Suomen asevientiseula vuotaa

Sodankäynti on muuttunut viimeisten vuosien aikana merkittävästi. Niin on myös asekauppa. Tykit, hävittäjät, rynnäkkökiväärit tai ohjukset ovat edelleen kysyttyjä sotatarvikkeita, mutta yhä merkittävämpi osa sotatarvikkeista on modernia teknologiaa. “Aseita, jotka eivät näytä aseilta”, kuten Rauhan ja turvallisuuden tutkimusverkoston lokakuussa julkaiseman Suomen asevienti 2009 -raportin alaotsikko toteaa.

Kaksoiskäyttöteknologia-teemalla julkaistu raportti kertoo Suomen aseviennin olevan teleskooppimastoja, kaasunaamareita, valonvahvistimia ja teleliikenneteknologiaa. Tämä on paljolti samaa huipputeknologiaa, mitä Suomi muutenkin valmistaa. Osa siitä on sotatarvikkeita ja osa niin kutsuttua kaksoiskäyttöteknologiaa, joka soveltuu sekä siviili- että sotilaskäyttöön.

Suomen asevienti kasvoi kaksinkertaiseksi kaudella 2005–2009 verrattuna edelliseen kauteen 2000–2004. Vuonna 2009 kokonaan uusia sotatarvikkeiden vientikohteita olivat Libanon, Venäjä ja Meksiko. Kaikkiin kolmeen maahan annettiin lupa viedä tarkkuuskivääreitä turvallisuusjoukoille. Meksikoon vuosina 2009–2010 lisensoidut 97 tarkkuuskivääriä oli tarkoitettu Naucalpan de Juareziin. Lisäksi maahan annettiin lupa viedä samalla aikajaksolla 364 siviilikivääriä.

Kaksoiskäyttöteknologian suurimpia vientialueita ovat Aasia ja Lähi-itä. Merkittävimpien vientimaiden listalla ovat muun muassa Intia, Turkki ja Saudi-Arabia. Kaksoiskäyttöteknologiaa vietiin myös sellaisiin maihin, joihin kohdistuu asevientikielto: Norsunluurannikko, Iran, Sudan, Kiina ja Zimbabwe, raportti listaa. Huipputeknologialle on kysyntää juuri niissä maissa, jotka eivät sitä itse kykene valmistamaan.

Aseviennillä tuetaan väkivaltakoneistoja

Kaksoiskäyttöteknologian merkitys on vain vahvistumassa. Suurin syy siihen on, että sotatarvikkeiden kehittäminen on tullut armeijoille liian kalliiksi. Nyt ne etsivät siviilimarkkinoilta sopivia tuotteita, joita sitten muunnetaan paremmin sotilaskäyttöön soveltuviksi. Aikoinaan sotatarvikkeiden tuotekehitystä puolustettiin sillä, että niiden sivutuotteena syntyi siviilejä hyödyttäviä keksintöjä kuten esimerkiksi Internet.

Kehitykseen vaikuttaa myös kybersodankäynnin nouseminen yhä suuremmaksi uhaksi. Esimerkiksi Itävalta on harkinnut luopuvansa panssarivaunuista ja keskittävänsä sotavarustelunsa kybersotaan sekä muuhun moderniin teknologiaan.

Kaksoiskäyttöteknologia haastaa perinteisen tavan kritisoida asevientiä. Tähän asti lähtökohtana on ollut, että aseiden pitää olla tappavia ja päätyä käytettäväksi konflikteissa. Kaksoiskäyttöteknologialla itsellään taas harvoin tapetaan ketään. Mitä sitten modernista sotateknologiasta pitäisi ajatella?

Yksi mahdollisuus on tarkastella sitä, minkä osia viedyt laitteet ovat. Esimerkiksi teleskooppimasto on itsessään ei-tappava, mutta usein se on osa tappavaa asejärjestelmää tai viestijärjestelmää, jolla tappokäskyjä annetaan. Suomalainen asevienti on monesti komponenttivientiä osana isompia järjestelmiä.

Toiseksi pitää muistaa, että aseita voi käyttää varsinaisesti käyttämättä niitä. Asevienti tukee aina kohdemaan väkivaltakoneistoa. Esimerkiksi Tunisiaan viedyt luotiliivit ja Saudi-Arabiaan viedyt kaasunaamarit auttavat turvallisuusjoukkoja suorittamaan tehtäviään, mutta ovatko nämä tehtävät ihmisoikeuksien ja demokratian vastaisia?

Kohti asevaraisen turvallisuuden riisuntaa

Kun valtiot solmivat toistensa kanssa ystävyys- ja liittolaissuhteita, yksi ensimmäisistä asioista, joita ne tekevät, on asekaupan aloittaminen. Esimerkiksi Ranska, Italia ja Qatar halusivat vahvistaa strategista asemaansa tukemalla Libyan kapinallisia toimittamalla heille aseita. Tämä tehtiin salassa YK:n aseidenvientikiellosta huolimatta. Asekauppa jos mikä on mitä suurimmassa määrin osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomen asevientiraportin tarkoituksena on edistää demokratiaa lisäämällä asekaupan avoimuutta ja tuomalla sitä osaksi parlamentaarista keskustelua. Tämä ei voi toteutua, jos tarjolla ei ole riittäviä ja oikeita tietoja.

Maailmalla julkaistavat asekauppaa seuraavat raportit kertovat oikeastaan ulkomaankaupan trendeistä, siitä, onko kauppa euroissa mitattuna kasvanut tai laskenut ja mitkä ovat päämarkkina-alueita. Samoin kerrotaan aseteknologian kehityksestä eli siitä, millaisia aseita nyt myydään. Usein myös esitellään aseiden käytön seurauksia.

Mielestämme edellä kuvattu lähestymistapa on ongelmallinen, koska se kiinnittää hyvin vähän huomiota aseisiin vallan välineenä. Aseita hankitaan ja ne on aina tarkoitettu väkivaltaan tai sillä uhkaamiseen. Asekauppaa saa ja pitääkin kritisoida, mutta niin kauan kuin valtioiden ja ihmisten turvallisuus rakentuu väkivallan ja aseiden varaan ei ongelmaa saada ratkaistua. Asekauppa on tässä mielessä seuraus, ei syy. Varsinainen ongelma on se, että turvallisuus rakentuu voimapolitiikalle ja aseisiin. Ratkaisu ei ole takoa miekkoja auroiksi, koska tällöin luotaisiin vain turvallisuustyhjiö. Asevaraisen turvallisuuden riisunta on tällä hetkellä utopiaa, mutta niin on ollut moni muukin asia, kunnes niistä on tullut osa normaalia elämää.

Teksti Jarmo Pykälä
Kuva Aki Månsson

Kirjoittaja on Rauhan ja turvallisuuden tutkimusverkoston koordinaattori.