Rauhantekijä Ilmo Suikkanen

Ilmo Suikkanen on rauhallisen oloinen mies. Istumme Maailmankaupan tiloissa Uudessakaupungissa. Suikkanen puhuu leppoisasti, mutta asiasisältö on erittäin tiukkaa ja kantaaottavaa. Kirjoitan innoissani kynä sauhuten muistiinpanojani, kun Suikkanen maalailee eteeni toisenlaista maailmaa.

Vietnamin sota vei rauhanliikkeeseen

Lähdemme liikkeelle ihan alusta. Ilmo Suikkanen kertoo tulleensa mukaan rauhanliikkeeseen 1960- ja 1970-luvun taitteessa. Merkittävin kimmoke oli Vietnamin sota. Samoihin aikoihin puitiin Chilen ja Lähi-idän kysymyksiä, kampanjoitiin ydinaseita ja euro-ohjuksia vastaan ja aseriisunnan puolesta. Tuolloin erityispiirteitä olivat kansallisten vapautusliikkeiden ja kansainvälisten solidaarisuusliikkeiden esiinmarssit, joihin oli helppo mennä mukaan. Niihin kulminoitui silloin myös rasismin vastainen toiminta.

Rauhanliike kokosi 1970-luvulla ihmisiä laajalti yhteiskunnan eri aloilta. Liikehdintä oli mittavaa, sillä mukana olivat kansalaisjärjestöt puoluekantaan katsomatta, ay-liike ja myös seurakunnat. Rauhankulkueet keräsivät parhaimmillaan Uudessakaupungissakin jopa 700 osallistujaa. Yleistä mielipidettä saatiin muutettua maailmanlaajuisella aktiivisella toiminnalla. Rauhanliikkeen painostus toi tuloksia muun muassa ydinasekieltosopimusten muodossa, ja Etelä-Afrikan rotusortohallinto pantiin ahtaalle. Oi sitä riemua, kun Nelson Mandela saatiin vuonna 1989 vihdoinkin vapaaksi ja hän nousi maan presidentiksi 1993.

Rauhanliikkeen peruskysymykset säilyneet

Yhteiskunnallinen tilanne 1970- ja 1980-luvulla oli toinen kuin nyt 2000-luvulla. Kylmän sodan kausi loi edelleen yhteiskunnallista jännitettä. Uhat laajoista kansainvälisistä konflikteista olivat todellisia. Pelättiin, että sotilasliitto Naton laajeneminen vauhdittaa asevarustelun kiihtymistä. Nykyään taistelu luonnonvaroista, öljystä ja yhä enenevässä määrin puhtaasta vedestä synnyttää jatkuvasti konfliktipisteitä maailmalla. Ajan ilmiönä voidaan nähdä terrorismin eri muotojen, mukaan lukien valtioterrorismin, kasvu. Toisaalta valtaeliitti yhä herkemmin leimaa terrorismiksi kamppailun oikeudenmukaisuuden puolesta.

Ilmo Suikkanen muistuttaa, että asevarustelussa mikään ei lopulta riitä. Yksipuolista asevarustelua ei ole olemassakaan, vaan se kiihdyttää aina myös vastapuolta lisäämään asearsenaaliaan. Kamppailu sotilasliitto Naton ylivallan vahvistumista vastaan tulee olemaan rauhanliikkeen suuri haaste lähitulevaisuudessa.

”Rauhanliikkeen on jatkuvasti muistettava osoittaa asevarustelurahoille tärkeämmät sijoituskohteet”, sanoo Suikkanen. ”Nyt 2000-luvulla elämme erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, mutta rauhanliikkeen keskeisiä tavoitteita ajan hammas ei ole kyennyt nakertamaan. Menetelmiä tavoitteiden saavuttamiseksi pitäisi kuitenkin rauhanliikkeen piirissä pohtia. Vaikuttaa näet siltä, että Nato-lobbarien ohella myös rasistit ja väkivallan ihannoijat osaavat käyttää esimerkiksi nettiä ja muuta nykytekniikkaa hyödykseen jopa tehokkaammin kuin rauhanliike.”

