Rauhantekijä Anna-Liisa Karpov: Kasvottomista sodista internet-aikaan

Anna-Liisa Karpovin gradu on mielenkiintoinen tietopaketti Suomen Rauhanpuolustajista. Se kertoo järjestön historiasta, organisaatiosta ja toiminnasta aina rauhankulkueista solidaarisuustyöhön sekä antaa mahdollisuuden kurkistaa 1900-luvun puolivälin yhteiskunnalliseen tilanteeseen.

Istumme Anna-Liisa Karpovin kanssa Turun pääkirjaston kahviossa Anna-Liisan esitellessä mustakantista graduaan. Gradun aiheena on Suomen Rauhanpuolustajien Turun piirijärjestö ja sen suhde vastakulttuuriin.

Anna-Liisa sai innostuksen gradunsa aiheeksi ohjaajaltaan Timo Virtaselta. Anna-Liisa oli aiemmin toiminut kansalaisjärjestöissä, mutta Rauhanpuolustajat ei järjestönä ollut hänelle tuttu. Nykyisin hän on Rauhanpuolustajien aktiivisia toimijoita Turussa. Gradussa on myös haastateltu muutamaa toimijaa ja merkittävää yhteiskunnallista vaikuttajaa, muun muassa Oili Suomea ja Mauri Perää, joista molemmat ovat edelleen aktiivisia rauhantyön tekijöitä, Oili Turun suunnalla ja Mauri pääkaupunkiseudulla.

Rauhanpuolustajat oli sopiva tutkimuskohde kansatieteen graduun, sillä järjestöllä oli riittävän pitkä elinkaari ja historia. Tarkasteluajanjaksoksi muodostuivat kirjallisen aineiston perusteella vuodet 1955–1986.

Suomessa rauhanliikettä on tutkittu melko vähän, vaikka täällä on ollut kolme merkittävää rauhanjärjestöä: Suomen Rauhanliitto, Suomen Rauhanpuolustajat ja Sadankomitea. Rauhanpuolustajista on Anna-Liisan mukaan paljon aineistoa, josta riittää työstettävää useammalle tutkijalle. Hänen gradunsa on kirjoitettu selkeällä yleiskielellä ja on siten sangen helppolukuinen ja selkeätajuinen.

Rauhanpuolustajien alkutaival

Rauhanpuolustajat perustettiin sodan jälkeen vuonna 1949 aikana, jolloin sodan pelko oli päällä. Toisaalta ihmisillä oli voimakas rauhantahto ja jälleenrakennuksen vietti. Rauhanpuolustajia olivat 1940-luvulla perustamassa ihmiset, jotka olivat itse kokeneet sodan kauhut.

Myöhemmin 1960- ja 1970-luvulla nuoret merkitys toiminnassa korostui, jolloin oli yhteiskunnallisesti havaittavissa uudenlaista radikalisoitumista. Tuolloin elettiin aikaa, jolloin rauhanliike vaati ydinasekieltoa ja aseidenriisuntaa. Ihmiset osoittivat mieltään kolmansien maiden puolesta. Rauhanmarssit ja solidaarisuushankkeiden parissa toimiminen kuuluivat tuohon ajanjaksoon.

“Aiemmin sodat olivat olleet kasvottomia”, toteaa Anna-Liisa. “Televisioiden myötä sodat saivat kasvot, ja sodan kauheudet levisivät uudella tavalla ihmisten tajuntaan.”

Vietnamin sodan uutisointi paljasti sodan kauhut palavine ja vammautuneine ihmisineen.

Presidentti Kekkosen kausi

Suomen Rauhanpuolustajat on ollut sangen merkittävä, jollei jopa merkittävin rauhanjärjestö ajanjaksolla 1960–1980. Presidentti Kekkosen aikana Rauhanpuolustajilla oli Suomessa puolivirallinen asema. Kekkonen korosti ulkopolitiikassaan rauhanomaista rinnakkaineloa. Toiminnallaan presidentti osoitti Rauhanpuolustajien olevan merkittävä toimija idänpolitiikassa. Suhteita itään rakennettiinkin Rauhanpuolustajien avulla.

Kekkosen kauden jälkeen valtionavut laskivat ja Rauhanpuolustajien yhteiskunnallisen vaikuttamisen merkitys pieneni. 2000-luvulla, erityisesti Irakin sodan syttyessä, järjestön toiminta piristyi ja sen jäsenet olivat mukana järjestämässä laajoja, tuhansia ihmisiä kaduille keränneitä sodanvastaisia mielenosoituksia.

Rauhanpuolustajat ovat esimerkki järjestöstä, joka on yhteiskunnallisena kansalaisjärjestönä saavuttanut monia tavoitteita ja vaikuttanut paljon yleiseen mielipiteeseen.

Merkittävimpiä kamppailuja rauhan puolesta

Gradussa nostetaan esiin merkittävimpiä historiallisia tapahtumia. 6.8.1945 amerikkalaiset pudottivat atomipommin Hiroshimaan ja kolme päivää myöhemmin Nagasakiin. Toinen maailmansota päättyi pommitukseen, mutta tapahtuma aloitti suurvaltojen välisen kylmän sodan. Yleinen sodanvastaisuus oli vahvempi kuin koskaan toisen maailmansodan päättyessä, ja rauhanliikkeen tärkeimmäksi tavoitteeksi nousi ydinsodan estäminen.

Rauhanpuolustajat oli 1900-luvun puolivälissä mukana nimienkeräyskampanjassa, jolla vaadittiin atomi- ja muiden joukkotuhoaseiden kieltoa. Tähän “Tukholman vetoomukseen” kerättiin Suomessa lähes miljoona allekirjoitusta. Vetoomuksen allekirjoittivat monet johtavat poliitikot, mukaan lukien pääministeri Urho Kekkosen hallitus. Vetoomuksen yhteydessä Kekkonen esitti tavoitteen Ydinaseettomasta Pohjolasta.

Rauhanpuolustajat kuului Maailman Rauhanneuvostoon, joka julisti tavoitteekseen Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan puolustamisen, atomi- ja muiden joukkotuhoaseiden kieltämisen, kansojen riippumattomuuden puolustamisen sekä rotusyrjinnän vastustamisen. Rauhanpuolustajille merkittävä tavoite oli näiden lisäsi vastavoiman luominen sotilasliitto Natolle.

Ajatus rauhasta

Maailma on muuttunut sitten 1900-luvun. Tänään, 2000-luvulla, rauha mielletään käsitteenä toisin kuin ennen. Nykyiseen sanastoon kuuluvat niin kriisinhallinta kuin rauhaan pakottaminen. Kehitysyhteistyötä ja demokratiaa edistetään kansainvälisen puolustusliitto Naton sotakaluston turvin.

1900-luvun puolivälissä rauha ymmärrettiin yleisesti sodattomuudeksi, avoimeksi väkivallan puuttumiseksi ja sodan vastakohdaksi. Rauhantyö oli kansainvälistä solidaarisuustyötä ja rauhallista rinnakkaineloa.

Mirka Muukkonen

Anna-Liisan gradun voi pyytää lainaksi Anna-Liisalta itseltään (annaliisa.karpov@gmail.com) Turun yliopistosta, mutta sen löytää myös Kansan Arkistosta Helsingistä.