Helsingissä maastouduttiin 3. toukokuuta lämpöaallon keskellä sisätiloihin Ympäristö, kehitys & rauha -seminaariin, jonka kiinnostavimmaksi anniksi ponnistivat sodan ekologia ja ilmastonmuutoksen vaikutusten torjunta.
Scientists for Global Responsibility -järjestö on julkaissut tuoretta tietoa siitä, miten kulutamme varojamme: Maailmassa käytetään 85 kertaa enemmän varoja sotilaalliseen tutkimukseen kuin uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen. Nykyistä elämänmuotoamme uhkaa jokseenkin varma, mutta monin keinoin loivennettavissa oleva romahdus ilmastonmuutoksen myötä. Vastaamme siihen varautumalla tuhoamaan itsemme ja pallomme – ja vieläpä moninkertaisesti – sitä varten kehitellyillä huipputeknisillä menetelmillä.
Lämpeneminen tappaa
Ympäristöaktivisti ja kirjailija Risto Isomäki on asiantunteva puhuja, joka on valmis muuttamaan mielipiteitään uutta tietoa saatuaan. Hän ei kuitenkaan vala väärin perustein vilpillistä tulevaisuususkoa.
”On vaarallista puhua sopeutumisesta ilmastonmuutokseen”, hän toteaa. ”Kolmannen maailman mailla ei ole mitään mahdollisuutta sopeutua.”
On laskettu, että esimerkiksi riisisadosta menetetään 15 prosenttia maapallon jokaista kohonnutta lämpöastetta kohti. Kuuden asteen nousu tarkoittaisi riisitöntä maailmaa. Riisi, kuten tiedämme, on monissa kehittyvissä maissa ruoan pääraaka-aine.
”Eikä ole mitään syytä väheksyä hurjalta kuulostavia arvioita ilmastonmuutoksen etenemisestä ja sen seurauksista”, Isomäki jatkaa. ”Amerikkalainen johtava ilmastotutkija James Hansen esitti aikoinaan ’hyväksyttyjä’ paljon rankempia lukuja esimerkiksi merenpinnan noususta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hän on lähempänä totuutta kuin varovaisemmat tutkijat.”
Ilmaston radikaali muuttuminen pakottaa yhä suuremmat ihmisjoukot lähtemään kotiseuduiltaan. Geneven sopimus ei vielä tunnusta luonnonmullistusten synnyttämää pakolaisuutta, vaikka ”ilmastopakolaisten” määrä kasvaa jo nyt. Muutokset ilmastossa sytyttänevät myös sotia.
”On mahdotonta kuvitella etteivät sodat lisääntyisi, jos ilmastonmuutoksen annetaan jatkua tällä tasolla (+1–3 astetta sadassa vuodessa)”, toteaa Isomäki. Ruoka, vesi ja viljelysmaa lienevät tulevaisuuden sotien syitä.
Yleisöstä kommentoidaan jatkuvan talouskasvun vaatimusten synnyttämää loputonta kulutuskierrettä, joka on järjetön mutta jota on vaikea nykyaikana katkaista. Emme vapaaehtoisesti vähennä kulutustamme riittävästi. Mitä on edessä?
”No, luultavasti 500- ja 1300-luvulla tapahtuneiden väestökatastrofien luokkaa oleva väestön tuhoutuminen”, arvioi Isomäki. Yleisö on järkytyksestä mykkä, mutta Isomäki, tuo reaalitoivon airut, jatkaa kertomalla lämpenemistä hidastavista keinoista, kuten suihkukoneiden tiivistymisjuovien vähentämisestä.
”Suihkukoneet tuottavat hiilidioksidia ja jättävät taivaalle tiivistymisjuovia, siis tiivistynyttä vesihöyryä”, hän valaisee. ”Juovat lämmittävät enemmän kuin suihkukoneiden tuottama hiilidioksidi. Vaikutuksen sanotaan olevan kolminkertainen hiilidioksidiin verrattuna, mutta todellisuudessa se on 10–30-kertainen. Tiivistymisjuovat vaikuttavat erityisen voimakkaasti pohjoisessa, joka on merenpintojen nousun kannalta kriittistä aluetta, koska siellä on niin paljon sulavia jäätiköitä.”
