Tämän syksyn tärkein kirja

Näin hehkutti Hannu Taanila taannoin radiopäiväkirjassaan tarkoittaen Liken ja Suomen Rauhanpuolustajien Pystykorva-sarjassa juuri ilmestynyttä Pekka Martinin puheenvuoroa Euroarmeija, Nato vai itsenäinen puolustus? Eikä syyttä: Martinin mielipiteille antaa kantavuutta niin puolustuspoliittisen selonteon käsittely eduskunnassa kuin Suomen huolestuttava ja teoin vahvistettu kiire osallistua EU:n sotilaalliseen varustautumiseen.

Martin on oivallisesti osannut sitoa tapahtuvan kehityksen sekä maamme historian käännekohtiin että pysyvään maantieteelliseen asemaan suurvallan naapurina ja sellaiseksi pyrkivän EU:n reunamaana.

Hän asettuu selkeästi itsenäisen puolustuksen kannalle ja varoittaa sotilaallisen liittoutumisen tuomista uhkista. Hänen kuvaamanaan meneillään oleva EU-kehitys kohti sotilasliittoa tuo näkyviin pelaajat, ja kuvio tuntuu toistuvan: tänään vannotaan pysymistä sotilaallisesti liittoutumattomana ja arvostetaan hyviä suhteita suureen naapurimaahan, huomenna kelkka on kääntynyt ja liittoutu-minen onkin luonnollinen ja toivottava vaihtoehto. Tämä siis puheiden tasolla ja puhujat ovat kaikki tv:stä 1990-luvulla tuttuja valtiovallan edustajia.

Se mitä todella tapahtui, käy kirjasta kohta kohdalta ilmi. Martin käy niukasti, mutta paljastavasti läpi vuosi vuodelta EU:n huippukokouksissa tehdyt päätökset, jotka vievät kohti yhteistä puolustusta, mihin saattaa liittyä varautuminen sotilaallisiin toimiin jopa 4000 kilometrin säteellä Brysselistä.

Martininin yhtenä suurena huolenaiheena on Suomen – ja EU:n – ratkaisujen vaikutus maamme kannalta tärkeimpään suuntaan eli Venäjään. “Suomen ulkopolitiikan avainasia ei ole suhde Natoon, vaan Venäjään”´, painottaa hän.

Muita oman lukunsa saavia teemoja ovat kirjan otsikossa mainittujen ohella liittoutumattomuus ja liittoutumisen seuraukset, USA:n sotilasoppi ja luku “Hiljaa juuri kuin lammen laine”. Siinä tekijä osoittaa, miten Suomi on askel askeleelta kaikessa hiljaisuudessa muuttanut armeijansa Nato-yhteensopivaksi tekemiensä sopimusten myötä. Martin käy myös läpi yleisimmät Nato-jäsenyyden kannattajien väitteet ja vastaa niihin tähän tapaan: “Liittoutumattomuutta puolustellaan kylmän sodan aikaisilla perusteilla.” Martin: “Minkä sodan aikaisia ovat Nato-jäsenyyden perustelut?”

Hänen johtopäätöksensä on monipuolisen tarkastelun jälkeen se, etteivät kansainvälisen politiikan perusasiat ole muuttuneet, ja että vain liittoutumaton maa voi pysyä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella.

Tämän “syksyn tärkeimmän kirjan” soisi kuluvan rauhaan sitoutuneiden käsissä pienen sinisen kirjan tavoin, sillä niin selkeästi, tiiviisti ja perustellusti siinä on käyty läpi ajankohtaisia ja perustavia asioita turvallisuuden ja rauhan edellytyksistä.

TERTTU AHOKAS

Pekka Martin: Euroarmeija, Nato vai itsenäinen puolustus? Puheenvuoro Suomen turvallisuuspoliittisista valinnoista. Like & Suomen Rauhanpuolustajat, 2004.