Marraskuussa 2008 Pand – Taiteilijat rauhan puolesta -järjestön puheenjohtajaksi valittiin muusikko, kuvataiteilija Lauri Kojo. Hän mainitsee tärkeimmiksi tavoitteikseen Pandin järjestöllisen tervehdyttämisen ja nimenomaan rauhanjärjestönä toimimisen. ”Lähden siitä miten voitaisiin parhaiten edistää rauhaa meillä ja kaikkialla muualla maailmassa. Ensinnäkin on ymmärrettävä, että rauhan tulisi lähteä ensisijaisesti meistä jokaisesta itsestämme. Jos sisällämme ei ole rauhaa, jos sisimpämme on lähes pysyvästi vihan ja aggressioiden miehittämä ja siellä on täydellinen sotatila, on todella vaikeaa viedä uskottavasti eteenpäin minkäänlaista rauhan julistusta. Tämä on asia, joka rauhantyössä mukana olevien tulisi mielestäni ehdottomasti sisäistää.”

Kojon mielestä on olennaista saada tyydytystä tehdystä työstä. Se edellyttää muun muassa toimijoiden kykyä kuunnella ja tukea toisiaan. ”Kun haluaa aidosti tehdä hyvää, siitä on lupa jäädä myös hyvä tunne. Rauhantyössä kohtaa paljon raskaita asioita, joiden vastapainona on oltava ihmisiä, jotka osaavat ja muistavat pitää mielessään jatkuvasti, kuinka välttämätön on hyvä henki. Kuinka tärkeää ja palkitsevaa rauhantyön kokonaisuuden kannalta on aito toisten tukeminen. Minusta taiteilijoiden rauhanjärjestön on oltava vahvasti oman toimenkuvansa näköinen. Siitä tulee selvästi huokua ulospäin halu ja myös valmius rakentavaan kuunteluun ja keskusteluun. Rauhantyössä kuuntelu on vähintään yhtä tärkeää kuin puhuminen – ellei jopa tärkeämpää.”
Pand monessa mukana

”Pand käyttää taiteen eri muotoja tärkeänä apuvälineenään rauhantyössä. Pandilaiset ovatkin kysyttyjä värintuojia ja tilaisuuksien vahvistajia tehtäessä yhteistyötä eri rauhanjärjestöjen kanssa. Pidän tärkeänä, että yhä useampi taiteilija toisi oman panoksensa rauhantyöhön juuri oman taiteensa kautta.” Pandin jäsenet ovat tuttu näky erilaisissa mielenilmauksissa ja kulttuuritapahtumissa, joita he ovat olleet osaltaan suunnittelemassa ja toteuttamassa. Viime aikoina Pand on ollut muun muassa aktiivisesti järjestämässä mielenosoituksia Gazan sodan kritisoimiseksi ja lopettamiseksi.

Järjestö tukee ja toteuttaa myös erilaisia kehitysyhteistyöprojekteja. ”Nämä projektit ovat rauhantyötä parhaimmillaan. Niissä ihmiset saavat tarkoitusta elämäänsä ja vievät sitä tarkoitusta myös eteenpäin niin, että yhä useampi voi tuntea itsensä arvokkaaksi ollessaan osa tärkeää, rakentavaa projektia, joka hyödyttää eri kohdemaissa olevia yhteisöjä projekteista riippuen monin eri tavoin. Näissä projekteissa on tärkeänä perusajatuksena aktivoida ihmisiä oppimaan ja opettamaan sitten vähitellen muita yhteisön jäseniä kehittämään taitojaan kohdemaan moninaisia tarpeita varten. Pand on ollut esimerkiksi toteuttamassa projektia, jossa on opetettu lehden tekoa Somaliassa. Kun taito on annettu muutamille, sen hallitsee pian moni, ja tärkeälle, rauhaa edistävälle tiedon levitykselle aukeaa uusia teitä.” Lisäksi Pandilla on meneillään Kulttuurisilta Kuubaan -projekti, jossa kerätään soittimia ja rahaa soittimien ostoon vähävaraisille kuubalaisille lapsille. ”Kehitysyhteistyöhankkeita on suunnitteilla myös Meksikon suuntaan ja Irakin kurdialueille”, lisää Kojo.
”Sotien syistä ja rasismista vaietaan”

