Eteläisen Afrikan Swazimaata hallitsee itsevaltainen kuningas, joka ei ole tähän mennessä demokratiavaatimuksille korvaansa kallistanut. Tänä vuonna aktivistit ovat vahvistaneet vaatimuksiaan. Samaan aikaan maan julkinen sektori potee syvää rahapulaa maan eliitin rypiessä rikkauksissa. Kauanko Swazimaan johto sinnittelee kansalaistensa edessä?

Talouskriisi ja tämänvuotiset vahvat demokratiaprotestit ovat sysänneet kuningas Mswati III:n itsevaltaisen hallinnon lähelle romahduspistettä.

Maailmanpankki luokittelee Swazimaan keskituloiseksi valtioksi, mutta silti sen miljoonasta asukkaasta kuutisenkymmentä prosenttia elää ankarassa köyhyydessä. Maan hiv/aids-luvut ovat maailman korkeimmat: yli 26 prosenttia väestöstä on saanut tartunnan. Keskimääräinen elinajanodote on vain 31 vuotta.

Rajoittamaton monarkia on hallinnut maata vuodesta 1973. Kaikki poliittiset puolueet on kielletty. Kansalaisjärjestöjä vainotaan, jos ne vaativat poliittista toimintavapautta tai kampanjoivat ihmisoikeuksien puolesta.

Maailmanpankin antama luokitus johtuu siitä, että Swazimaan liike-elämä ja tuoretuotteiden vienti synnyttävät itse asiassa paljon rikkauksia. Valtaosan niistä kaappaa itselleen hallitseva eliitti, jonka muodostavat kuningas kolminetoista vaimoineen sekä laajennetun kuningasperheen 200 jäsentä, joista monet pitävät hallussaan hallinnon ja liike-elämän huippupaikkoja. Eliittiin kuuluu lisäksi laaja kirjo heimopäälliköitä, jotka ovat keskeisiä tekijöitä perinteisessä swazimaalaisessa hallintotavassa, tinkhundlassa.

Menestyvimpiä yrityksiä, kiinteistökauppaa ja merkittävää osaa turismista hallitsee kaksi kuninkaallisten omistamaa investointiyhtymää, Tisuka ja Tibiyo. Monarkian hallussa on myös suurin osan parhaista maanviljelysmaista.

Ropoja palveluihin, rikkauksia pohatoille

Mswatin kuukausitulot ovat 3,6 miljoonaa euroa. Hänellä on ulkomaisilla pankkitileillä suuret käteisvarat, joihin kuuluu muun muassa hänen isänsä, kuningas Sobhuzan, pojalleen antama 75 miljoonan euron perintö. Kuluvana vuonna Mswatin ministerit myönsivät kuningasperheen viralliseen rahoitukseen 21 prosentin korotuksen niin, että monarkia saa 21 miljoonaa euroa vuodessa – Mswatin kuukausitulojen päälle. Ministerit myös nostivat omia palkkojaan sekä hyväksyivät korotuksen edustustileihinsä.

Tämäkin näyttää riittävän pahalta, kun yli puolet kansasta kärsii suunnattomasta köyhyydestä. Hallitsevan eliitin ahneus korostuu entisestään, kun rahat eivät tunnu riittävän vaatimattomiin terveys-, koulutus- ja sosiaalipalveluihin. Viime vuonna valtion tulot putosivat 60 prosenttia, mihin oli syynä Etelä-Afrikan tulliunionilta saatavien tulojen raju leikkaus. Tulliunionin jakamien rahojen määrä kaikkiin alueen maihin on laskenut.

Mswati haki apua Maailman valuuttarahastolta IMF:ltä ja Afrikan kehityspankilta. Ne kuitenkin kieltäytyivät pelastamasta hallitusta. Syynä ei ollut demokratian puute tai hallinnon surkea maine sosiaalisten asioiden hoidossa ja ihmisoikeuskysymysten saralla, vaan yksinkertaisesti se, että valtion tulojenhallinta on kestämättömällä pohjalla.

Huhtikuussa Mswati yritti saada Etelä-Afrikalta yhdeksän miljardin euron lainan pitääkseen hallintonsa toiminnassa ja voidakseen maksaa julkisen alan palkat. Hän myös pyrkii innolla rahoittamaan turhamaisia rakennushankkeita, joihin lukeutuu maan toisen kansainvälisen lentokentän rakentaminen. Kenttä pystyisi hoitamaan pitkänmatkanlentoja ja sen on suunniteltu palvelevan turistikeskuksena koko eteläisen Afrikan alueelle.