Mutta lentoliikenteen määrähän vain kasvaa.
”Tilanne korjautuisi lentokorkeutta laskemalla”, paljastaa Isomäki. ”Olen keskustellut tästä lentäjien kanssa, jotka olisivat valmiita lentämään matalammalla. Ongelma on kansalliset lennonjohdot, jotka määrittelevät koneille lentokorkeudet.”
Lennonjohtajien ilmastokoulutusta odoteltaessa Risto Isomäki kertoo, että (esimerkiksi puuta) poltettaessa syntyvät nokipäästöt kiihdyttävät jääpeitteen sulamista. Kolmasosa Jäämeren nokihiukkasista on peräisin Etelä-Aasiasta. Mikäli aasialaiset saataisiin käyttämään päiväsaikaan aurinkokeittimiä, laskisi nokihiukkasten osuus merkittävästi.
Missä viipyy sodan YVA?
Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian laitoksen dosentti Simo Laakkosella on monille harvinaista tietoa sodan ekologiasta. Miten luonto vaikuttaa sodankäyntiin?
”Esimerkiksi siten, että sotia käydään enimmäkseen lauhkeilla vyöhykkeillä”, vastaa Laakkonen. ”Ankarampien olojen alueilla taistelut painottuvat sissisotaan.”
Sodan ekologia tutkii, miten sota vaikuttaa ympäristöön suoraan, mutta samalla tutkitaan sodankäynnin vaikutuksia yhteiskuntaan ja sitä kautta ympäristöön. Sodan ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin vähän ottaen huomioon maailmassa käytyjen sotien määrä. Vietnamin sodan jälkiä on jonkin verran selvitelty, erityisesti amerikkalaisten maahan kylvämän TCDD-dioksiinia sisältävän Agent orange -kasvimyrkyn osalta.
Tässä kohdassa keskustelu sivuaa ”ympäristöystävällistä” sotaa. Vaikka termi onkin koominen, on siinä silti nano-hiukkanen järkeä, voihan sotaakin käydä vaikutuksiltaan tuhoisasti ja erittäin tuhoisasti. Dioksiinin dumppaaminen siviilien seuraksi viidakkoon aiheutti Vietnamissa tuhoisia ja pitkäkestoisia jälkiseurauksia.
”Sodan ympäristövaikutuksia ei liene missään kattavasti tutkittu, eli yhdestäkään sodasta ei vielä ole ekologista kokonaiskuvaa.”
Sodan YVA:lle olisi tilaus.
Riistaa rintamalla
Simo Laakkonen esittelee esimerkkejä sodan vaikutuksista Suomen ja Neuvostoliiton luontoon itärajamme molemmin puolin 1930–40-luvuilla. Suomessa tehtiin sodan metsätuhojen inventointi, joka paljasti että 130 000 hehtaaria (7 prosenttia) vallatun alueen metsistä tuhoutui tai vioittui pahasti.
”Sota nopeutti tehometsätalouden tuloa Suomeen”, paljastaa Laakkonen. Edessämme on lohduton kuva pystyynkuolleista rungoista Taipaleenjoella. Sitten näemme postikorttikuvan sotilaasta, joka kivääri kädessä ja komea metso toisessa hymyillen poseeraa rintamalla. ”Komea metso on mennyt miinaan”, lukee kääntöpuolella. Suomen armeija ampui Itä-Karjalan lähes tyhjäksi hirvistä, jäniksistä, oravista ja metsoista. Hirviä ajettiin laumoiksi, sitten ilmavoimat ampui ne keskitetysti ja taas sai tukikohta lihaa.
”Toisaalta koto-Suomen riistanmetsästys laantui väen metsästäessä ihmisiä”, kertoo Laakkonen. ”Hylje- ja merimetsokannat vahvistuivat tuona aikana.”
Sota siis muuttaa ympäristön rasitusta: yhden lajin tai alueen tappio on toisen etu.
Teksti: Anu Harju