”Erityisesti mukana olevan ja mukaan tulevan nuorison toivon löytävän oikean toiminnan ilon ja räväkkyyden, joka paitsi laajentaa ja vahvistaa rauhanliikettä myös syventää sen sisällöllistä antia. Tämän sanon lainkaan väheksymättä sitä arvokasta työtä, jota Rauhanpuolustajat on tehnyt kuluneen kuuden vuosikymmenen ajan ja jota se parhaillaan tekee.”

Rauhanliike ja ympäristö

Suikkanen siirtyy sujuvasti puhumaan rauhanliikkeestä ja ympäristökysymyksistä. ”Länsimainen talous perustuu halvalle öljylle. Maailmalla soditaan alituiseen demokratian ja ihmisoikeuksien nimissä, vaikka todellisuudessa taistelut käydään alueilla, joissa johtavat länsimaat yrittävät vallata öljyalueet.”

Suikkanen viittaa puhuessaan Lähi-itään, Darfuriin ja Nigeriaan. öljy, johon kohdistuu yhä kasvava kysyntä, ei ole useinkaan öljyalueen tavalliselle väestölle rikkaus vaan vitsaus.

Maailmanlaajuisesti fossiilisten polttoaineiden käyttö kasvaa, vaikka maapallon öljyvarannot ovat ehtymässä. Tilanne on Suikkasen mukaan kestämätön. Hänen puheestaan kuultaa myös tiukka kapitalismikriittisyys. Maailmanlaajuinen lama on vähentänyt huomattavasti energian kulutusta, mutta tulevaa nousukautta pyritään rakentamaan jälleen halvalle öljylle ja ydinenergialle.

”Suomessa hallitus suunnittelee kahta tai kolmea uutta lisäydinvoimalaa tulevaa kasvukautta varten, vaikka esimerkiksi pelkästään energiasyöpön metsäteollisuuden rakennemuutos on laskenut energiantarvetta yhden ydinvoimalan verran, ja uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen on jäänyt näpertelyksi.”

Jatkuvaan kulutuksen kasvuun perustuva keinottelutalous on rikkaissa maissa tullut tiensä päähän.

”Kehityksen mittarit on muutettava”, toteaa Suikkanen. ”Nyt olisi sopiva aika luoda puitteet kestävälle kehitykselle ja ilmastokriisin hoidolle. Turha krääsä verolle ja energiankulutus alhaiselle tasolle. Vaihtoehtojen tarjonta on ikävä kyllä vasta orastamassa, mutta on kuitenkin.”

Metsäteollisuudesta puhuttaessa Suikkanen nostaa esiin oikeudenmukaisen tuotannon. Isänmaallisuudellaan usein kerskaillut metsäteollisuus on Suomessa supistanut rajusti, ja toimintaa on siirretty muun muassa Kiinaan. Uutisista olemme kuulleet, kuinka paikallisia asukkaita on pahoinpidelty heidän puolustaessaan omia alueitaan ja vastustaessaan Suomen valtion osittain omistaman Stora Enson eukalyptusplantaasien perustamista.

Suikkasen mukaan maapallo ei kauaa enää kestä konflikteja eikä kriisejä. Esimerkiksi taistelu puhtaasta vedestä on aiheuttanut yhteenottoja niin Kaliforniassa kuin Lähi-idässä. ”Intohimoisena luontoharrastajana koen ympäristökysymykset rauhanliikkeenkin ydinkysymyksinä. Planeettamme on kaunis ja tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia ihmiskunnalle vaikkapa miljooniksi vuosiksi eteenpäin. Vain rauhan oloissa pystymme säilyttämään tämän mahdollisuuden myös tuleville sukupolville.”

Edessä pakolaistulvan vuosisata

Ympäristökriisi ja konfliktit maailmalla synnyttävät pakolaistulvia.