Etelä-Afrikka kieltäytyi lainaamasta. Heinäkuun lopussa maa kuitenkin tarjosi Mswatille paljon pienempää lainaa, jonka ehtoina oli, että Mswati edistäisi demokratiaprosessia ja ottaisi kansalaisyhteiskunnan mukaan kaikkeen päätöksentekoon. Mswati raivostui eikä allekirjoittanut lainasopimusta.

Itsepäinen kuningas

Koska Swazimaa ei onnistunut saamaan rahaa rahoituslaitoksista eikä muilta mailta, hallitus myy nyt valtion omaisuutta polkuhintaan yksityisille rahoitusyhtiöille. Hallituksen arvion mukaan sillä on riittävästi käteistä, jotta se pystyy maksamaan julkisten alojen palkat helmikuuhun 2012 asti.

Tämä on Mswatin ja hänen ministereidensä suuri huolenaihe, joka on tiiviisti kytköksissä yhä levottomammaksi käyvään demokratialiikkeeseen. Swazimaan vahva julkisten alojen ammattiyhdistysliike, jossa on mukana muun muassa virkamiehiä, opettajia ja terveydenalan työntekijöitä, kuuluu hallituksen vastaisten mielenosoitusten ja demokratiauudistusvaatimusten kärkijoukkoon. Monet heistä ovat kielletyn Kansan yhdistyneen demokraattisen liikkeen eli Pudemon jäseniä.

Hallitus siis pyrkii kaikin keinoin takaamaan, että julkisten alojen työntekijät saavat palkkansa joka kuukausi. Palkanmaksun lakkaaminen synnyttäisi yleislakon, joka syöksisi maan kaaokseen.

Samaan aikaan ammattiliitot ja koko demokratialiike painostavat hallitusta demokratiauudistukseen. Mswati on kaivautunut asemiinsa ja kieltäytyy hyväksymästä moniarvoista monipuoluedemokratiaa.

Pattitilannetta leimaa kasvava jännitys. Syyskuussa järjestetyt protestit tukahdutettiin väkivaltaisesti. Niitä seurasi jakso, jolloin demokratia-aktivistit jätettiin hetkeksi rauhaan – oletettavasti mahdollisten ulkomaisten lainanantajien tyynnyttämiseksi.

Tilannetta vaikeuttaa swazienemmistön yhä kehnommaksi käyvä taloudellinen ja sosiaalinen tila. Hallitus on tiukasti leikannut terveys- ja koulutusmenoja. Monet koulut on suljettu. Maassa on 200 000 nuorta ja lasta, jotka on luokiteltu orvoiksi ja haavoittuviksi. He muodostavat lähes 20 prosenttia koko väestöstä. Nyt heille tarkoitettua rahoitusta on leikattu 7 miljoonalla eurolla – osin syynä on se, että hallinto tarvitsee rahaa maksaakseen itselleen bonukset.

Hiv-positiivisten antiretroviral-lääkitystä on vähennetty, ja näin pakotetaan kynnelle kykenevät matkustamaan Etelä-Afrikkaan lääkettä saadakseen.

Lisäksi hallitus vastikään ilmoitti, että se ei voi enää tarjota siemeniä kotitarveviljelijöille. Tämä tarkoittaa sitä, että terveydenhoidon kriisi tulee syvenemään uhkaavan ruokapulan takia.

Swazimaa kerää yhä enemmän kansainvälistä huomiota ja solidaarisuuden osoituksia, kun yksityiskohtia maan kriisistä tihkuu rajojen ulkopuolelle. Mutta siltä puuttuu merkittäviä luonnonvaroja eikä se siksi ole strategisesti kovin merkittävä tekijä. Siten maan väestön ahdinko ei yleisesti ottaen kovin paljon kiinnosta ”kansainvälistä yhteisöä”.

Vuosi 2012 tulee olemaan swazeille merkittävä – vaappuuhan maan hallitus romahduksen partaalla ja kuningas on yhä jyrkempi suhtautumisessaan demokratiaa vaativiin kansalaisiinsa.

Mark Waller
Suomentanut Anu Harju