrella. Yksi ratkaisevista käänteistä oli vuoden 1991 Persianlahden sota, jota kutsutaankin ensimmäiseksi informaatioaikakauden sodaksi. Herää kysymys, kuka voi hallita tietoa nykyisessä tietoyhteiskunnassa? “Kaikki ja ei kukaan. Jokainen, joka käyttää tietoteknologiaa, itse asiassa osallistuu osaltaan – usein tietämättään – suureen “kybersotaan”. Voimme olla kaikki osallisia suuressa “botnetissä”, kuka tietää. Riippuu uskommeko salaliittoteorioihin. Niitähän ei voi rationaallisesti kumota tai todistaa.”

Siviiliuhrien määrä ehkä lisääntyy

Kehitys on Huhtisen mukaan menossa siihen suuntaan, että tulevaisuuden sodissa taistelevat enemmän koneet kuin ihmiset. Ihmisuhrien määrä viime aikojen sodissa esimerkiksi Irakissa ja Darfurissa on ollut kuitenkin suuri. Tuleeko fyysinen, vastustajan eliminoimiseen perustuva sodankäynti koskaan vähenemään saatikka loppumaan? “Sodissa kuolee ehkä tulevaisuudessa edelleen paljon ihmisiä, mutta vähemmän sotilaita, jos sotilaat korvataan koneilla.”

Myös perinteistä vihollisen fyysiseen tuhoamiseen käytettävää aseteknologiaa rakennetaan edelleen. Painotukset sotilasteknolgian kehityksessä saatavat kuitenkin muuttua. “Kaikki riippuu siitä, luovutaanko massatuotannosta ja -ajattelusta. Jos lentokone- ja autoteollisuus vähentyvät, vähentyvät samalla niiden sotilaalliset sovellutukset. Jää nähtäväksi siirrymmeko kyberavaruuteen yhteiskuntien kaikilla sektoreilla.”

Tänä päivänä informaation määrä on niin suuri, että informaatioähky on arkipäivää lähes kaikkialla maailmassa. On kyettävä erottamaan merkityksetön informaatio merkityksellisestä. Mitä suurempi information määrä on, sitä vaikeammaksi tämä käy. Informaation lähettäjän taas on kyettävä lähettämään yksinkertaisia, selkeitä ja tehokkaita viestejä erottuakseen massasta. Tämä otetaan huomioon myös informaatiosodankäynnissä. Esimerkiksi Wikileaksin yhteydessä valtiot ovat uuden haasteen edessä. Informaatiosodan voittajia ja häviäjiä on vaikea määritellä perinteisessä sotilaallisessa mielessä. “Informaatiosodassa on vain taloudellisia menestyjiä. Voittajat siis rikastuvat.”

Timo Kalevi Forss