Slovakian romanit lähtevät Suomeen ja muualle Länsi-Eurooppaan pakoon asunnottomuutta, työttömyyttä ja rasismia, mutta vain kohdatakseen samat ongelmat perille päästyään. Slovakian aloittama romanien integrointiohjelma ei myöskään ota sujuakseen.
On kuuma heinäkuun keskipäivä Bratislavassa, noin 30 lämpöastetta. Olen Slovakian pääkaupungin rautatieasemalla odottamassa junaa maan keskiosiin. Taskussani on käteisenä viisisataa euroa, jotka olen juuri saanut Bratislavan Suomen suurlähetystöstä, koska edeltävänä iltana ainoa korttini, Visa Electron, yllättäen lopetti toimintansa.
Matkalla lähetystöstä pankkiin ja sen jälkeen rautatieasemalle lähetystön työntekijä kertoo minulle kauhutarinoita huumatuista liikemiehistä ja ryöstetyistä rouvista, jotka ovat menettäneet rahansa paikallisten käsittelyssä. Työntekijä kertoo, että asialla ovat olleet ”no nämä, tiedäthän, mitä meilläkin on Suomessa nämä mustalaiset”. Lähtiessään takaisin asemalta lähetystölle työntekijä käskee minua vielä katsomaan ympärilleni ja pitämään hyvää huolta rahoista.
Asemalla ja sen edustalla pyörii paljon ihmisiä. Osa heistä, vaatetukseltaan resuisimmat, eivät kuitenkaan tunnu olevan aikeissa matkustaa junalla minnekään. He ovat romaneja, jotka istuskelevat penkeillä ja pysäyttelevät välillä ihmisiä pyytääkseen heiltä jotain. Asemalla pyörivät romanit ovat eri-ikäisiä naisia sekä vanhempia miehiä. Nuoria miehiä ei näy. Minä, joka näytän juuri niin turistilta kuin vain voi, vaikka en haluaisi, olen ihanteellinen kohde rahan pyytämiselle. Ostettuani junalipun yritän hengailla huomaamattomasti aseman ulkopuolella, mutta siitä ei tule mitään. Vajaassa vartissa luonani käy viisi kolikonpummaaja. Annan kaikille, koska tiedän heidän vaikeuksistaan ja koska todellakin haluaisin, että minua autettaisiin omissa ongelmissani. Ja minähän sain suurlähetystöstä apua vaikeuksissani, koska olen suomalainen.
Mietin, mitä mahtaisi tapahtua, jos ympärillä pyörivät ihmiset tietäisivät paljonko minulla on päälläni riihikuivaa, jotka tosin hiostuvat parhaillaan johtuen sekä lämpötilasta että jännityksestä. Taskussani, ei siis edes lompakossa, olevat viisisataa euroa vastaavat suunnilleen keskimääräistä kuukausipalkkaa Slovakiassa. Siis keskimääräistä. Monet tienaavat kuukaudessa vähemmän kuin suomalaiset työttömät tai opiskelijat. Slovakiassa asuu eri lähteiden mukaan 300 000–500 000 romania. Suuri osa heistä kuuluu maan köyhimpään kansanosaan. Osin etnisyyden kanssa käsikkäin kulkeva köyhyys on kuitenkin kovin erilaista kuin mihin Suomessa on totuttu. Romanit, joiden integrointi slovakialaiseen yhteiskuntaan on epäonnistunut täysin, ovat kesän aikana olleet maan kuumin ja tärkein sisäpoliittinen keskustelunaihe.
Poliisi nöyryyttää
Huhtikuun kahdeksantena vietettiin yhdeksättätoista kertaa kansainvälistä romanien päivää. Samana päivänä Slovakian suosituimpiin nettisivuihin kuuluva sme.sk julkaisi videon, jossa slovakkipoliisit pakottivat kuusi romanipoikaa ottamaan vaatteensa pois, suutelemaan keskenään ja lyömään toisiaan. Osa poliiseista otti tilanteesta valokuvia, toiset huusivat rasistisia solvauksia. Video on Slovakian Amnestyn mukaan kuvattu Kosicessa sijaitsevalla poliisiasemalla.
Maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Kosicessa sijaitsee kerrostalolähiö Lunik IX. Kaupunki on koonnut Kosicen ja lähikylien romanit samaan lähiöön. Kaupungin muut etniset ryhmät välttelevät lähiötä parhaansa mukaan päivisin, eivätkä varmasti mene sinne öisin. Sosiaalisten ongelmien, kuten vakavan ja yleisen alkoholi-ongelman ja massatyöttömyyden, kanssa painiskelevat Lunik IX:n asukkaat kohtaavat arjessaan monia muitakin ongelmia, jotka hankaloittavat jokapäiväistä elämää merkittävästi. Romaneilla on suuria vaikeuksia solmia vuokrasopimuksia, saada lainoja, työpaikkoja, puhelinliittymiä tai ylipäätään yhtään mitään etnisiltä slovakeilta yritysten, kuntien ja valtion johdossa.