”Meillä ollaan valmiita ottamaan vastaan ihmisiä, jotka ovat hyvin koulutettuja ja joista saa helposti revittyä lisäarvoa työmarkkinoilla”, toteaa Suikkanen. ”Sen sijaan meillä ei ole kykyä tai valmiuksia ottaa vastaan niitä, jotka eniten tarvitsevat apua. Ihmisiä, jotka tulevat konfliktialueilta ja jotka eivät heti ole valmiita siirtymään työelämään. Näiden ihmisten vastaanottaminen, oikeanlainen sijoittaminen yhteiskuntaan ja auttaminen ovat mielestäni jopa kansalaisvelvollisuus.”

Ilmo Suikkasen mukaan yhteiskunnalliset puitteet ja talouskriisi antavat kasvupohjaa rasismille ja muukalaisvihan esiinmarssille. Nousukaudella suosittiin vapaata kilpailua, tahkottiin suuria voittoja ja annettiin verohelpotuksia. Tuolloin olisi pitänyt tehdä sosiaalisia uudistuksia ja sijoituksia heikompia aikoja varten, laittaa turvaverkot kuntoon. Nyt talouskriisin ollessa päällä ”sosialisoidaan” velkoja ja huudetaan valtiota apuun. Talouskriisin johdosta kunnissa tehdään säästötoimenpiteitä, jotka kurjistavat alueita ja kaupunginosia ja heikentävät lähipalveluita. Huoli tulevasta on omiaan synnyttämään vastakkainasettelua ja rasismia.

Oikeudenmukainen tuotanto: Reilu kauppa

”Reilu kauppa on yritys saada aikaan oikeudenmukaista tuotantoa, jossa ei käytetä lapsityövoimaa, jonka avulla tehdään sosiaalisia uudistuksia ja taataan työntekijöille kohtuulliset palkat”, Suikkanen kertoo. Vaikka reilu kauppa on valtakunnallisesti voimakkaassa kasvussa, ei siitä vielä ole kauppapolitiikan haastajaksi.

”Reilulla kaupalla on kuitenkin suuremmat vaikutukset kuin mitä volyymit antavat ymmärtää. Suuret kauppaketjut ovat nykyisin todella varovaisia ja tarkkoja toimintansa suhteen, niillä ei ole varaa jäädä kiinni esimerkiksi lapsityövoiman käytöstä.”

Reilun kaupan tulo markkinoille ja ihmisten tietoisuuden lisääminen ovat siis merkittäviä keinoja, joilla maailmaa voidaan muuttaa.

Uudessakaupungissa on parhaillaan liikehdintää, jotta kaupungille saataisiin Reilun kaupan arvonimi. Eila Polojärvi teki asiasta valtuustoaloitteen, jonka allekirjoitti liki kaksikolmasosaa valtuutetuista.

”Reilua kauppaa edistävän kansalaisjärjestön Reilun kaupan puolesta ry:n eli RePun toiminnanjohtaja Heta Niemi on yhdistyksemme kutsusta juuri käynyt kertomassa Reilun kaupungin kriteereistä ja siihen liittyvistä käytännön toimista”, paljastaa Suikkanen. Rauhankaupungin titteliä edistyksellinen Uusikaupunki on ehtinyt kantaa jo muutaman vuoden.

Uudessakaupungissa Rauhanpuolustajien maailmankauppa on toiminut vuodesta 1987. Maailmankauppa ei ole vuosien varrella alistunut voitontavoittelulle.

”Silti, vaikka monet suuretkin liikeketjut ovat vuosien saatossa kaatuneet, niin maailmankauppamme porskuttaa yhä”, Ilmo Suikkanen iloitsee. ”Se on pitänyt yllä rauhanliikkeen aktiviteettia täällä, ja ympärille on voitu koota kaikenlaista yhteiskunnallista toimintaa.”

Mirka Muukkonen