”Sodat sytytetään tarkoitushakuisesti melko pienen kansainvälisen intressipiirin etujen ajamiseksi. Tämä näkemys vain vahvistuu päivä päivältä. Yhtä vahva on näkemykseni siitä, että sodalle haetaan syy tai jos sellaista ei tahdo helposti löytyä, niin syy järjestetään. En ole koskaan voinut ymmärtää, miksi annamme julkisille hallinnoille mahdollisuuden salata päätöksiään ja tekemisiään, jopa sukupolvien ajaksi. Näin annamme uskomattoman tilaisuuden varkaalle, joka voi rauhassa suunnitella keikkaansa. Emme ikään kuin halua tietää, mitä yhteisten asioidemme hoitamiseen valitsemamme ihmiset puuhaavat, emme siitäkään huolimatta, että hyvin yleisesti myönnämme, ettemme edes luota heihin. Todellisemmalta tuntuu rajat ylittävä salaisuus, johon liittyy hyvin vahva yksituumaisuus. Puhutaan turvallisuudesta, mutta todellisuudessahan kyse on aivan päinvastoin turvattomuudesta. Yleisestihän on myönnetty, että avoimuus luo turvaa eikä suinkaan salailu. Tässä on yksi tosi tärkeä teema taiteenkin kautta kyseenalaistettavaksi. Miksi valheelle annetaan pääosa konfliktien rakentelussa ja itse sodissa? Miksi tähän selvään ongelmaan kiinnitetään niin kovin vähän huomiota? Irakin sota oli pöyristyttävä esimerkki. Jos valhe hyväksytään näin selvästi osaksi poliittista toimintaa, niin silloinhan valheen ja tiedotusylivoiman avulla voidaan rakennella konflikteihin johtavia syitä mielin määrin aina tarpeen vaatiessa. Näinhän on itse asiassa tehtykin, mutta missä on kritiikki?”

Kojo tuomitsee rasismikeskustelun pinnallisuuden Suomessa. ”Kiinnostavana aiheena pidän myös rasismia, jonka lievempiä muotoja kansa kovaan ääneen paheksuu samalla vahvemmat ilmiöt hyväksyen, mutta miksi? Ehkä siksi, että media on osannut opettaa paheksumaan tätäkin asiaa kovin valikoivasti. Elokuvien ja pelien roistoiksi ei kai sattumalta ole valittu tummahipiäisiä ihmisiä. Media on tehnyt huipputehokkaasti tiettyä intressiä palvelevaa rasistista työtään, mutta harva on osannut kiinnittää siihen mitään huomiota. Sen sijaan lakritsipaperi oli hyvin turmiollinen. Siitä media osasi ’ajoissa varoittaa’. Rasismin syyt ovat päivänselvästi muualla kuin siellä, missä päivän lööpit näkevät niiden olevan, ja siksi rasismi jatkaa voittoisaa vahvistumistaan. Melkein uskaltaisin väittää, että sen halutaankin vahvistuvan, mutta miksi? Olisiko kyse hajota ja hallitse -kuviosta.”

Ennen Pandin puheenjohtajuutta Kojo on ollut järjestön jäsen jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän kertoo pyrkineensä löytämään mahdollisimman hyviä kanavia vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja toteaa järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan olleen yksi tällainen mahdollisuus. Kojon mukaan monet hänen omat luovat ja liikunnalliset harrastuksensa tähtäävät nekin hyvinvointiin – oman mielen ja kehon hyvinvoinnin ylläpitoon ja parantamiseen.

Teksti Leona Kotilainen