Maaseudulta kaupunkeihin, esimerkiksi juuri Lunik IX:n lähiöön, muuttaneista romaneista osa on tullut niin alkeellisista oloista, että he ovat rikkoneet kerrostaloasuntojen ikkunat tai repineet irti patterit ja kylpyammeet koska eivät ole osanneet käyttää niitä. Kylissä ympäri maata asuu edelleen monia ihmisiä teltoissa tai aaltopellistä, kipsilevyistä, pressuista tai oikeastaan mistä tahansa kyhätyissä rakennelmissa, joita ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua taloiksi.
Samoihin aikoihin kun matkustin Slovakiassa, käytiin suomalaisessa mediassa keskustelua siitä, miten enimmäkseen Romaniasta ja Slovakiasta saapuneet romanikerjäläiset (jotka muuten ovat todella passiivisia verrattuna Bratislavan romaneihin) saataisiin pois Helsingin kaupunkikuvasta. Tutkiessani Slovakian romanien ahdinkoa suomalaisten pohdinnat saivat minut ihmettelemään sitä intoa, jolla suomalaiset, joilla on kaikki, ovat valmiita ahdistelemaan Itä-Euroopasta tulleita romaneja, joilla ei ole juuri mitään. Eräs mediassa pohdiskeltu keino oli sakottaminen, joka on muuten sivumennen sanoen kuolleena syntynyt idea. Jos ihminen kerjää elantonsa vuoksi kaupungin kaduilla, hän ei varmasti tule maksamaan sakkoa, eikä valtiolla tai kaupungilla ole myöskään mahdollisuuksia ulosmitata sitä. Lisäksi poliisien saati sitten vähäpätöisimpien auktoriteettien kirjoittamia sakkoja ei lakiuudistuksen ansiosta joudu enää varattomana istumaan vankilaankaan. Tosin suomalainen avovankila epäilemättä kelpaisi monelle Slovakian romanille hyvin talvimajoitukseksi.
Tshekkoslovakian aikaan olot paremmat
Romanien syrjäytyminen Slovakiassa juontaa juurensa vähintään vuoteen 1993, jolloin Tshekkoslovakia hajosi rauhanomaisesti Slovakiaksi ja Tshekin tasavallaksi. Tshekkoslovakian aikana sosiaaliset ongelmat olivat pienempiä, koska esimerkiksi asunnottomuus ja työttömyys olivat pitkään rikokseen rinnastettavia laittomuuksia. Vanhan vallan aikana valtio järjesti kaikille kansalaisilleen asunnon ja työpaikan. Tshekkoslovakian hajotessa samettivallankumouksessa kummatkin uudet valtiot olivat kuitenkin haluttomia myöntämään kansalaisuutta romaneille. Kansalaisuuden puuttuessa ihmiset menettivät mahdollisuuden myös kansalaisoikeuksiinsa, kuten äänestämiseen tai edes jonkinlaiseen sosiaaliturvaan.
Kaksitoista eurooppalaista maata, joiden alueilla on vuosisatoja asunut romaneja, ovat keskenään perustaneet The Decade of Roma Inclusion 2005–2015 -järjestön, jonka tarkoituksena on integroida romanit paremmin kunkin maan yhteiskuntaan. Järjestön puheenjohtajuus vaihtuu vuosittain, ja heinäkuussa Slovakiasta tuli puheenjohtajamaa.
Kahdentoista maan ryhmään kuuluvat Slovakian lisäksi Albania, Bosnia ja Hertzegovina, Bulgaria, Kroatia, Tshekki, Unkari, Makedonia, Montenegro, Romania, Serbia ja Espanja. Kun Serbia siirsi projektin puheenjohtajuuden Slovakialle, kritisoivat kansalaisjärjestöt näkyvästi eri medioissa valtion tähänastista kyvyttömyyttä parantaa romanien oloja ja toivat samalla esille epäilyksensä, olisiko Slovakia puheenjohtajakautenaan halukas tuomaan asiaan yhtään lisäpanostusta.
Koulujärjestelmän tasa-arvoistaminen on eräs Slovakian puheenjohtajakauden suurimmista haasteista. Amnestyn mukaan tuhansia romanilapsia laitetaan väärin perustein matalamman koulutustason erityiskouluihin, koska heidän erilainen kieli- ja kulttuuriympäristönsä nähdään oppimista vaikeuttavana tekijänä. Esimerkiksi Kosicen alueeseen kuuluvan Pavlovcen ja Uhomin kylän erityiskoulun oppilaista 99,5 prosenttia on romaneja.
Jukka Vuorio
Kuva Joakim Eskildsen
