Nigerian suistoalue ja siellä toimivat öljy-yhtiöt nousivat otsikoihin 1990-luvulla. Kohu alkoi kun yksi alueen monista kansoista, ogonit, alkoivat puolustaa oikeuksiaan öljy-yhtiö Shelliä vastaan.

Ogonit, kuten muutkin Nigerian suistoalueella elävät kansat, saavat toimeentulonsa kalastuksesta ja maanviljelystä. Alueella sijaitsevat valtaisat öljyvarat ovat Nigerian hallituksen ja kansainvälisten öljy-yhtiöiden kontrollissa. Suistoalueen asukkaat eivät ole saaneet omaa osuttaan öljytuloista, ja sen lisäksi alueen öljyteollisuus on myrkyttänyt heidän maansa. Vuotavista öljyputkista valuu öljyä maaperään ja vesistöön. Maat ovat muuttuneet viljelykelvottomiksi ja vesi myrkylliseksi. Iso ongelma oli myös öljyntuotannosta aiheutuvan kaasun vapaa polttaminen. Useiden metrien korkuiset tulipatsaat paloivat ogonien mailla saastuttaen ilmaa ja maata.

Ogonit halusivat tähän tilanteeseen muutosta 1990-luvun alussa. Nigerian silloinen sotilashallinto ja kansainväliset öljy-yhtiöt reagoivat nopeasti ogonien rauhanomaisiin protesteihin. Nigerian armeijan joukot hyökkäsivät ogonien kyliin ja tuhosivat niistä 27 sekä tappoivat yli kaksituhatta ogonia vuonna 1993. Seuraavana vuonna yhdeksän ogonien johtajista pidätettiin. Heidät teloitettiin farssioikeudenkäynnin päätteeksi vuonna 1995. Tunnetuin hirtetyistä oli Ken-Saro Wiva. Hänestä tuli ogonien kamppailun symboli niin Nigeriassa kuin kansainvälisestikin.

Ogonien kamppailu sai paljon kansainvälistä tukea. Moniin maihin muodostui esimerkiksi aktiivisia Shell-boikottiryhmiä. Painostuksen kohteena oli myös Nigerian sotilashallinto.

Vuonna 1999 Nigeria palasi demokratiaksi. Maan hallitus lupasi tiukentaa ympäristölainsäädäntöä suistoalueella. öljy-yhtiöistä varsinkin Shell käytti 1990-luvun loppupuolella kymmeniä miljoonia dollareita mainoskampanjoihin, joissa vakuuteltiin yhtiön toimivan eettisesti niin Nigeriassa kuin muuallakin maailmassa. Monille muodostui kuva, että Nigerian suistoalueella asiat ovat menossa parempaan suuntaan.

Mitä on tapahtunut kymmenessä vuodessa?

”Suistoalueella tilanne on pysynyt samana”, toteaa suistoalueella toimivan nigerialaisen Environmental Rights Action -järjestön johtaja Nnimmo Bassey. ”Kaasunpoltto jatkuu, vaikka se on lain mukaan kiellettyä. Joka päivä jossain on öljyvuoto. Ainoa muutos on ympäristötietouden lisääntyminen.”

Environmental Rights Action, ERA, on toiminut aktiivisesti Nigerian suistoalueella vuodesta 1993 saakka, jolloin se perustettiin. Ympäristötuhoista ei alueella sinällään tarvitse tiedottaa. Tuhot näkyvät asukkaiden päivittäisessä elämässä. Aikoinaan esimerkiksi kala oli myös vientituote. Nykyisin alueelle tuodaan muualta kalaa myytäväksi.

ERA pyrkii vahvistamaan suistoalueen kylissä asuvien asukkaiden ääntä ja tuomaan heidän ongelmansa esiin. Tiivis yhteistyö kyläläisten kanssa varmistaa, että ERA:lla on jatkuvasti ajan tasalla oleva tietoa suistoalueen ympäristön tilasta, ja he voivat tiedottaa siitä Nigeriassa ja kansainvälisesti.

ERA:n raportit asettavatkin öljy-yhtiöiden vakuuttelut eettisestä toiminnasta vähintään kyseenalaiseen valoon. Suistoalueen asukkaiden näkökulmasta tuntuu oudolta, että öljy-yhtiöillä ja varsinkin Shellillä riittää rahaa pr-kampanjoihin, mutta ei korjaamaan ruosteisia öljyputkia tai lopettamaan avointa kaasunpolttoa.

Vaikka Nigeria on tällä hetkellä nimellisesti demokratia, on suistoalueen asukkaiden ääni heitä koskevassa päätöksenteossa silti heikko. ERA pyrkii vaikuttamaan tähän asiaan painostamalla Nigerian hallintoa ympäristökysymyksissä.

”Ympäristöasiat ovat myös ihmisoikeuksia”, muistuttaa Bassey.

ERA toimii aktiivisesti myös kansainvälisesti ja on esimerkiksi Kansainvälisen Maan ystävien jäsenjärjestö. Bassey itse on valittu Kansainvälisen Maan ystävien puheenjohtajaksi. Osana kansainvälistä yhteistyöverkostoaan ERA on aloittamassa projektin suomalaisen Viestintä ja Kehitys -säätiön VIKESin kanssa ympäristöjournalismista. Projektissa on tarkoitus tukea nigerialaisten toimittajien koulutusta ympäristöasioissa.

Teksti ja kuva Ari Sardar

Lisätietoja: www.eraction.org

Kaasunpoltto

Nigerian suistoalueen yksi pahimmista ongelmista on öljyntuotannosta syntyvän kaasun vapaa polttaminen (englanniksi gas flaring). Kaasunpoltto on melkein kaikkialla muualla maailmassa ehdottomasti kiellettyä ja yleensä kaasu kerätäänkin talteen edelleen käytettäväksi.

Suistoalueella kaasua palaa tällä hetkellä yli sadassa paikassa, jopa yli kymmenmetrisinä tulipatsaina. Ne myrkyttävät ilmaa ja happosateen muodossa myös maaperää. Kaasua poltetaan aivan kylien ja peltojen vieressä. Useiden talojen peltikatot ovat happosateiden ruostuttamia. Suistoalueen yli 30 miljoonasta asukkaasta monilla on keuhko- ja ihosairauksia, joiden epäillään johtuvan kaasunpoltosta.

Kaasunpoltto on myös globaali ympäristöongelma. Nigeria on Afrikan suurin öljyntuottajamaa ja yksi merkittävimmistä koko maailmassa. Sen takia öljyntuotannon volyymi on valtava. Nigerian suistoalueella poltetaan vapaasti 23 miljardia kuutiometriä kaasua, mikä vastaa 18 miljoonan auton päästöjä vuodessa. Suistoalueen kaasunpoltto onkin suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen tuottaja maailmassa.

Kaasunpolttoa on yritetty kieltää vuosikymmeniä, mutta öljy-yhtiöt eivät ole tehneet asialle mitään konkreettista, eikä Nigerian hallitus ole niitä painostanut asian suhteen. Tasaisin väliajoin öljy-yhtiöt ilmoittavat lopettavansa kaasunpolton tulevaisuudessa. Paikalliset asukkaat, jotka ovat eläneet kaasunpolton keskellä yli viisikymmentä vuotta, eivät enää usko öljy-yhtiöiden lupauksiin.

Ari Sardar